perjantai 4. huhtikuuta 2014

Epämääräistä ahdistusta ja muita kirjabloggaajan höpsötyksiä

 
Raidallinen bloggari ja karvainen kissa kuvassa.

Jokin aika sitten minua odotti pino kirjoja, joista olisi pitänyt kirjoittaa blogiin ja toinen pino, jotka olisi pitänyt lukea. Sitten minua odotti vielä sellainen, jota meillä päin kutsutaan elämäksi. En tiennyt mitä tehdä, enkä sitten oikeastaan tehnyt yhtään mitään. Koin epämääräistä ahdistusta ja jonkin sekunnin murto-osan kirosin koko kirjablogia. Päässä viirasi muutenkin. Kun tulin töistä kotiin nälkäisenä ja väsyneenä, näin makuuhuoneessa täydellisen valon, niin en suinkaan hakeutunut aurinkoon välipala käsissäni, vaan ryntäsin sinne kengät vielä jalassa, kamera toisessa ja kirja toisessa kädessä. Juu, ei ole terveen puuhaa tämä kirjabloggaus.

Minä rakastan kirjoja ja lukemista. Ja okei, vähän tätä hullun hommaakin eli kirjabloggaamista. Siitä päivästä asti kun blogini on ollut pystyssä, olen tykännyt tästä touhusta ja intoni bloggaamisen tuntuu vain kasvaneen vuosien varrella. Kun löytää oman tyylinsä, sävelensä ja tapansa tehdä tätä, niin se vain lisää kaiken mielekkyyttä. Silti joskus on näitä päiviä, kun homma vaan ahdistaa.

Kun sähköpostista löytyy vihainen viesti koskien kirjoittamaani tekstiä, kun joku ihminen aivan muista yhteyksistä kertoo lukevansa blogiani ja minä mietin naama punaisena, että mistähän minä olen viimeksi kirjoitellut ja mitä tai kun on sellainen tunne, että kaikki junnaa paikallaan. Ei pääse eteen eikä taakse. Vapaa-aikaa on rajoitetusti, eikä oikein tiedä, että lukisiko vai kirjoittaisiko. Vai tekisikö molempia. Vai jotain ihan muuta. Eräpäivät lähestyvät, kirjotettavien pino huojuu ja kirjojen maailmasta pitäisi irrota sen verran, että eläisi omassakin maailmassaan hetken verran. 

Yhtenä yönä säpsähdin kesken unen hereille päässäni ajatus, että täytyy mennä korjaamaan kirjoitusvirhe blogista. (Onneksi en siinä hetkessä tajunnut ajatella, että sitä korjattavaa kyllä löytyisi enemmänkin kuin vain yhden virheen verran.) En mennyt. Jatkoin uniani. Mutta ne olivat jo kerran katkenneet. Blogin takia. Mainitsinko jo jotain siitä ahdistuksesta ja pään viiraamisesta?

Mutta, ollaan rehellisiä. Todellisuus on, ettei minua oikeastaan ahdista blogi tai bloggaaminen. Vaikka pari päivää sitten huusin ääneen jotain julkaisukelvotonta, kun tajusin osan syksyn kirjakatalogeista jo ilmestyneen. Ja eilen mietin miten järkevää on julkaista peräkkäisinä päivinä kaksi postausta, kun muuten voi hyvin olla reilun viikonkin tauko. Aivan kuin sillä olisi mitään väliä, mutta stressin aiheita löytää mistä tahansa jos oikein tahtoo.

Oikeasti elämässäni on hurjasti kaikkea nyt. Paljon kivoja juttuja, aivan supereita. Kiva työpaikka, aurinkoisia päiviä, mahtavia viikonloppuja ja ihania ystäviä. Ja sitten on ahdistusta jutuista, joille en nyt juuri voi mitään ja se kaikki selkeästikin heijastuu elämääni voimakkaasti. Niin voimakkaasti, että löydän itseni vaikeroimasta kirjapinojen välistä. Vaikeroin minä muissakin yhteyksissä ja hetkissä. Mutta viime aikoina se on jostain syystä heijastunut kaikki bloggaamiseen.

Sitten tein radikaaleja ratkaisuja. Palautin kirjastoon kirjan, joka oli maannut kuukauden yöpöydälläni kesken, kun se ei tahtonut mennä eteenpäin. Lainatkoon joku muu. Luen sitten joskus jos luen. Sitten kirjoitin kahdesta kirjasta blogiin. Ja aloin lukea kirjaa, jonka eräpäivä on seuraavana. Huh, että helpotti! Nyt jaksaa jo hymyillä. Ja kirjoitella tällaisia höpsötyksiä tänne. 

Joskus kun näistä hetkistä haluaa kertoa. Kertoa vähän mitä kaikkea kulisseissa tapahtuu. Koska vaikka kirjablogi on kirjablogi, niin kirjabloggaajan elämä on vähän muutakin kuin vain kirjabloggaajana olemista ja sitten joskus elämä ei ole mitään muuta. Nyt se on vähän sekä että. Kirjabloggaajan elämä häiriintyy siitä elämästä, jossa olen vähän muutakin. Esimerkiksi kahden karvaisen kissan mami.

