tiistai 8. huhtikuuta 2014

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys


Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Sivut: 334, Wsoy 2014

Ollaanpas rehellisiä. Tommi Kinnusen esikoisromaani Neljäntienristeys alkoi kiinnostaa minua tasan sillä hetkellä, kun kirjan varausjonot kirjastossa yhtäkkiä paisuivat, ensimmäinen painos myytiin loppuun ja kirja alkoi kerätä kiitoksia vähän joka puolella. Jos kotimainen kirja on näin kohuttu ja kehuttu, niin ei sitä voi ohittaa olankohautuksella. Pelkäsin tosin, että kirja on uusi Kätilö, joka kerää kehuja muilta ja minä en ymmärrä. Etenkin kun takakannessa mainitaan sota. Eikö suomessa nyt oikeasti muusta osata kirjoittaa? Mutta - Neljäntienristeys on oikeasti hyvä. Siinä on paljon tuttua, suomalaisuuden tuntua ja kotimaisen kirjallisuuden tyypillisimpiä piirteitä. Mutta siinä on muutakin.

Neljäntienristeys kertoo useamman sukupolven ja useamman ihmisen tarinan. Se kertoo Mariasta, liian nuorena pidetystä kätilöstä, jota katsotaan syrjäkarein. Vahva itsenäinen nainen ei siitä piittaa, mutta joutuu tekemään kovasti töitä ansaitakseen paikkansa. Ajatus aviomiehestä ei häntä houkuta, hän ei halua olla kenenkään käskytettävänä. Kätilönä  hän on nähnyt muiden avioliittoja ja lapsia pursuavat talot. "Ei vaimoa tarvitse kyntää kuin syyspeltoa ja vähempikin määrä lapsia riittää." Mutta silti Maria kaipaa jotain.

Ja kirja kertoo Marian tyttärestä Lahjasta, jonka miestä Onnia vie ensin sota ja sitten jokin aivan muu. Sotavuodet ovat Lahjaa ja koko perhettä koetelleet, vieneet talonkin. Eikä uusi talo tai perhe tuo takaisin kaikkea menetettyä, ei etenkään miestä, jota kuljettaa toisenlaiset halut. Vuodet vierivät, asiat muuttuvat ja Lahja muttuu. Muuttuu niin, että lopulta pelkäävät lapset ja lapsenlapsetkin. Ja Kaarina.

Kaarina muuttaa miehensä perässä tämän kotitaloon, anoppinsa kanssa saman katon alle. Vanha talo on anopille pyhä, eikä hän tahdo sinne mitään uutta. Ei halua päästää irti sotavuosien säästeliäisyydestä tai nuukuudesta. Ei miehensä muistosta. Ja näin talo tuntuu jakautuvan kahtia. On Kaarinan perheen elämää sykkivä osa ja sitten on kylmä, ja hiljainen anopin osa. Eikä Kaarinan ole helppo elää anoppinsa varjossa, vaietun menneisyyden keskellä.

Kirjan tarina ja teksti ovat vangitsevia. Kinnunen osaa kuljettaa tarinaa kiinnostavasti ja luoda uskomattomia kuvia. Kirjan tunnelma vie mukanaan. Teksti on tarkkanäköistä. Varmasti monesta suvusta ja perheestä löytyy samoja kipupisteitä. Menneisyyden painolastia, muistoja ja kätkettyjä salaisuuksia. Ja sukupolvien välinen kuilu.

En lämmennyt kirjalle ihan heti, vaan se vaati sivuja. Mutta kun lämpenin, niin en voinut laskea kirjaa käsistäni lainkaan. Kirjassa ihastutti moni asia. Ihastuin tarinan pieniin hetkiin ja vivahteisiin, mutta myös suuriin linjoihin. Kieli oli taidokasta ja kerronta loistavaa. Kirja tarjoili suuren tarinan suhteellisen pienessä sivumäärässä, eikä silti tullut olo, että kirja loppuisi kesken. Kokonaisuus oli hyvä ja toimiva. Kirja oli helppo ja mukava lukea, vaikka sen aiheet olivat raskaita.

Mutta onhan kirjassa paljon sellaista, mitä kotimaisessa kirjallisuudessa yleensäkin. Sotavuodet, vaikeita perhesuhteita ja sukupolvien väliset kuilut. Vaiettu historia, josta kärsii vielä jälkeläisetkin. Enkä tiedä oliko kirjan aiheista mikään sellainen, josta ei olisi jo ainakin jotain lukenut. Mutta kirja tarjoilee myös uusia näkökulmia ja yllätyksiäkin - kirja onnistuu tuntumaan tuoreelta.

