torstai 3. huhtikuuta 2014

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit


Anne B. Ragde: Berliininpoppelit
Suomentanut: Tarja Teva
Sivut: 294, Tammi 2007
Alkuteos: Berlinepoplene 2004

Maaliskuun lukupiirikirjana meillä oli Anne B. Ragden Berliininpoppelit, joka on maailmallakin tunnustusta saanut norjalainen romaani. Täytyy heti sanoa, että minulla oli kirjaa kohtaan hirveät ennakkokäsitykset, sillä muistikuvieni mukaan olen joskus selaillut kirjaa harkiten sen lukemista, mutta todennut sitten omaan makuuni sopimattomaksi ja jättänyt sikseen. En siis pomppinut riemusta, kun kirja valittiin luettavaksi ja tartuinkin siihen aika nyreästi. Ja voi mitä piinaa alku olikaan. Tapaamistamme edeltävänä päivänä jumitin edelleen sivulla neljäkymmentä, ja olin varma, etten saa kirjaa lähimainkaan luettua. Vielä sadan sivun jälkeenkin kiukutti ja meinasin heittää hanskat tiskiin. Mutta koska olen huono jättämään kirjoja kesken, niin jatkoin ja - sitten tapahtui jotain. Jokin loksahti paikalleen ja yhtäkkiä luin kirjaa lähes ahmien. Huh ja mitä?

Berliininpoppelit on kertomus kolmesta erilaisesta aikuisesta veljeksestä, jotka kaikki elävät omaa elämäänsä toisistaan juuri piittamatta. Erlend asuu miesystävänsä kanssa Tanskassa ja nauttii elämästään. Hän ei kaipaa menneeseen eikä halua uhrata ajatustakaan vanhalle elämälleen. Tor on sen sijaan jäänyt sikafarmariksi lapsuutensa kotitilalle, missä hän asuu iäkkäiden vanhempiensa kanssa. Tor on yksinäinen poikamies, joka elää edelleen äitinsä toiveita noudattaen. Margido on hautausurakoitsija, jonka elämä on kuoleman täyteistä ja yksinäisen oloista.

Yhtäkkiä kaikki kuitenkin pysähtyy. Veljesten äiti joutuu sairaalaan ja se tuo veljekset monien vuosien jälkeen jälleen yhteen. Kuten myös Torunn, Torin aikuisen tyttären, josta suku ei puhu. Niin kohtaavat neljän toisilleen vieraiden ihmisten tiet. Samalla suvun historiasta paljastuu asioita, jotka muuttavat nykypäivän asetelmia. Monet vaietut salaisuudet pääsevä päivän valoon, eikä totuutta niellä purematta. 

Kirja lähtee hyvin, hyvin hitaasti käyntiin. Se ujuttaa lukijan jokaisen veljeksen sekä Torunn elämään ensin tutustumaan, ennen kuin antaa tarinalle vauhtia. Alun hitautta pahensi se, että kirjan hahmot tuntuivat toinen toistaan vastenmielisemmiltä, eikä voinut kuvitellakaan, miten heistä olisi saatu kirjoitettua tarpeeksi kiinnostava kirja. Kirja, jota oikeasti haluaisi lukea. No, tämän kirjan kohdalla sitkeä lukija palkittiin. Inhottavat hahmot muuttuivat jossain välissä vain ihmisiksi, joiden käytös ei enää ihmetyttänyt ja tarina vei lopulta mukanaan. Jälkikäteen ajatellen alun hitaushan on helposti selitettävissä sillä, että tämä on kirjasarjan ensimmäinen osa, jossa lukijaa vasta lämmitellään. Täytyy kuitenkin sanoa, että jos muistan oikein ja olen tätä oikeasti joskus vähän matkaa lukenut, niin en ihmettele sitä, että en ole pitkälle päässyt. Alku ei vain ollut makuuni.

Anne B. Ragde on kuitenkin taitava kirjailija, sillä jossain välissä unohdin lukevani. Yhtäkkiä olin maaseudulla, pienessä kylässä ja saatoin haistaa sikalan. Näin pienet pehmoiset ja lämpimät juuri syntyneet possut. Tiesin tarkalleen miltä maatilalla näytti ja millaista oli matkustaa pienessä likaisessa ja haisevassa autossa. Kirjailija tiesi mistä kirjoitti. Olen itse elänyt lapsuuteni maalla - kyllä, sikalan haju, lanta pellolla ja vähän vähemmän ehkä ulkonäköönsä panostaneet maajussit olivat arkeani. (Nykyään ne kuuluvat lomiini.) Kirja vei minut suoraan maalle, sinne hajujen, eläinten ja luonnon keskelle. Suoraan siihen likaiseen autoon. Kirjan hahmotkin alkoivat tuntua tutuilta. Sikafarmari joka elää sioilleen on nähty ja monesti, maalta paenneita riittä ja vähän oudolta tuntuva hautausurakoitijsakaan ei enää jaksanut ihmetyttää. Hei, minähän tunnen nämä tyypit!

Ehkä se oli maaseutu, ehkä se oli oudot, mutta lopulta aika sympaattiset hahmot, kirjan erilaisuus, taitava teksti tai mielenkiintoiset käänteet, mutta lopulta pidin kirjasta. En ihastunut siihen varauksetta, en osaisi suositella sitä suoriltani kenellekään, ja alku kaihertaa edelleen mieltäni, mutta samaan aikaan en pitäisi mahdottomana lukea jatko-osiakin. Ei nyt, ei todellakaan, mutta jossain välissä. Jotain kutkuttavaa kirjassa kuitenkin on. Jotain, joka inhottaa ja ihastuttaa samaan aikaan. Enkä tiedä kumpaa se tekee enemmän.