Mites teillä? Viiraako pahasti vai onko juuri nyt hyvä moodi päällä?

38 kommenttia:

  1. Blogitaivalta minulla ei ole kovin paljon takana, mutta jossain vaiheessa koin jonkinlaista tuskaa tai ahdistusta sen suhteen, pitäisikö lukea jotain tiettyjä kirjoja blogin takia vaikkei niin kiinnostakaan. Semmoisista höpötyksistä olen onneksi päässyt irti, ja luen ihan itseäni varten, kuten ennenkin. Blogissa tietysti pitää vähän miettiä miten sanansa asettaa, mutta tuntuu, että tietynlainen sisäinen rentous blogin pitämiseen on löytynyt. Kirjoitusvirheistä en ole nähnyt painajaisia. :)

    Elämä on elämää, jossa tehdään kaikenlaista - blogataan, luetaan, käydään töissä sun muuta. Toivottavasti löydät sisäistä rauhaa arkeen, ja lukufiilis säilyy. Ja aivan suloinen kisuliini tuossa kuvassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tuon, että joskus pohtii pitäisikö lukea erityisesti blogiin jotain. Onneksi minäkään en oikeasti sen perusteella valitse luettavaa, mutta on sanottava, että ilman blogia en varmaan lukisi näin paljon uutuuksia mitä nyt luen. Toisaalta on hienoa, että pysyy kartalla uutuuksistakin. Tietää vähän mistä milloinkin kohistaan.

      Tärkeintä on tosiaan löytää se rentous bloggaamiseen sekä se raja, että miten paljon blogi vaikuttaa muuhun elämään. Onhan tämä nyt hiton aikaavievää puuhaa! En valita, mutta herkästi menee useampi tunti viikossa.

      Eiköhän se sisäinen rauha löydy ja ole löytynytkin. Lukufiiliskin on korkea! Jes! Ja kisuli on ihana ja kiittää imartelevasta kommentista ;)

      Poista
  2. Onpas ihana kirjoitus, tunteiden vuoristorataa ja veivausta - joka kuulostaa tutulta. Minullakin on joskus - oikeastaan aika harvoin enää nykyään - kausia, kun ei kerta kaikkiaan kiinnosta oma blogi. Onneksi ovat yleensä lyhyitä kausia eli kestävät noin puoli päivää ;D

    Sellaisia "lukuähkykausia" on myös ollut (ja varmaan vielä joskus on), mutta silloin en vain lue. Nekin menevät usein nopsaan ohi. Aina kun bloggaaminen meinaa alkaa ahdistaa, muistutan itseäni että ei se (blogi) sieltä mihinkään katoa, vaikka joskus vähän taukoilisikin. :)

    Ja olen muuten tuotakin miettinyt niin kuin sinä, että mitä järkeä postata peräkkäisinä päivinä. Mutta sitten mietin - miksi ei! Joskus on enemmän "asiaa" (ja luettuja kirjoja), joskus sitten ei.

    Silloin kun elämässä hurja vaihe päällä, niin silloin on ihan luonnollista että blogikin päivittyy hitaammin. Kiva kun pohdit näitä ääneen. Emme ole täällä yksin, kuten voisi uhkaavasti sanoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoristoradalla ollaan! Onneksi emme tosiaan ole täällä yksin.

      Minua kyllä kiinnostaa blogi, mutta joskus aiheuttaa ärtymystä, kun tuntuu, että sen ympärillä pyörii jo ihan liikaa elämä ja ajatukset. Onneksi ne ovat tosiaan lyhyitä hetkiä. Ei ole vielä tullut mieleen esim. poistaa blogia :D

      Taukoilut, ja venvyät postausvälit ovat ihan terveitä välillä. Ja aina ei vaan ehdi muulta elämältä. Ja hyvä niin. Täytyyhän sitä elämässä nyt muutakin olla.

      Minua suunnattomasti välillä ahdistaa luonnoksissa roikkuvat tekstit. Siksi mieluummin julkaisen ne, kun jätän sinne ja parhaassa tapauksessa unohdan. Haluan myös, että kirjojen lukemisen ja postauksen julkaisun välillä ei ole ihan hirveän pitkä väli. Se on ollut aina se juttuni. Tuoretta ja vielä vähän savuavaa tekstiä ;)

      Kiitos kommentistasi! <3

      Poista
  3. Heips,

    tiedän tunteen. Olen pari viikkoa painiskellut sen kanssa, että mikään lukemani ei "tunnu" miltään, ei huvita, ei nappaa. Sitten tein saman suuntaisen päätöksen kuin sinäkin. Jätin ne "vetämättömät" kirjat reilusti kesken ja päätin lukea nyt vain silloin kuin huvittaa ja sitä, mitä haluan.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukemisen pitäisikin olla ilo, eikä mikään taakka tai velvollisuus. Miksi turhaan lukea kirjoja, jotka eivät yhtään nappaa?