Pidin itse kirjasta paljon ja ymmärrän kaiken kohun ja kehun. Neljäntienristeys on kotimaisen kirjallisuuden saralla varsin hioutunut helmi, josta nauttii nykylukija ja varmasti vielä tulevat sukupolvetkin. Hieno vahva kirja, joka liikuttaa jotain lukijassaan.



Muualla: Leena Lumi, Kirsin kirjanurkka, Ilselä, Kirjanainen, Lukuisa, Kirjojen keskellä, Lumiomena

13 kommenttia:

  1. Kinnusen kirja on kyllä hyvin kirjoitettu, minäkin pidin paljon. Kinnunen kirjoittaa jotenkin niin raikkaasti ja vaivattomasti, vaikka aihepiiri on tavallaan hyvin tuttu ja kirjallisuudessa paljon käsitelty.

    Ja hauskaa, sinulla taitaa olla sama mielipide Kätilöstä kuin minullakin... Onhan se hieno romaani, mutta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kinnusen tyyli kirjoittaa on mielestäni juuri se juju, miten vanha ja tuttu tuntuukin yhtäkkiä näin tuoreelta. Häneltä luen kyllä jatkossakin mielelläni kirjoja :)

      Juu, hatarasti muistelenkin, että taisi olla vähän sama linja tuon Kätilön kanssa. En minäkään sen hienoutta halua kiistää, mutta ei kyllä ollut minun kirjani.

      Poista
  2. Oi että kuinka paljon haluan lukea tämän! Pakko kyllä hankkia tämä nyt mahdollisimman pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hieno kirja. Toivottavasti pidät :)

      Poista
  3. Katri, minulle taas kävi niin, että kirja tuli pyytämättä ja ajattelin, että 'taas kätilöä ja sotaa', mutta luin vain muutaman sivun ja olin nalkissa. Enkä tiedä, mikä se riemastutta jokin tässä Kinnusen tyylissä on. Olen hyvä keksimään sanoja ja lausetia, mutta silti, on vaikea löytää sitä jotakin, taikaa, joka just tässä kirjassa vakuutti minut. Aiheethan ovat tuttuja, mutta jotain riemukasta, vahvaa ison tarinan takana on. Minä olen tunturipöllö ellei tämä kirja ole loppuvuodesta vähintäin F-ehdokkaana;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tästä oli tosi vaikea kirjoittaa! Koska juuri se - että mikä tämän kirjan juttu on? No, ehkä siinä on montakin juttua ;)

      Minäkin veikkaan ehdokkuutta! Sen verran tasoka on.

      Poista
    2. Oi noita mun kirjoitusvirheitä...;)

      Sinulle on jotain blogissani.

      Poista
  4. Kätilö oli vaikea kirja, jota luin muutaman sivun päivävauhtia, mutta uppouduin siihenkin lopulta. Kirja oli niin vaikea, että en voinut suositella kenellekään ystävistäni...annoin toki lainaan, mutta kukaan ei pystynyt lukemaan sitä.

    Kinnusen kirja on vapaa ja todella raikas kirja, joka tuulettaa monia tabuja upeiden henkilöhahmojensa avulla. Kirja jota voin suositella ja jonka ystäväni lukevat innokkaasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kätilö oli vaikea, eikä lainkaan minun kirjani. En syttynyt tekstille, enkä oikein tarinallekaan. Mutta ymmärsin kyllä sen, miksi monet siitä pitivät.

      Tätä kirjaa oli vaivaton lukea, vaikka se käsitteli isoja asioita. Niin hyvin oli kirjoitettu :)

      Poista
  5. Tämä on juuri alullaan ja olen nyt jo koukussa. Ymmärrän intosi, lukunautintohan tämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin - lukunautinto. Ihania hetkiä loppukirjan parissa :)

      Poista
  6. Minäkin pelkäsin uutta Kätilöä (josta minäkään en siis innostunut). Mutta tämä! Oih ja voih! Luin eilen loppuun ja olen myyty :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on kyllä tosi hyvä! Siitä huolimatta, että siinä on paljon samaa kuin kotimaisissa kirjoissa yleensäkin.

      Ja onneksi ei tosiaan ollut uusi Kätilö!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.