sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe


John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
Suomentanut: Helene Bützow 
Sivut: 338, Wsoy 2013
Alkuteos: The Fault in Our Stars 2012

John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe on kirja syöpää sairastavista nuorista, suuresta rakkaudesta ja sekä mieltä vaivaavasta kirjallisuudesta. Se on tarina täynnä surua, epäreiluutta, hetkittäistä iloa ja onnea. Kirjassa on rosoa, elämän realiteetteja sekä vain kaunokirjallisuudessa mahdollisia pieniä ihmeitä. Parhaimmillaan kirja naurattaa ja itkettää. 15 vuotiaalle minälleni kirja olisi ollut täydellinen, kymmenen vuotta vanhempi minäni koki kirjan hieman liian naiiviksi. Kirja on kuitenkin hyvä ja nuortenkirjojen joukossa tutustumisen arvoinen.

Hazel on 16 vuotta vanha ja hän sairastaa kilpirauhassyöpää. Uuden lääkehoidon avulla hän on saanut lisää elinvuosia, mutta vain muutaman. Sairaudesta ei voi parantua, jossain vaiheessa siihen menehtyy, mutta vielä toistaiseksi Hazel on elossa ainaisena seuranaan happipullonsa Philip. Hazel on sairastanut pitkään ja on hyväksynyt kohtalonsa, mutta syövän epäreiluus iskee päin kasvoja, kun hän tapaa Augustuksen. Augustus on mysteerinan, fiksu ja hassu poika, jota Hazel ei voi vastustaa. Eikä tunne ole vain yksipuolinen. 

Hazel ja Augustus löytävät toisistaan ystävyyden ja rakkauden, joka lohduttaa ja tuo iloa, mutta samalla musertaa, sillä heille ei ole suotu onnellista loppua. Ja he tietävät sen. Elämä ei kuitenkaan ole suremista tai kuolleita varten, vaan elämistä varten. Hazel ja Augustus tarttuvat siihen kaksin käsin. Yhdessä he aikovat ratkaista erään kesken loppuvan kirjan arvoituksen, lohduttaa silmänsä menettänyt ystäväänsä Isaacia sekä rakastaa toisiaan. Niin kauan kuin se on mahdollista.

Tähtiin kirjoitettu virhe on melko tyypillinen nuortenkirja, mutta tuntuu kuitenkin raikkaalta. Pidin siitä, että vaikka kirjassa on paljon melko ennalta arvattaviakin piirteitä, niin se ei tarjoa vain onnellisia loppuja. Kaiken huumorin alla kirja on hyvinkin raadollinen ja repivä. Kirjassa ei ole vain urhoollisia, syöpää vastaan taistelevia nuoria, vaan muutakin. Vaikka omasta tilastaan on oppinut jo vitsailemaan, eivät huonot uutiset silti tunnu yhtään vähemmän huonoilta. Kirja on rehellisen tuntuinen, mutta kaunokirjallisen kepeä ja kuitenkin hyväntuulinen. Se surullisen tarinan takaa kehottaa elämään - niin kauan kuin voi.

Kuten sanoin, kirja on hyvin toimiva nuortenkirja. Minä en kuitenkaan aivan täysin päässyt kirjan maailmaan kiinni, vaan luin kirjaa kuin ulkopuolisena. Pidin kirjan lukemisesta, se oli nopea ja helppo lukea, mutta kirja ei ihan hirveästi koskettanut minua. Nauratti, mutta en itkenyt, vaikka monet muut kirja onkin saanut kyyneliin. Täysin tästä en syytä vain tätä kirjaa, vaan sitä, että aihe on jo tuttu niin kirjoista, elokuvista kuin oikeastakin elämästä. En hätkähdä enää aivan vähästä. Lisäksi nuortenkirjamainen naiivius ei tehonnut minuun. Pidin kyllä kirjan suloisuudesta, mutta se myös etäännytti minua hieman. Koin olevani lukijana liian vanha samaistumaan.

Kirjan lukenut sisareni mainitsi, että piti kirjaa samankaltaisena kuin Jenny Downhamin kirjoittamaa Ennen kuin kuolen. Itselläni ajatus ei tullut mieleen kirjaa lukiessa, mutta näin jälkikäteen ajatellen onhan kirjoissa paljon samaa. Minusta molemmat kirjat kuitenkin tarjoavat omat uniikit tarinansa, jotka kannattaa lukea.

Vaikka en kokenut kirjan kanssa mitään suurta ihastumista, niin haluan kyllä ehdottomasti nähdä kirjaan perustan elokuvankin, jahka se on mahdollista. Kirjaa uskallan suositella nuorille tai muuten nuortenkirjoista paljon pitäville lukijoille. 15 vuotias minäni kun olisi varmasti julistanut suurta rakkauttaan kirjaa kohtaan.

"Joistakin kirjoista tulee kumma lähetyssaarnaajamainen olo, ja tuntuu ettei pirstoutunut maailma eheydy, ennen kuin kaikki ovat lukeneet juuri sen kirjan. Ja sitten on sellaisia kirjoja kuin Viistoa valoa, joista ei vain voi puhua, kirjoja jotka ovat niin harvinaislaatuisia ja erityisiä ja henkilökohtaisia, että niiden kehuminen muille on kuin pettämistä."

"Minä: 'Se ei maistu siltä, kuin itse Jumala olisi muuttanut taivaan viiden ruokalajin ateriaksi, jonka kyytipoikana tarjotaan käynyttä, kuplivaa, häiksevää plasmaa kirjamellisten terälehtien leijuessa pöydän ympärille kanavan rannassa.'
Gus: 'Kauniisti ilmaistu.'
Gusin isä: 'Lapsemme ovat outoja.'
Isä: 'Kauniisti ilmaistu.'"