      Kiitos ja hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  4. Hyvä bloggaus, oikeita ratkaisuja.
    Pitää olla rehellinen, ja tehdä, mikä tuntuu oikealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke!
      Ja totta. Lukeminen ja bloggaaminen ovat (ainakin minulla) harrastuksia, joten niiden pitää olla kivoja juttuja, ei mitään muuta.

      Poista
  5. Voi Katri, älä sinä stressaa, tämä on vaan bloggaamista, vapaaehtoista sellaista, eihän me tästä mitään palkkaa saada! (Palkka toki otetaan vastaan, vink, vink, sinä joku siellä jossakin, hih. =D) Ja kauhea, oletko tosiaan saanut äkäisen sähköpostin kirjablogin vuoksi, no huh huh. Tosi ikävää, miksi joku haluaa ehdoin tahdoin pahoittaa toisen mielen. Mutta onneksi olet jo virkustunut, kyllä se siitä! Itselläni on taas tällä hetkellä ihan toiset kirjoitusmoodit päällä, että tuntuu, ettei kirjabloggaukseen tahdo jäädä aikaa ja tarmoa, hyvällä syyllä siis voin uppoutua mahdollisimman pitkiin kirjoihin. =D Ihanaista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapaaehtoistahan tämä ja tosiaan harrastus, jonka pitäisi olla aina kivaa. Joskus ei vaan ole. (Ja joo täälläkään ei sanota ei rahakasoille!1 Haha.)

      Kyllä sitä kaikenlaisia viestejä ja kommentteja on kolmen vuoden aikana tullut vastaan. Onneksi pääasiassa positiivisia, mutta joskus jotain muutakin. Oikeushan kaikilla on sanoa ja kun julkisesti omia mielipiteitään julkaisee, niin täytyy ottaa vastaan se kaikki. Onneksi en enää jaksa pitkään näitä pohtia :)

      No mutta, pitkät kirjat ovat usein parhautta! Kiitos ja ihanaa kevättä sinullekin.

      Poista
  6. Hyvä postaus! Välillä on hyvä purkaa, itekin tein sitä jonkin aikaa sitten postaamalla ylös juttuja, jotka tällä hetkellä jarruttavat bloggaamistani. Mukaan on tullut sen jälkeen myös koulukiireitä, joten yksi kirja, jonka luin yli viikko sitten, on jäänyt bloggaamatta, vaikka kyllä aion blogata siitä.

    Joskus on hyvä palauttaa ahdistava kirjapino takaisin. Ei niitä ole pakko lukea. Maailmassa on aina enemmän kirjoja kuin mitä ehtii lukea. Kirjabloggaaminen asettaa joskus paineita, mutta kannattaa muistaa ottaa välillä rennommin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on tarpeen purkaa näitä juttuja. Ja minä muistan postaukseksi! Joskus elämä tulee blogin ja bloggaajan väliin - ja hyvä niin! :D

      Kun oikeasti vielä oppisi sen kesken jättämisen taidon ja sen, että jos kirja ei tunnukaan omalta, niin pois vaan. Etenkin kirjastokirjat. Oman hyllyn kirjat olen syystä hankkinut, joten niiden kanssa en luovutakaan niin vain. Mutta totta, että rennosti vain. Harrastushan tämä :)

      Poista
  7. Ihanaa Katri että tuuletat ajatuksiasi!

    Tämä kevät on ollut itsellenikin melkoista, rakastan lukemista mutta koska en voi tehdä sitä täysipäiväisesti, tulee aikoja jolloin blogi kärsii hiljaiselosta ja bloggaajana stressaan siitä. Olen muutenkin stressaaja luonteeltani. Yritän pitää blogini kirjablogina, enkä sortuisi siihen että "oksennan" kaiken näppäimille, vaikka välillä mieli tekisi. Viime aikoina on ollut kamala stressi siitä, kun päivätyö painaa päälle enkä ehdi lukemaan niin paljoa kun haluaisin, ja samalla tuntuu että kaikki muut kirjabloggaajat kyllä ehtivät lukemaan töidensä ohella, miksi en siis minä?

    Jotenkin tunnistan tällä hetkellä todella paljon samoja asioita tekstistäsi mitä itse mietin! Ihanaahan tämä bloggaaminen on, mutta välillä ihan hölmöläisen hommaa todellakin kun etsii auringonvaloa pitkin kämppää että saa kirjan kuvattua...

    Kirjabloggaajan elämä todella on muutakin, esimerkiksi sinulla nuo ihanat karvakamut ♥ Aurinkoa viikonloppuusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus täytyy tuulettaa!

      Minäkin olen stressaaja, osaan vääntää stressin aiheen mistä vain. Nyt yritän opetella siitä eroon. Ja joskus on ihan hyvä "oksentaa" näppäimistölle. Voi tuntua yllättävän helpottavalta!

      Mutta ei lukemattomuudesta oikeasti pitä stressiä ottaa. Joskus työt verottavat niin paljon, ettei elämään muuta mahdu. Onneksi sitten on kausia, kun ehtii ja vaikka mitä. Ja ehkä se on kiinni lukutahdista, priorisoinnista jne? Jos minäkin oikeasti lukisin kaiken ajan mitä voisin, niin luettujen määrähän räjähtäisi. Mutta kun oikeasti on muutakin elämää. Ei aina jaksa tai edes halua lukea. Eikä pitäisikään!

