lauantai 15. maaliskuuta 2014

J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki


J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Suomentanut: Jaana Kapari
Sivut: 456, Tammi 2000
Kansi: Mika Launis
Alkuteos: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban 1999

(Huom! Arvioni käsittelee Harry Potter -kirjasarjan kolmatta osaa, joten oletan ensimmäisen ja toisen osan olevan lukijalle tuttuja. En tee juonipaljastuksia kolmannesta tai sitä seuraavista osista, mutta yleisellä tasolla pohdin koko kirjasarjaa. Jos et ole lukenut kirjasarjaa, mutta haluat lukea sen tietämättä kirjoista etukäteen mitään, älä lue tätä postausta.)

Helmikuussa iskenyt Potterhuuma pitää edelleen pintansa ja kolmaskin osa on nyt luettu (ja neljäs jo kovaa kyytiä etenemässä, mutta blogi ei valitettavasti elä ihan reaaliajassa). Harry Potter ja Azkabanin vanki on kolmas osa, mutta ensimmäinen selkeästi vanhemmalle lukijalle suunnattu kirja. Kun vielä ensimmäisen ja toisen osan yhteydessä selkeästi ollaan tekemisissä lastenkirjojen kanssa, niin kolmas osa on melko radikaalilla tavalla ottanut niihin pesäeron ja erottuu vanhemman lukijan silmissä edukseen. Kahta ensimmäistä osaa luin nostalgisoiden ja vähän hymisten, mutta kolmannen osan kanssa oli tosi kyseessä. Kirja imaisi mukaansa täysin ja lopulta kävin kuten nuorempanakin: luin kirjaa yöllä nukkumisen kustannuksella, ensimmäisenä aamulla ja vieläpä bussissa työmatkalla. Huh, todellinen Potterhuuma kyllä! Ja voi miten ihanaa se onkaan.

Hatty Potter ja Azkabanin vanki alkaa tuttuun tyyliin Harryn kesälomasta, jota hän viettää Dursleyn perheen luona. Kesäloma on Harrylle kuin kidutusta, sillä hän joutuu olemaan erossa itselleen rakkaasta taikamaailmasta ja eivätkä Dursleyt edes yritä kohdella häntä inhimillisesti. Tälläkin kertaa Harry kuitenkin pääsee palaamaan taikamaailmaan odotettua aiemmin. Ja mitä olisi taikamaailma ilman vaaroja ja pelkoa? Ei ainakaan Harry Pottereista tuttu taikamaailma, sillä kolmannessa osassa niitä kyllä riittää. Nimittäin Azkabanin vankilasta, josta kenenkään ei tiedetä koskaan karanneen, on paennut Sirius Musta. Sirius Mustaa pidetään yhtenä aikansa vaarallisimpana pimeyden velhona, murhaajana, ja tällä kertaa hän tuntuu jahtaavan nimenomaan Harrya. 

Harry on huolissaan, mutta jo kahden vuoden aikana tottunut pelon ja uhan alla elämiseen niin, ettei voi antaa sen hallita koko elämäänsä. Kun muut - opettajat, taikaministeriö ja Harryn ystävät - yrittävät suojella poikaa ja pitää hänet mahdollisimman hyvässä turvassa, haluaisi Harry vain elää normaalia velhon elämää kuten ikäisensä. Ja kyllä kirjaan paljon muutakin mahtuu kuin Sirius Musta. On huispausotteluita, uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Lupin, ankeuttajat, Hagrid ja tapaus Hiinokka, Hermionen outo käytös, retket Tylyahoon, ennustamisen tunnit ja hupaisat ystävät. 

Kolmannessa osassa kirjasarja lähtee minusta kunnolla käyntiin ja tuo paljon uusia vivahteita hahmoihin ja ydintarinaan. Kirjassa ei enää tapahtu niin kiireellä asioita, vaan nyt aikaa on käytetty asioiden kuvailemiseen ja pienempiinkin hetkiin. Onkin ihanaa viipyillä Tylypahkassa ja nauttia taikamaailman arjestakin enemmän kuin ennen. Kolmannessa osassa lukijalta vaaditaan enemmän kuin aiemmissa osissa - kuten sanoin, tämä ei ole enää lastenkirja. Kirjasarjahan kasvaa Harryn mukana ja nyt seikkaillaan jo kolmetoista vuotiaan matkassa. Kirja käsittelee isoja aiheita ja on rankka. Oikeastaan jälkikäteen ajatellen kirjan kaikkia synkkiä sävyjä ei kunnolla tahdo edes ymmärtää, sillä samaan aikaan kirja on kuitenkin lämmin ja humoristinen.