 

16 kommenttia:

  1. Ehkä tämä pitäisi jossain vaiheessa lukea. Mulle tuli jo tuossa arviosi kolmen ekan kappaleen jälkeen mieleen, että kuulostaa samantyyppiseltä kuin Ennen kuin kuolen ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kaipaat jotain kevyttä, mutta koskettavaa kirjaa, niin tämä voisi toimia sellaiseen hetkeen hyvin :)

      Minulla on niin pitkä aika Ennen kuin kuolen -kirjan lukemisesta, ettei se tosiaan tullut lukiessa mieleeni. Kirjoissa on kyllä paljon samaa kun pohtii kirjojen alkuasetelmia, mutta erilaiset kirjat kuitenkin kyseessä.

      Poista
  2. Olenkohan minä vain vielä taantunut 15-vuotiaan tasolle, sillä nautin aika paljon vieläkin tämäntyyppisistä kirjoista? :) Tosin tiedän kyllä senkin tunteen, kun tuntuu siltä, että nuorempana kirjasta olisi pitänyt paljon enemmän. Tämän kanssa minulle ei kuitenkaan käynyt niin, vaikka ehkä nuorempana kirjasta olisi voinut tulla yksi lempikirjani. Nyt pidin tästä kovasti, mutta koen lukeneeni parempiakin tarinoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuskinpa nyt sentään olet taantunut, sillä kyllähän nuortenkirjoista voi pitää vaikka ei enää iällisesti ehkä olisikaan ihan kohderyhmää. Itselleni tämä vain oli yksi niitä nuortenkirjoja, josta tietäisi pitäneensä enemmän nuorempana. En oikein enää osannut samaistua kirjan hahmoihin.

      Mutta tätä se on, kun ikää tulee lisää, niin nuortenkirjojen maailma alkaa tuntua jossain vaiheessa vähän vieraalta. Ja ehkä ihan hyvä niin? Toisaalta olen kateellinen lukijalle, joka pystyy iästään huolimatta saamaan näistäkin irti enemmän.

      Poista
  3. Hieno tatuointikansi ;D Joo, sininen alkuperäinen vie voiton... Haluan lukea tämän ennen sitä elokuvaa! En oikein tiedä olenko itse vielä liian vanha naiiveille kirjoille.. Nythän luen nuorille suunnattua Divergenttia, joka on muuten tosi hyvä, mutta siinä on mielestäni väkisin lisätty rakkaustarina mukana. Se on varmaan nuorten kirjoille aika tyypillistäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, eikös vain... katselin näitä eri maiden painoksien kansia, ja tämä kyllä vei rumuudellaan sen ykköspystin.

      Minusta tämä kannattaa lukea. Eikä tämä ole liian naiivi, mutta sen verran, että minuun se ei enää ihan uponnut. Ja nuortenkirjoissa kyllä usein on rakkaustarina, mutta sehän se usein nuoria kiinnostaa. Tässäkin on rakkaustarina, mutta ei ehkä ihan perinteisin mahdollinen.

      Poista
  4. Minunkin mielestä tämä oli ehkä vähän turhan naiivi mulle, vaikka tarna olikin liikuttava. Muutama vuosi sitten olisin varmasti tykännyt kovasti. Nuortenkirjana erittäin toimiva, kuten sanoit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Se on tavallaan harmi, kun huomaa kasvaneensa jostain kirjasta näin ohi, vaikka kirjasta yleisesti ottaen tykkääkin. Mutta ehkä se on ihan hyvä, että jossain vaiheessa alkaa edes hitusen vieraantua nuortenkirjoista? Ehkä sitä lähempänä 25 ei enää aina haluakaan osata samaistua jokaiseen 16 vuotiaaseen :D

      Poista
  5. Samoja fiiliksiä minullakin, kymmenisen vuotta sitten tämä olisi todennäköisesti ollut täysosuma. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, harmi, että kirja julkaistiin vasta nyt ;)

      Poista
  6. Nuortenkirjoja tulee luettua tosi vähän, tämä on sellainen kiinnostavahko. (Onkohan tuo edes sana. =D) Yritin kyllä kovasti ottaa nuortenkirjoja enemmän lukuun, mutta plääh, en ole esim. Nälkäpeliä saanut luettua loppuun asti. Silti, ikiteini-minäni tykkää kovasti katsoa teinisarjoja tv:stä! Jännä homma. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Minä pidin Nälkäpelistä niin kirjana kuin nyt julkaistuina elokuvinakin, mutta niissäkin kirjoissa oli sellaista tietynlaista heppoisuutta, joka ärsytti. Tarinat veivät mukanaan. Tämä kirja oli hyvä, nuorempana olisi ollut parempi.

      Ja minäkin pidän nykyään ehkä enemmän teinisarjoista kuin -kirjoista. Kirjoissa niin usein alkaa se "nuorille suunnattu kirjoitustyyli" tympiä. Mutta edelleen joukossa on loistaviakin nuortenkirjoja ja paljon!

      Poista
  7. Ennen kuin kuolen tuli mieleen minullekin :) Pitäisi varmaan lukea tämä ja vertailla, sen verran monessa paikassa on kuitenkin ollut esillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuasetelmat kirjoissa on hyvin samat, mutta kyllä tässä on ihan oma erilainen tarinansa. Kannattaa kokeilla :)

      Poista
  8. Minulla on sinulle haaste blogissani! Olen saanut sellaisen käsityksen, että olet muumifani :)
    http://lukisinkohan.blogspot.fi/2014/03/haastevastaus-muumikirjat-ja-mina.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta ja muumifanihan minä! Tai enemmän Tove Jansson -fani, mutta muumeista tykkään kovasti myös. Vastaan haasteeseen viikonlopun aikana!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.