      Ja ehkä meillä menee vielä ihan hyvin, kun bloggaaminen kuitenkin on pääasiassa kivaa? Vaikka joo, idiootiksi itsensä tuntee kyllä harvinaisen usein.... etenkin juuri tuo kirjojen kuvaus ja mitä sen eteen täytyy välillä tehdä.

      Kiitos ja ihanaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  8. Minulle sattui juuri nyt se traditionaalinen eli kaikki varaukset tuntuvat saapuvan kirjastoon yhtä aikaa. Liikaa ihania kirjoja.. Ja se 50 sentin varausmaksu tietysti kärvistää meikäläistä, jos varattua kirjaa ei sitten ehdi lukeakaan. Mutta jos näyttää siltä, etten ehdi, teen aika pikaisesti päätöksen, jotta joku toinen kirjaa halajava saa sen käsiinsä. Liikaa kirjoja, liian vähän aikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuo on kyllä se "ikävä" tilanne, kun ne kaikki kirjat tupsahtaakin kerralla. Mutta sellaista se on. Sitten täytyy lukea kiireellä tai jättää lukematta ne, mitä ei ehdin.

      Ja totta. Liikaa kirjoja, eikä koskaan tarpeeksi aikaa. Se tulee olemaan varmaan ihan elämän pituinen ongelma.

      Poista
  9. Radikaali ratkaisusi hymyilyttää. :) Mutta totta, kirjat saa kyllä uudestaankin lainaan. Sen, että kirjabloggaajan elämään mahtuu paljon muuta - enemmän sitä muuta! - ion ihan totta. Joskus viiraa, joskus on moodi täällä ja usein vähän sekä että. :)

    Olen enemmän koiraihmisiä, mutta tulin tosi hyvälle mielelle tuosta kuvasta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tiedän, olen harvinaisen radikaali ihminen. Oikeasti minulle kirjojen kesken jättäminen on aina ollut vaikeaa ja se, että lainaan, mutte luekaan, on melko ennenkuulumatonta. Tiedän, olen hassu.

      Joo, kyllä elämässäni olen aika paljon kaikkea muuta kuin kirjabloggaaja. Tosin poikaystäväni nykyään kutsuu minua vitsillä välillä "kiireiseksi kirjabloggaajaksi" :D

      Koiratkin ovat ihania! Ihan ikävöin meidän Kasperia, joka on isäni ihana pkkukoira. Vanha herra jo. Mutta kyllä kissat silti ovat enemmän minua. Sopivat hyvin lukuseuraksi ja päiväunikavereiksi ;)

      Poista
  10. Voi että, ihan kuin olisi lukenut omia ajatuksia paperille -tai siis tietokoneen näytölle- järjesteltynä. Samoja fiiliksiä on siis ollut täälläkin, pientä ahistusta (sic!), suorituspaineita, syyllisyydentuntoja jne jne. Silti, tätä rakasta harrastusta ei halua missään nimessä jättää pois. Ei bloggaaminen lopulta stressaa sen enempää kuin joku muu asia tai harrastus. Koen vähän samanlaisia tunteita mm. lenkkeilystä ;) Kuitenkin kaiken pähkäilyn ohella minulla on ihan hirvittävä lukuhimo, haluaisin lukea useita kirjoja samaan aikaan, mutta sekaisinhan siinä taitaisi mennä, yritän pitää keskeneräisinä korkeintaan kolmea kirjaa kerrallaan.

    Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin. Terveisin: tulin juuri lenkiltä.
      Ehkä pieni terve stressi ei haittaa, mutta joskus kyllä huomaa ajautuvansa ajattelemaan juttuja ihan liian pitkälle. Niin, että heräilee jo kesken unien ajatuksenaan blogi. Ja lukuhimo minullakin. Monta kirjaa kesken, mutta sitten tulee se, ettei oikein yksikään etene. No pitää ottaa rauhassa. Minullakin nyt kolme kesken.

      Kiitos samoin! :)

      Poista
  11. Viiraa kyllä, täälläkin päässä. :o Tai on joku jumitus päällä. Lukeminen ei tunnu mahtuvan päiväjärjestykseen. Ja jo luetuista en tunnu osaavaan sanoa mitään. Mutta enpä jaksaisi ressata, bloggaan sitten kun siltä tuntuu taas. Burroughsia on nyt kesken ja sitä luen ihan mielelläni. Mitään "hankalampaa" en vois kuvitellakaan lukevani.
    Mulla on jostain syystä aika yleistä tämä että joinain kuukausina saatan lukea kymmenenkin kirjaa, toisinaan taas yhden jos sitäkään. Kausittaista hommaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin lukeminen on ollut aina kausittaista. Nyt lukeminen on jonkin verran tasaantunut ja luen melko samoja määriä kuukausittain. Erot ovat melko pieniä. Ehkä sitä on kuitenkin johonkin lukurytmiin sitten päässyt.

