sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär


Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär
Suomentanut: Kristiina Kivivuori
Sivut: 126, Wsoy 2008
Kannet: C-G Hagström
Alkuteos: Bildhuggarens dotter 1968

Maaliskuussa vietin Toven Jansson -juhlavuotta samaan tapaan kuin helmikuussakin ja luin itselleni entuudestaan vieraan novellikokoelman. Kuvanveistäjän tytär on - kuten nimikin antaa ymmärtää - novellikokoelma, jonka aiheet kumpuavat Tove Janssonin omasta elämästä. Toven kaikissa teoksissa ja taiteessa kaikuu vahvana kirjailijan oma elämä, josta hän on ammentanut ja jota hän on työssään paljon käsitellyt. Perhe, taiteilija vanhemmat, elämäntyyli, Toven rakkaussuhteet, ystävät ja yhteiskunta ovat löytäneet tiensä Toven teoksiin. Kuvanveistäjän tytär on Toven aikuisena kirjoittama teos hänen elämästään, jota hän eli, ja jonka hän koki ja näki lapsena. Maailmaa katsotaan lapsen silmin aikuisen viisaudella. Teoksissa sekoittuu Toven oma lapsuus, satumaisuus ja unenomaisuus. Minusta teos on ihana.

Kuvanveistäjän tytär sisältää 19 novellia, jotka ovat kaikki hyvin lyhyitä, vain muutaman sivun mittaisia. Novellien keskeinen aihe on Toven ja hänen isänsä välinen hieman vaikea suhde. Taustalla on koko ajan äiti, jota Tove palvoi. Useimmissa novelleissa pyörii samat aiheet, teemat, miljööt ja hahmot. Juuri Toven kuvanveistäjä isä, ja hänen valta-asemansa perheessä, on monen novellin ydin. Saaristossa vietetyt lapsuuden kesät, hieman höpsähtänyt isoäiti, ateljee ja isän lemmikkiapina löytyvät useammat novellista. Vaikka samat aiheet ja teemat toistuvat novelleissa, jokainen on kuitenkin aivan oma uniikki yksittäinen tarinansa. Ja miten vahvoja novelleja Tove onkaan kirjoittanut. Novellit maalaavat jokainen oman maisemansa, tunnelmansa ja hetkensä lukijan eteen. Novellit ovat lyhyitä, mutta täyteläisiä. Tove on vain muutamalla lauseella, muutamalla sanalla, osannut tuoda ison palan elämää(nsä) lukijan silmien eteen. Se on uskomatonta.

Helmikuussa lukemani Nukkekaappi oli oikein hyvä novellikokoelma, mutta huomasin pitäväni enemmän Kuvanveistäjän tyttärestä. Nukkekaappia luin pitkälti kiinnostuksestani kirjailijaan ja luin novellit kirjailijasta lukemaani elämänkertaa vasten. Niiden kiinnostavuus perustui vahvasti siihen, mitä taustaa vasten ne olivat syntyneet. Itse novellit tuntuivat jäävän kaiken sen varjoon. Nyt nautin kuitenkin itse novelleista ja olisin varmasti pitänyt niistä, vaikka ne olisi kirjoittanut kuka. Koin novellit jotenkin aikuisempina, erikoisempina ja hiotumpina, niitä oli vaikeampi tulkita. En kuitenkaan kokenut novelleja vaikeina, vaan ne jäivät enemmänkin kutkuttamaan mieltä, mitä pidän hyvän novellin määreenä. Voisin hyvin kuvitella lukevani teoksen uudelleen vaikka heti ja luultavasti saisin vain enemmän irti toisella lukukerralla.

Tyypillinen ongelmani novellien kanssa on niiden sekoittuminen päässäni yhdeksi suureksi sekavaksi vyyhdiksi. Niin kävi nytkin, vaikka pidinkin taukoa novellien välillä ja sulattelin lukemaani. Tällä kertaa en kuitenkaan kokenut sitä oikeastaan haittana lainkaan, sillä novellit linkittyvät vahvasti toisiinsa. Onhan jokainen novelli pala suuremmasta kokonaisuudesta eli Tove Janssonin elämästä. En aiokaan nyt nostaa yhtäkään novellia teoksesta erikseen esille, eikä se helppoa olisikaan. Yksikään novelli kun ei tuntunut olevan ylitse muiden eikä mikään jäänyt selkeästi muiden varjoon. Tarkoitushan on, että nämä luetaan toistensa rinnalla.

Kuvanveistäjän tytär on samaan aikaan vahva, voimakas ja vavahduttava, mutta kuitenkin suloinen ja levollinen teos. Novellien lukeminen on nautinto, jopa kaltaiselleni novellien välttelijälle. Suosittelenkin teosta lämpimästi kaikille Tove Janssonin tai novellien ystävälle. Jos pidät jommasta kummasta, tai molemmista, pidät luultavasti tästäkin.

"Aurinko on ehtinyt aamukahviin."

 
 


8 kommenttia:

  1. Hiiiiii ihana teksti, odotan niin paljon tämän lukemista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli ihana, toivottavasti ehdit pian lukea tämän! :)

      Poista
  2. Olen lukenut tämän joskus vuosia, vuosia sitten ja heti alkoi tehdä mieli uusintalukua. Tovessa on paljon ihmeellistä taiteilijana ja ihmisenä. Jaksan ihastella ja ihmetellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin voisin hyvin kuvitella lukevani tämän uudelleen. Tekisin paluun saaristoon. Tove on kyllä ollut jo vuosia yksi ehdoton idolini - mieletön taiteilija ja nainen.

      Poista
  3. Voi että, tämä on niin ihana! Juuri niin kuin kirjoitit: samaan aikaan voimakas ja levollinen. Tarinoissa on jotakin taianomaista, enkä voisi kuvitella että kukaan muu kuin Tove olisi voinut kirjoittaa jotakin näin viisasta ja kiehtovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tämä on! Ja totta, että tässä ainakin kuuluu Toven ääni vahvana.

      Poista
  4. Kiitos, että muistutit tästä kirjasta, voisi kyllä lukea =)

    P.S. Blogissani on sinulle pieni muumi-aiheinen haaste:
    http://minnasiikila.blogspot.fi/2014/03/haastevastaus-muumikirjat-ja-mina.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Yritän vastailla siihen viikonlopun aikana :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.