Kolmannessa osassa siirrytään siihen, kun Pottereita ei enää lueta vaan eletään, niin kirjojen arvioiminen on todella vaikeaa. Pottersokeudestani huolimatta koin kirjassa kuitenkin pari heikkouttakin, joita en muista aiemmin edes huomanneeni. Kirjassa on muutamia hieman hätäisiltä ja "turhilta" tuntuvia kohtauksia, sellaista vähän päätöntä menoa, josta ei täysin saa otetta. Etenkin kirjan loppupuolella oli tapahtumia, jotka tuntuivat kokonaisuutta ajatellen huolimattomilta. Ja sitten nupisen suomennoksesta, siitäkin huolimatta, että suomentajahan on tehnyt mielettömän työn aikoinaan kirjasarjan parissa. Mutta kun kirjan tyyli on selkeästi näin erilainen kuin kahden aiemman, niin minua häiritsi lapselliselta tuntuvat ja ontuvat ilmaukset kirjassa. Ne pistivät silmääni, vaikka kirjaa muuten lukikin lähinnä unohtaen, että edes lukee. Pieniä juttuja, mutta kuitenkin.

On ollut kyllä ihana palata jälleen Harry Pottereiden pariin ja etenkin nyt tuntuu siltä, kun nautin juuri tämän kolmannen kirjan lukemisesta jopa odotettua enemmän. Olin hieman valmistautunut siihen, että suuret odotukseni eivät täyttyisi ja kokisin kirjat jotenkin nuivemmin nyt kun ikää on edellisen lukukerran jälkeen ehtinyt taas kertyä. Ensimmäisen ja toisen osan kohdalla olinkin vähän kauhuissani, että näinkö lapsellisia nämä ovat, mutta onneksi kolmas muistutti, että ei, eivät kaikki ole. Sanonkin samaa kuin taisin sanoa viimeksi, että vaikka kaksi ensimmäistä maistuisi puulta, niin kannattaa sinnitellä kolmanteen osaan asti. Tästä se koko Potteriuden huippuus vasta alkaa! Ja muistakaahan, että koska tämä on suunnattu vähän vanhemmalle lukijalle, niin aivan pienimmille kirjaa ei voi vielä suositella.



Muualla: Luettua elämää, Maailman ääreen

20 kommenttia:

  1. Pottereiden uudelleenlukuasi on hauska seurata. :-) Itselle juuri tämä Azkabanin vanki oli kaikista paras Potter nuorempana ja muistan surkutelleeni ainakin sitä, kuinka elokuvaversio ei yltänyt samalle tasolle. Huvittaisi sinun laillasi tarttua uudelleen Pottereihin, mutta toisaalta pelottaa hieman se, että jos en pidäkään niistä enää samalla tavalla ja nuoruuden hyvät muistot menevät pilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistan nuorempana pitäneeni kyllä kaikista Pottereista paljon, mutta tämä kolmas on kyllä juuri se, joka viimein koukuttaa ihan totaalisesti. Nyt vanhempana kun lukee, niin on jo vähän kriittisempi, vaikka edelleen näitä lukee sellaisestta sumussa, ettei kuitenkaan osaa/halua nähdä heikkouksia.

      Ja minäkin mietin, että meneekö hyvät muistot pilalle, mutta ainakaan vielä niin ei ole käynyt. Ehkä se on se, että ajattelin etukäteen, että nämä eivät varmaan tunnu enää yhtä hyviltä kuin silloin ja päätin, että se ei silti saa pilata muistojani. Sillä tietystihän näitä on lapsena lukenut aivan eri tavalla kuin nyt - mutta edelleen tykkään.

      Poista
  2. Näitä postauksia lukiessa alkaa oman hyllyn Potterit kummasti kiinnostaa taas - ihanaa Potter-fiilistelyä sinulla. :) Minulla on aika kivat muistikuvat parista ensimmäisestäkin Potterista, mutta niiden lukukerrasta on tovi aikaa.Taisin pitää juuri siitä, että ne olivat vähän lapsekkaita, taikajutuissa oli semmoista uutuudenhohtoa ja ihmettä. Mutta tiedä häntä, mitä tuumaisin uuden lukukerran jälkeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, siitä kuule sitten vain Pottereita lukemaan! ;)

      Minäkin olen aina pitänty kaikista osista, mutta nyt vanhempana, kun lukee eri tavalla, niin kaksi ensimmäistä ovat omaan makuuni jo vähän turhan lapsekkaita. Tai jos nyt lukisi Potterit ensimmäistä kertaa, niin voisi herkästi jäädä parin osan jälkeen loput lukematta. Mutta ensimmäisessä on tietenkin ihanaa se, miten koko taikamaailma on ihan uusi niin Harrylle kuin lukijallekin.