      Eikä bloggaamisesta pidäkään stressiä ottaa. Mutta joskus niin vain käy. Onneksi niistä useimmiten pääsee yli helposti ;)

      Poista
  12. Hyvin tuttua, hyvin tuttua;) Arvaappa kuinka monta kertää olen yöllä herännyt koneelle ja muistanut niin kuin unessa, että joku asia pitääkin sanoa toisin tai olen herännyt kauhuissani, että olen laittanut ajastetun juttuni väärällä otsikolla ja se on pitänyt tarkistaa.

    Nyt olisi paljon enemmän intoa live-elämään, sillä kuudes vuosi liikaa lukemista alkaa tuntua ja olisi ihanaa vain antaa kevään viedä. Olen välillä jo tunteja puutarhailemassa ja toivottavasti huomenna taas.

    Otin tosi, tosi varovasti kirjoja kevään katalogeista, joten en ymmrrä, miksi niitä on niin paljon. Tai sitten olen tajuamattani antanut periksi kirjoille, joita vain tulee tilaan tai en ja onneksi luin yhden sellaisen ja sain vahvan lukuekämyksen: Neljäntienristeys!

    Yhden olen päättänyt, mikään ei saa minua enää bloggaamisen varjolla pysymään pois päivittäisiltä lenkeiltä.

    Kyllä se siitä: Asioilla on tapana järjestyä ja kohta saapuu oi ihana toukokuu, joka helpottaa ainakin minua kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä ymmärrän sinun stressisi. Ja sinulla sentään paljon nopeampi luku- ja bloggaustahti kuin minulla! Minä heräsin nyt vasta ensimmäistä kertaa yössä blogin takia. Joskus en ole malttanut mennä nukkumaan, kun kirjoittelen - mutta tämä oli ihan uutta. No kaikkea sitä!

      Minä itse en koe lukevani liikaa (joskus olo on ihan päinvastainen), mutta tavallaan se on jotenkin repivää, kun samaan aikaan elämässä tapahtuu kaikkea ja silti haluaisi lukea. Mutta molempia ei voi tehdä yhtä aikaa. Valitettavasti. Siitä pitää sitten valita se kultainen keskitie.

      Minä olen lukenut koko kevään aikana yhden arvostelukappaleen! Olen aika ylpeä itsestäni. Mutta totuus on se, että uutuuksien joukossa harva kirja herätti kiinnostukseni. (Tosin syksyn katalogeja selatessani olo olikin sitten jo ihan toinen....) Neljäntienristeys on minulla parhaillaan kesken. Se on kirjastosta lainattu.

      Asiat järjestyvät, se on totta. Ja kesä on aina parempaa aikaa! Tai näin toivon. Iloa lenkkipoluille - niitä itsekin yritän tarpoa. :)

      Poista
  13. Kummasti sitä ajattelee samoja asioita ja etenkin kuvittelee olevansa ainoa niiden kanssa painija. Ihanaa siis, että kirjoitit tämän, sillä aivan samoja asioita pyörittelen mielessäni!

    Tällä viikolla sain vihdoinkin luettua erään paksun opuksen, mikä on siis ollut kesken varmaan puolisen vuotta! Lukiessa ajattelin, että heti lukemisen jälkeen on kirjoitettava ajatukset ylös blogiin, saisin sinnekin siis eloa, mutta nytpä kävi niin, etten ehdikään ja siitähän on hyvä kehittää stressiä! Pitää siis ainakin vihkoon pistää ajatuksia, etten ihan kaikkea ainakaan unohda :)

    Jotenkin yleisestikin blogeja luettaessa tulee tunne, että ne kuuluisat kaikki muut panostavat koko ajan blogeihinsa, kirjabloggaajat lukevat, kuvaavat kirjoja ja tuottavat mielenkiintoista tekstiä ja itse en saa mitään aikaan. "Muita" blogeja luettaessa tunne on sama, lähes päivittäin tulee mielenkiintoinen postaus lukemiini blogeihin, kuvat ja teksti sopivat yhteen ja niitä lukiessa / katsoessa tulee tunne, ettei minusta ole tuohon. Kun kuitenkin samaan aikaan tajuan, että jokaisella on oma tapansa blogata eikä minun tarvitsekaan olla samanlainen. Tämä on useimmiten vain kuiskaus, ikävä kyllä, ja vallalla on "olen huonompi" -ajatusmaailma. Ja kuitenkin samalla haluan, ihan aikuisten oikeasti, kirjablogata, lukea ja kuvata kirjoja ja sanoa fiksuja asioita niistä. Kehittelen myös mielessäni postauksia myös syntymäisillään olevaan "hömppäblogiini".