14 kommenttia:

  1. Välillä käy niin, että alku hinnaa mutta lopun ahmii. Minulle kävi juuri näin vastikään lopettelemani Kirjavarkaan kohdalla. Berliininpoppelit oli minulle melkoinen pettymys (ei lähtenyt kohdallani kunnolla lentoon edes lopussa). Odotin ennakolta leppoisaa sukutarinaa (muistelen takakannenkin lupailleen huumoria) mutta onnistuin kokemaan lukiessani sympatiaa ainoastaan sikoja kohtaan. Ei minustakaan huono kirja mutten minäkään oikein osaisi suositella kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä yksi niitä kirjoja, joista ei oikein tiedä, että tykkääkö vai ei. Ja minäkin odotin vähän muuta - ehkä siksi alku olikin niin karsea! - mutta toisaalta en kuitenkaan kokenyt pettymystä. Ja siat olivat parhautta.

      Poista
  2. Katri, minäkin tunnen nämä tyypit;)

    Minusta Ragden trilogia on niin herkullinen ja se ottaa mukaan niin monia tasoja, että näitä kirjoja luki sekä itkien että nauraen. Toiminta vain äärimmäistyy ja vauhdittuu jatkossa: Et voi uskoakaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

    Yritin katsoa näistä tehtyä tv-sarjaa, mutta se ei ottanut minua ollenkaan mukaan niin kuin tekivät kirjat. Olin ehkä kuvitellut henkilöt jo niin valmiiksi, että en halunnut muuttaa omaa näkemystäni heistä-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih ;)

      Täytyy harkita luenko jatkoja. Kirja jäi kyllä kutkuttamaan, mutta toisaalta kirjan tahmea alku ei suoranaisesti houkuta ainakaan heti tarttumaan seuraavaan osaan. Mutta mulla on kutina, mitä vielä voisi paljastua! Ehkä olen ihan hakoteillä, mutta jos se vaivaa pitkään, niin sitten täytyy ottaa asiasta selvää.

      Minusta on vaikea ajatella, että tämän kirjan tunnelman saisi kunnolla siirrettyä tv-sarjaan. Se ei vaan voi onnistua.

      Poista
  3. Ragden uusin oli minusta melko heikko, mutta Berliininpoppelit-trilogia on silti jäänyt kiinnostamaan! Täytyy joskus kokeilla tätä avausosaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kirjasarja kiinnostaa, niin sitten kannattaa lukea. On se parempi lähtöasetelma ainakin kuin omani :D Minä katselinkin sitä Ragden uutta, mutta ei vaikuttanut kovin kiinnostavalta. Ja ilmeisesti sen lukematta jättäminen ei maailma kaada.

      Poista
  4. Minä pidin tästä tosi paljon, ja aion lukea trilogian seuraavatkin osat ennemmin tai myöhemmin. Olen laillasi maalta kotoisin ja siellä lannan hajussa kasvanut, ja kaikessa Ragden kertomassa ja kuvailemassa oli paljon tuttua ja samastuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lannan hajussa kasvaneena kirjasta onkin varmasti helpompi saada jotain irti. Kirjan melankolisuuskin käy järkeen.

      Toivottavasti pidät jatkoista. Minä vielä harkitsen.

      Poista
  5. Mie kyllä tykkäsin kovasti Berliininpoppeleista enkä muista, että mulla olisi vaikeuksia päästä sisälle kirjaan. Mutta kaikki lukijat ovat erilaisia, mikä on ihan hyvä asia. Oon lukenut koko trilogian ja tykännyt kaikista osista. Radgen tyyli uppoaa minuun. Hänen huumorinsa on jotenkin outoa ja vähä vinksahtanutta eikä lukiessa oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

    Minäkään en oikein innostunut tv-sarjasta. Henkilöhahmot eivät olleet siinä kovinkaan onnistuneita. Ehkä kyse on samasta kuin Leenalla eli kun oli kuvitellut henkilöt tietynlaisiksi, niin sitä käsitystä ei voinut tai edes halunnut muuttaa.

    Lue ihmeessä jatko-osat, kun nyt olet päässyt Radgen tyyliin sisälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun yksi suurin ongelmani oli varmasti ennakkoasenne sekä se, etten oikeasti tajunnut kirjaa lukiessani, että se on avausosa. Tosin en tiedä olisiko kirjan maailma silti heti kolahtanut. Tuskin. Kaikki ei ole kaikille. Mutta onneksi jossain välissä kirja nappasi mukaansa.

      Tv-sarja siis taitaa jäädä minulta kokonaan väliin. Ei siinä, että sekään olisi nyt ihan hirveästi alunperinkään kiinnostanut. Voi kuulostanpa nyt nihkeältä - mutta kun on jo niin paljon kaikkea muuta, mikä kiinnostaa.

      Täytyy katsoa, jos löytyy sopiva rako lukea lisää :)

      Poista
  6. Alku oli minullakin vähän tahmea, mutta sitten pääsin tähän sisään. Minä yllätyin vähän positiivisesti, sillä ennakko-odotuksia minulla ei oikeastaan ollut :). Jatko-osat aion kyllä myös lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan alku tosiaan vaati hetken, mutta onneksi loppua kohden parani. Katsotaan jaksanko ehdinkö muistanko innostunko itse jatkoja lukemaan. Ehkä, ehkä en.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta. Vastailen siihen jossain välissä :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.