      Minusta on jännä lukea näitä uudelleen ja huomata miten eri tavalla lukee. Mutta se ei mitenkään pilaa vanhoja muistoja kuitenkaan :)

      Poista
  3. Huippua, että luet Pottereita uudelleen. Itse olen lukenut kaikki Potterit 10-25 kertaa. Tiedän - se on suoranaista hullutta. Nyt niiden lukemisesta on kuitenkin vierähtänyt jo useampi vuosi, ja Potter-kuume alkaa jälleen poltella. Ehkä otan Potterit kesäprojektiksi.
    Minä kyllä pidän aivan valtavasti myös Viisasten kivestä ja Salaisuuksien kammiosta, vaikka Harry ja kumppanit ovat vielä pieniä ja viattomia, eikä seuraavien osien synkkyys ole päässyt vielä valloilleen. Juuri siinä ekaluokkalaisuudessa ja kaikessa uudessa on jotain viehättävää.

    Voisin oikeasti puhua Pottereista vaikka kuinka monta päivää. Niihin liittyy niin paljon tunteita ja muistoja, koska olen kasvanut niiden kanssa. Ehkä lopetan nyt hyvän sään aikana, tai tästä tulee todellinen kilometrikommentti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilometrikommentithan ovat oikein tervetulleita kuule! Ja minulla on hyvin samankaltainen suhde Pottereihin. Olen kasvanut niiden kanssa ja niihin liittyy sellainen tuonnevyöry, että pelkäsin jo vähän kuinka tämä uusi lukukerta tulee sujumaan. Itsekin olen nuorempana lukenut nämä useamman kerran, mutta viimeiseen neljään vuoteen en kertaakaan paitsi nyt.

      Minäkin olen pitänyt kirjasarjan kaikista osista, mutta nyt vanhempana nuo kaksi ensimmäistä tuntuivat jo turhan lapsellisilta makuuni, vaikka niistä yhä pidinkin. Tämä kolmas sen sijaan oli jo totaalisen koukuttava!

      Poista
    2. Joo, minunkin lempparini löytyvät kyllä sarjan loppupäästä. Azkabanin vanki taitaa myös olla se kirja, joka laukaisi todellisen Potter-manian. Siis että ihmiset alkoivat jonottaa kirjoja öisin ja pukeutua lempihahmoikseen jne. Ja todella hyvä kirjahan se on!
      Saas nähdä millainen omasta lukukokemuksestani tulee (ehkä silloin kesällä), olen tainnut lukea Pottereita viimeksi joskus ysiluokalla. Jänskättää! Jään kyllä innolla seurailemaan sinun fiiliksiäsi lopuista Pottereista.

      Poista
    3. Azkabanin vanki on varmasti se, joka sytyttää niin nuoret kuin vanhemmatkin lukijat. Koska kaksi ensimmäistä on kuitenkin niin selkeästi lapsille suunnattuja ja tästä syystä ei varmaan ihan niin moni olekaan jaksanut niistä innostua.

      Olisi kyllä hauska kuulla muidenkin Potter -postauksia! Joten jään odottelemaan sinun postaustasi ja kiva, että muutkin tykkäävät näistä minun Potter -fiilistelyistä.

      Poista
  4. Muistan, että aikoinaan kolmas kirja oli juuri se kirja, jonka jälkeen se oli menoa sitten. Mielestäni siinä oli tosi kiinnostavia juonenkäänteitä ja hurahdin aivan totaalisesti kelmeihin. Myös kolmas elokuva on suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tämä on jotenkin niin voimakkaasti mukaansa tempaava. Kaksi ensimmäistä on vielä vähän sellaista lämmittelyä ja aika lapsekasta, mutta tässä pääsee jo kunnolla mukaan siihen kaikkeen, mitä sitten on jatkossakin luvassa.