    Niin ja yrittää pitää luettavien kirjojen listan edes jotenkin aisoissa onnistumatta siinä lainkaan :D Samoin kuin MarikaOksa, tulee minullekin myös välillä tunne, että tiettyjä kirjoja pitäisi lukea ja luen jotenkin "vääriä". Varsinkin kun nyt haluan viedä projektin "kirjahyllyn kirjat" läpi ja siellä on siis vanhempiakin teoksia. Uutuudet jäävät siis kirjastoon ja kauppaan ja kun vihdoin pääsisin niihin joskus tulevaisuudessa käsiksi, on jo olemassa uusia uutuksia. Oravanpyörä pyörii. Huokaus sentään.

    Mutta onni on blogisi, joka on yksi ehdoton suosikkini blogimaailmassa, vaikken usein kommentoikaan! Kiitos siis sinulle tästä, kirjajutuistasi, ajatustuuletuksista ja ihan vain yleisesti blogista! Sinulta saan motivaatiota kehittää omaakin "toimintaani" :) Ihanaa kevättä ja tylsästi kehotan tekemään niin kuin itse haluat, ei niin kuin sinun ehkä "pitäisi tehdä". Itselläni tämä harvemmin onnistuu, mutta siihen suuntaan mennään :)

    Kiitos! Ja anteeksi oma ajatustuuletukseni täällä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatustuuletukset ovat oikein tervetulleita ja hyvä kuulla, jos avautumiseni on helpottanut muitakin kui vain minua. Vaikka en tietenkään toivo kaikille samaa stressiä, mikä itsellä ollut päällä.

      Se on ikävää ja aina vähän huono tie, jos vertaa itseään muihin. Ihan millä mittapuulla ja missä asiassa tahansa. Kuitenkin elämäntilanteet ovat eri ja näin ihmisten ajankäyttö on erilaista. Toisella voi olla mahdollisuus käyttää monta tuntia päivästä blogiin, kun toisella on illassa töiden ja kaiken muun jälkeen vain hetki blogille. Ja hyvä niin. Jokainen tekee omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan. Eikä se tee kenestäkään sen parempaa. Kyllä minä kuitenkin itse olen mieluummin aktiivinen muualla elämässäni enemmän kuin bloggaajana - vaikka toki sitäkin, onhan se nykyään iso osa elämääni.

      Oravanpyörään joutuu herkästi. Uutuudet houkuttelevat, haluaisi pysyä ajan hermoilla ja sitten omassa hyllyssä odottaa pino kaikkea muuta. Tiedän. Minä yritän lukea sekä että. Uutta ja vanhaa - mutta vain kiinnostuksieni mukaan. Nyt keväällä uutuudet ovat jääneet vähemmistöön, kun ei vain ole kiinnostanut. Ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Syksyllä tilanne usein on toinen.

      Minä teenkin kyllä kuten itse haluan, mutta ongelmani on se, että samaan aikaan haluan tehdä tietyn jutun ja nopeasti siitä tulee "pitäisi tehdä". En tiedä miten se taittaakin niin! Toisaalta sellaista se on monen asian suhteen kyllä. Haluan lenkkeillä ja pian huomaan sanovani, että pitäisi. Argh! :D

      Ja kiitos ihanista sanoistasi. Ihana, jos tykkäät blogistani! Sen suurin salaisuus on tallailla omia polkujaan ja sitten joskus taipua, kun päässä viiraa. Haha.

      Kivaa kevättä ja yritä sinäkin päästää stressistä irti! Se helpottaa.


      Poista
  14. Jep jep. Tunnistan itseni kirjoituksestasi. Nyt juuri en osaa edes enempää sanoa, on niin tyhjä tämä lauantaiaamu. En käynnisty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käynnistymiseen liittyviä ongelmia minullakin tänään. Aurinkoista viikonloppua joka tapauksessasi!

      Poista
  15. Hassua, minä en ole koskaan tuntenut stressiä tai ahdistusta bloggaamisesta tai bloggaamattomuudesta eikä mikään muun elämän tekijäkään ole sillä tavalla vaikuttanut bloggaamiseen. Toki välillä harmittaa etten ehdi lukea niin paljon kuin haluaisin, koska lukeminen nyt vain on niin kivaa, mutta se, etten ehdi kirjoittaa blogiin, ei ahdista. Jos blogi olisi työ niin voisikin ahdistaa, mutta kun se on onneksi vain harrastus. Rennosti vaan eteenpäin, eivät kirjat tai blogit mihinkään katoa (paitsi ehkä joskus kaukana, kaukana tulevaisuudessa). :)

    Aloin pohtia, että tuleekohan bloggaajille helposti paineita erityisesti siitä, että tietää siellä ruudun toisella puolella olevan ihmisiä, jotka sitä blogia lukevat? Pitäisi vain tuottaa ja tuottaa lisää sisältöä ja olla mahdollisimman kiinnostava ja monipuolinen, ettei kukaan vain kyllästy? Se tuntuu äkkiseltään melko hullulta ajatukselta, mutta jokaisella on tietysti omanlaisensa halut ja tavoitteeet elämässään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen niin kova stressaamaan, että minun on vaikeampi keksiä asioita, joista en olisi koskaan stressannut, kuin asioita, joista olen. Ja olen sellainen, että kun mikä tahansa asia elämässä stressaa, niin se näkyy sitten vähän kaikessa aina sen hetken. Se heijastuu niin, että kun yksi asia stressaa, niin stressaantuneena oikein mikään ei tunnu helpottavan. Olen kyllä opetellut pahimmasta stressistä eroon, mutta edelleen oikeasti isot ja stressaavat jutut kyllä vaikuttavat näin.

