sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Tove Jansson: Reilua peliä


Tove Jansson: Reilua peliä
Suomentanut: Kyllikki Härkäpää
Sivut: 138, Wsoy 1990
Alkuteos: Rent spel 1989


Olen hurahtanut täysin Tove Janssoniin, eikä mieleni tekisi lukea ketään muuta tai kenestäkään muusta juuri nyt. Luin aivan äskettäin Helen Svenssonin toimittaman Toven matkassa - Muistoja Tove Janssonista ja en malttanut olla tarttumatta heti sen jälkeen yöpöydällä nököttäneeseen novellikokoelmaan (tai paremminkin pienoisromaaniin) Reilua peliä. Reilua peliä on kolmas Janssoniltani lukema aikuisille suunnattu teos ja toistaiseksi lukemistani paras.

Reilua peliä sisältää 17 novellia, jotka linkittyvät niin tiukasti toisiinsa, että novellikokoelman sijaan voidaan puhua pienoisromaanista. Pienoisromaani - tai novellit - kertovat Jonnasta ja Marista, kahdesta taiteilijasta, jotka asuvat samassa vuokratalossa. Heidän asuntojensa välissä on ullakko, jota pitkin he pääsevät toistensa asuntoihin. Novellit ovat melko arkisia ja kuvaavat näiden kahden taiteilijan jakamaa elämää. He tekevät paljon töitä ja keskustelevat niistä, viettävät aikaa yhteisellä saarellaan sekä matkustelevat kaukaisiin maihin. Ilot ja surut jaetaan, toisen hullutukset ja oikut tiedetään, välillä riidellään ja aina toista tuetaan. Sillä sitä on rakkaus.

Reilua peliä pidetään yhtenä Janssonin eniten omaelämänkerrallisena - Kuvanveistäjän tyttären rinnalla - ja lukijan ei tarvitsekaan juuri käyttää hoksottimiaan, että osaa arvaa, ketkä kaksi taiteilijaa ovat olleet Jonnan ja Marin esikuvina. Väittäisin, että teos on kuin suoraan Janssonin elämästä ja voin kuvitella, miten hän on poiminut kirjaansa Tuulikki Pietilän kanssaan jakamasta elämästä pieniä hetkiä ja tärkeitä yksityiskohtia. Esimerkiksi elokuvat ja huolella peitelty televisio, valokuvien ottaminen matkoilla, novellien kirjoittaminen ja niiden toiselle ääneen lukeminen, sekä saaren elämän monimuotoisuus ovat varmasti olleet oikeastikin pieniä, mutta kuitenkin isoja asioita taiteilijoiden elämässä.

Toven yksinkertainen ja yksityiskohdat huomioiva tyyli toimii teoksessa täydellisesti. Lyhyessä teoksessa maalautuu eläväinen ja tarkka kuva näistä kahdesta taiteilijasta, heidän luonteistaan ja pienistä oikuistaan. Molempien vahvuudet ja heikkoudet ovat esillä, ja niille osataan myös nauraa. Kirjasta välittyy hyvin aito ja lämmin tunnelma, joka koskettaa lukijaa. Välillä hymyilyttää ja välillä taittaa kyyneliin - mutta vain hyvällä tavalla. Kirja on ihana.

"Kyllä sitä kelpaa viis veisata elämän tarkoituksesta jos ei tarvitse tehdä asiasta tiliä eikä saa hankalia kirjeitä ihmisiltä, joita ei ole koskaan nähnyt ja joita ei kyllä tarvitse koskaan tavatakaan, ja jos sitten vielä on vieressä joku joka aina sorvaa kiitoskirjeet ja surunvalittelut ja kohteliaat kieltäytymiset kaikista epämiellyttävistä asioista, niin sanonpahan vaan että hahhah!" 

Kirjasta huokuu eletty elämä - onhan kirja yksi Toven viimeisimmistä - sekä jo pieni itseironia, jolla itseään voi lempeästi tarkastella kun kaikkea ei enää tarvitse ottaa ihan niin vakavasti. Vähän voi jo nauraa omille hassutuksilleen ja menneille pakkomielteille, jotka on nähty, eletty ja nyt jo hitaasti alettu hyvästellä. Minusta kirja on hirveän viisas ja fiksu. Rakastuin sen yksinkertaiseen nerouteen ja juuri siihen, että itselleen voi nauraa. Silti oma elämä on ollut tärkeä ja hyvä, kuten oma rakas vierellä. 

Kirjan keskiössä on kahden taiteilijan elämä - ja rakkaus. Kirja on minusta kuin ylistyslaulu rakkaudelle ja kunnianosoitus Tuulikki Pietilälle, Toven rakkaalle, jolla varmasti riitti kirjan Jonnan tavoin ymmärrystä ja hyväksyntää. Miten ihanaa, kun rinnalla on sellainen ihminen, jonka oikkujakin osaa arvostaa. Ihminen, jonka kanssa voi viettää pitkiä aikoja kahdestaan pienellä saarella tulematta sen enempää hulluksi. Sellainen on kultaakin kalliimpaa.

"Mari ei kuunnellut kovin tarkasti, hänen mielessään oli muotoutumassa huikea uusi ajatus: mahdollisuus yksinäisyyteen aivan omassa rauhassa, edessä lupaavat näköalat, melkein kuin olisi ollut tiedossa jonkinlainen huvitus, jonka voi sallia itselleen silloin kun on siunattu rakkaudella."

Kirjasta muotoutui minulle hyvin iso ja tärkeä. Yllätyin vaikka osasinkin odottaa jotain hienoa, kun kyseessä yhden lempikirjailijani teos, niin en silti osannut odottaa tätä kirjaa. Siinä oli paljon enemmän. Reilua peliä on yksi niitä kirjoja, jotka täytyy saada omaan hyllyyn, jotta siihen voi tarttua milloin haluaa ja lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Lämmöllä suosittelen kaikille (Tove Jansson -faneille), jopa novellikammoisille.

12 kommenttia:

  1. Mulla tämä on lojunut jo vähän aikaa kirjastopinossa. En ole aikaisemmin kauheasti pitänyt Toven novelleista, niin en ole ihan varma, että pidänkö tästäkään, jos se kerran on novellikokoelma. Tai saattaa se tietysti olla positiivinen yllätyskin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehkä kuitenkin kokeilla :)
      Minä en ole novellien ystävä, mutta tämä oli enemmän pienoisromaani, ja novellit liittyivät vahvasti toisiinsa.

      Minulle Tove Jansson on yksi suurimpia taiteilijoita.

      Poista
  2. Katri, sinulle on jotain blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana, juuri kävin kurkkimassa ja laitoin sähköpostiakin. Kiitos! ♥

      Poista
  3. Oi, vaikuttaa ihanalta kirjalta!

    VastaaPoista
  4. Hyvä tietää, että tämä sopii myös novellikammoisille :) Luulen että kun sitten aloitan lukemaan myös Toven aikuisille suunnattuja teoksia, voisin aloittaa tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti hyvä aloituskirja siinä missä mikä tahansa. Ja nämä novellit ovat niin tiukasti yhdessä, etten varsinaisesti edes pitäisi tätä novellikokoelmana :)

      Poista
  5. Tämäkin Janssonin kirja kuulostaa ihanalta <3 (Luin juuri Janssonin "viestikokoelmasta" pari Marista ja Jonnasta kertovaa novellia/tarinaa, ihastuttavia ja tarkkanäköisiä!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihana! Mari ja Jonna vievät sydämen :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.