      Minä pidän kaikista elokuvista melkein yhtä paljon. Ehkä uudemmista enemmän. En tiedä! Nyt kun luen kirjat, niin sitten voisi ottaa leffat katsottavaksi ja pohtia sitäkin, että mikä niistä iskee parhaiten :D

      Poista
  5. Tämä on ehkä suosikkini Pottereista. Tai ainakin tämä oli se eka kirja, joka todella minut koukutti. (Minähän luin näitä kahdenkymmenen korvilla, eli siis nuorena. Ainakin kun vertaa nykyiseen ikääni. Joka on tietenkin yhä nuori. =D) Vai sittenkin Liekehtivä pikari?! En tiedä. Näitä olisi kyllä joskus hauska lukea uudestaan, mutta jotenkin tuntuu omalla kohdallani, ettei aikaa ole kulunut vielä tarpeeksi kauan. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tuntuu olevan monen suosikki. Minä olen aina pitänyt kaikista osista paljon, mutta nyt vanhempana huomaan, että tästä se parhain osuus vasta alkaakin! Ehkä siitä syystä moni tykkää tästä niin paljon. Itsehän olin joku 12 vuotias (ehkä?!) kun luin ensimmäisen kerran, jolloin siis ensimmäiset osatkaan eivät tuntuneet niin lapsellisilta kuin nyt. Vaikka toki hyviä ovatkin.

      Ota uusintalukuun sitten kun siltä tuntuu :) Minusta näitä on ihana lukea nyt muiden kirjojen rinnalla.

      Poista
  6. Voi että, pitäisiköhän sitä itsekin palata taas Pottereiden pariin pitkästä aikaa. Ovat kyllä mainioita kirjoja, kolmas ja ensimmäinen osa kilpailevat suosikkikirjan tittelistä mutta ehkä se on kuitenkin tämä kolmas.

    Kiitos kivasta nostalgiamatkasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että nämä Potter -postaukset ovat muidenkin kuin minun mieleeni. Ja palaa ihmeessä, olisi kiva lukea muidenkin juttuja Potterista. Minun lempparikirjani on pitkään ollut viimeinen, mutta katsotaan kuinka käy nyt, kun pääsen sinne asti :)

      Poista
  7. Minulle Azkabanin vanki on se rakkain ja luetuin Pottereista. Hankin vihdoin viime vuoden lopulla alkukielisen teoksen kovakantisena, koska pokkariversioni oli hyvää vauhtia hajoamassa. En oikein tiedä, miksi minusta on alunperin ollut hyvä idea hankkia pokkariversio kirjasta, jota tiesin lukevani paljon. Tosin niitä on kyllä paljon helpompi löytää, mutta olisi kuitenkin pitänyt olla hieman järkevämpi jo alunperin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä osa. Minulla kaikki on kovakantisina - juuri siitä syystä, että eivät pokkari kestäisi lukemisiani :D

      Poista
  8. Edellisestä koko sarjan lukukerrasta mulla on joku kolme vuotta aikaa ja olen suunnitellut uusintaa varmaan pari vuotta jo. Tää kolmas osa on ollut koko ajan mun mielestä paras osa sarjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uutta lukukertaa sitten vain! Ainakin itse olen ihan innoissani :)

      Tämä on hyvä osa kyllä. Monelle paras. Minä tosin itse pidän enemmän viimeisistä osista.

      Poista
  9. Olen nyt 14v. Tyttö ja oon lukenu Potterit ainaki 9 kertaa en oo kunnolla enää laskuissa pysynyt :D ja leffat kattonu 2kertaa kokonaan läpi, ja yksittäisiä leffoja kattonu tosi monia esim.azkabanin vanki meni tänää jo varmastikkin paljon yli kahennenkymmenennen kerran... äänikirjatkin oon kuunnellut kerran.... pääsin jo n. Vuodeksi tosta Potteri hulluudesta eroon mutta nyt se kuume on taas iskenyt. Ei vaan pysty lopettamaan ja kaikki HP:hen liittyvä käsiin :3 I ♥ HP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että joku muukin on hurahtanut ihan täysin! Ja minulla ainakin menee kausittain, että joskus on tauko kun en edes ajattele koko Potteria ja joskus sitten luen kaikki kirjat ja katson kaikki leffat putkeen. Nämähän voi lukea ja leffat katsoa tosi monesti kyllästymättä - mutta myönnän, etten itse näitä kyllä ihan yhdeksää kertaa ole ehtinyt lukea :)

      Kiitos kommentistasi!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.