      Kun minä stressaan blogijuttuja - jota siis onneksi tapahtuu hyvin harvoin ja sekin lähes aina kumpuaa oikeasti muualta - niin en mieti lukijoita tai muiden ajatuksia blogistani. Se on enemmänkin se mikä minua miellyttää. Olen nimittäin aika pedantti tietyissä asioissa ja olen oikeasti vasta nyt ihan parin vuoden sisällä oppinut siihen, että kerralla voi olla useampikin kirja kesken. Joo siis miten hurjaa! ;D Mutta oikeasti, nuoruudessani en olisi voinut moista tilannetta edes kuvitella. Tästä syystä monen kirjan kesken oleminen tuntuu minusta vieraalta ja samoin koen oloni epämukavaksi, jos minua odottaa pino kirjoja, joista on tarkoitus kirjoitella. Kun normaalisti luen yhden kirjan, bloggaan siitä ja sitten uusi kierrokseen. Niin koen stressiä kun oma systeemini onkin yhtäkkiä eri.

      Haha apua, kuulostaapa kauhealta. En oikeasti siis koe mitään huimaavaa ja kalvavaa stressiä näistä asioista. Mutta juuri sellaista, että yhtenä päivänä katselin kirjoja, joista oli tarkoitus kirjoittaa ja kirjoja, joista oli tarkoitus lukea. Ja kun en sitten tiennyt mistä alkaa, niin en tehnyt kumpaakaan. Mutta sitten asia jää vaivaamaan ja huomaan seuraavana päivänä edelleen miettiväni, että - kirjoitanko kirjoista, jotka jo hetken odottaneet vai luenko kirjoja, joiden eräpäivät lähestyvät. :D

      Mutta sellaista se minulla joskus on. Onneksi pääasiassa pidän kiinni yhden kirjan periaatteestani, niin ei tarvi hölmöillä kun muutokset omissa totutuissa tavoissa muuttuvat ;)

      Poista
  16. Kyllä minullakin viiraa päässä. Kirjabloggaaminen on ihanaa, mutta välillä myös aika ahdistavaa puuhaa. Viime aikoina olen huomannut usein mieluummin käpertyväni kirjan kanssa sänkyyn kuin kirjoittavani rästissä olevia bloggauksia. Tosin sitten ne rästissä olevat bloggaukset alkavat ahdistaa. :D On tämä sitten vaikeaa. Sentään olen oppinut sen, että kirjoja voi palauttaa kirjastoon lukemattominakin, sillä saahan ne sieltä uudestaankin lainaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että jollain muullakin viiraa! ;)

      Eihän bloggaamisesta oikeasti stressiä kannata ottaa, mutta tiedän kyllä juuri tuon mitä tarkoitat. Minäkin olen alusta alkaen tykännyt aina kirjoittaa heti kirjasta, kun sen vain saan luetuksi. Sitten kun syystä ja toisesta - eli siitä elämästä, joka ei liity kirjablogiin - ei ehdikään, ja kirjoja ehkä kasautuu useampi, niin se alkaa ottamaan päähän. Kun kuitenkin haluaa kirjoittaa kaikista kirjoista.

      Minä lainaan niin harkiten ja "harvoin" kirjastosta, että sen takia yleensä on aika erikoista, jos kirja jääkin lukematta. Mutta totta, että eipä se nyt niin vakavaa ole ja uudestaanhan ne voi lainata :)

      Poista
  17. Heh, voi sinua Katri! Ei tätä lukiessa voinut ajatella kuin että voi tyttö parka, pitäsi vähän hellittää! ;) I

    tse en ole kirjabloggaamisen (mutta kyllä monen muun asian) suhteen ajanut itseäni noin ahdistuneeseen tilaan. Tunnistan kuitenkin, että hieman samat oireet, mutta monta astetta lievempänä, ovat joskus vaivanneet minuakin ihan tämän kirjabloggaamisenkin seurauksena. On se kumma juttu, että se, minkä pitäisi olla mukava ja kiva harrastus, henkireikä kaiken muun sekamelskan keskellä, saakin toisinaan vain stressiä ja ahdistusta aikaan! Hullun hommaa – oikeassa olet!

    P.s. Tämä muuten oli nerokkain blogijuttu, jonka olen vähään aikaan lukenut. Kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi ;)

      Toivottavasti kukaan ei vaan oikeasti turhan vakavasti tätä postausta ottanut! En minä siis oikeasti ole vellonut missään suuressa ahdistuksessa blogin takia :D

      Mutta, minä olen kyllä tosi kova stressaamaan, ja sitten kun stressaan jotain asiaa, niin se heijastuu kaikkeen. Tänne blogiinkin.

      Villausukka kirjahyllyssä kommentoi hyvin, että kyllähän harrastuksetkin voivat joskus stressata. Jos vaikka ajattelee lenkkeilyä. Minulla onkin ehkä joskus sen kaltaista stressiä blogista, jos on. Kuten myös siitä lenkkeilystä :D

      Poista
  18. Tsemppiä kiireisiin ja elämään! Ymmärrän kyllä sinua, oma kevääni on ollut ihan täyttä hurlumheitä ja alan olla jo aika pitkälti kaikkeni antanut... Koskee siis työelämää tämä. (Mutta enää 8 viikkoa kesään, uskomatonta...) Mutta jotenkin siellä on vain möngerretty eteenpäin.

    Blogi on minulle onneksi pysynyt henkireikänä ja ilona. Toivottavasti tilanne säilyy tällaisena. Ja toivon kovasti, ettet sinäkään enää joudu heräilemään kesken unien blogin vuoksi. ;)

    Iloa kevääseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Kyllä minullakin blogi edelleen on iloa tuottava harrastus. Mutta kun elämässä muut asiat stressaavat, niin sitten se saattaa heijastua kaikkeen mitä teen. Jopa blogijuttuihin. Onneksi nyt pahimmat stressit alkavat toistaiseksi olla ohi - siis ihan oikeassa elämässäni :)

      Tsemppiä sinullekin! Ja voimia kevääseen - ei ole enää ihan hirveän pitkä matka kesään!

      Poista
  19. Juu juu, Katri, viiraa täälläkin, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Blogi sen kiireentunnun tekee, se on selvä. Toisaalta se antaa, toisaalta se vie. Otit tärkeän asian esille, mikä näkyy kommenttien määrässäkin.

    Tälläkin hetkellä haluaisin kirjoittaa kolmesta teoksesta, mutta myös lukea jo uutta. Houkutun blogisuositusten takia varaamaan kirjastosta ihan liikaa kirjoja. Minulla on koko ajan parikymmentä kirjaa lainassa ja viidestä kymmeneen varausjonossa. Meillä varaus maksaa euron, ja minähän palautan paljon varaamiani lopulta lukematta. On vain niin kiva, kun on mistä valita. Taidan olla ahne rohmu. Pidän runsaudesta, ei siinä mitään, mutta kyllä tämä liiallisuus on alkanut vähän ajatteluttaa.

    Me kirjabloggaajat kun luomme sanoilla, niin me olemme tietysti kirjoittamisemme suhteen kunnianhimoisia. Hyvän kirjapostauksen kirjoittaminen vie aikaa. Mutta sitten kun sen saa valmiiksi, niin kokee sellaista onnistumista ja tyytyväisyyttä, jonka haluaa kokea yhä uudestaan.

    Minä olen aivan ihmeissäni, että toiset ehtivät kirjoittaa niin paljon työn ohessa. Ihmeihmisiä te monet työssäkäyvät olette! Minulla kun eläkeläisenäkään ei aika tahdo riittää ;). Olen lukemisessa nopea, mutta kirjoittamisessa hidas makustelija. Ja - totta - kyllä jotkut kirjoitukset ovat jääneet vaivaamaan ja pyörimään unissa.

    Olen myös stressaaja kuten sinäkin Katri ja huomaan, että pitää varoa, ettei harrastus ala tuntua työltä ja ettei se saa addiktiopiirteitä. Tuo kuvauksesi kuvaamaan ryntäämisestä on kyllä niin hauska...
    Tsemppiä!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe kyllä tuntuu tärkeältä, koska vaikka blogi on minulle (ja varmasti siis monelle muullekin) ihana harrastus, niin joskus se onnistuu herättämään myös vähemmän ihania tunteita. Tai eihän se suoranaisesti ole blogista kiinni, vaan omasta asenteesta. Mutta kuten tiedät, stressaajana osaa stressata mistä vain. Ja kuitenkin on se halu pitää yllä aktiivista blogia ja kirjoittaa ainakin kohtuullisen hyvin, niin se voi joskus taittaa harrastelun sijaan joksikin muuksi. Ja ilmeisesti en/emme ole ainoita.

      Minä yleensä varailen ja lainailen aika varoen kirjoja kirjastosta. Toki iso syy on se, että omassa hyllyssä on niin paljon kirjoja lukematta. Mutta siitäkin syystä, että olen oppinut tuntemaan itseni. On kiva olla valinnanvaraa, mutta eräpäivät onnistuvat kyllä joskus ahdistamaankin.

      Työn ohessa bloggaaminen on kyllä joskus vähän verottavaa. Ei muuten, mutta ensin työ syö aikaa ja sitten vielä blogi. Aikaa muuhun jää vähemmän. Onneksi lukeminen ja blogi ovat kuitenkin niin ykkösharrastukseni, että yleensä käytän mielelläni paljon vapaa-aikaa juuri tähän harrastukseen. Tietenkin on paljon juttuja, jotka sitten kyllä kiilaavat tämänkin eteen. Ja hyvä niin! Ettei koko elämä pyöri vain kirjojen ja tietokoneen ympärillä.

      Kiitoksia tsempeistä ja iloisia blogihetkiä sinulle! :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.