sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Sunnuntain sarjakuvina Wolf Kankare: Miska Pähkinä ja Tove Jansson: Moomin and the Sea



Wolf Kankare: Miska Pähkinä
Sivut: 83, Suuri Kurpitsa 2013
Ulkoasu: Noora Federley

Eräänä päivänä  Mikko ojensi käteeni sarjakuvan. Sanoi, että lue. Joten minä luin.

Wolf Kankareen sarjakuva Miska Pähkinä on lyhyt kertomus Miskasta, joka on syntynyt tytön kehoon, mutta elänyt poikana jo vuosia. Kuitenkin kun hän pääsee vaihtoon Edinburghiin, hän päättääkin kokeilla elää tyttönä. Yllättävää on se, ettei eläminen tyttönä tunnu lainkaan niin pahalta, kuin miltä sen ehkä olisi pitänyt tuntua. Pahalta sen sijaan tuntuu, kun ei oikein tiedä kuka tai mitä on. Häilyvä sukupuoli-identiteetti aiheuttaa ahdistusta.

Kankareen sarjakuva on  lyhyt katsaus hetkeen Miskan elämässä, joskin hyvin suureen ja merkitykselliseen hetkeen. Miska elää itsensä etsimisen, löytämisen ja hyväksymisen aikoja. Sarjakuva käsittelee  tärkeää aihetta, mutta siitä huolimatta sarjakuva jäi tällä kertaa minulla melko keskinkertaiseksi lukukokemukseksi. 

Sarjakuva ei ollut huono, mutta ei erityisen ihmeellinenkään. Luin sarjakuvan ihan mielelläni, mutta en kokenut sen tuovan minulle lukijana mitään uutta. Yksinkertainen piirrustustyyli ei ollut ominta minulle. Lisäksi osa ruuduista ei vienyt varsinaisesti tarinaa eteenpäin, mikä oli sääli, sillä nyt sarjakuva tuntui jäävän hieman pintapuoliseksi.

Suosittelen kuitenkin aiheesta kiinnostuneille tai muuten sarjakuvien ystäville.


Muualla: Ole hiljainen kirjasto, Kirjojen keskellä


Tove Jansson: Moomin and the Sea
Sivut: 54, Enfant 2013

Tove Janssonin englanninkielinen sarjakuva Moomin and the Sea lähti mukaani kirjastosta, sillä en ole pitkään aikaan lukenut Muumeja missään muodossa ja kun painos näytti niin erikoisen vieraalta. Yritinkin selvittää sarjakuvan alkuperää, mutta kirjan kansissa lukee vain "First edition: July 2013", joten tiedä sitten häntä. Sarjakuva tuntui samaan aikaan tutulta, että vieraalta. Muumit majakkasaarella on toki tuttu juttu, mutta nyt epäilen olenko siitä lukenut sarjakuvana lainkaan. Ehkä, ehkä en. Sarjakuvien väritys ei ainakaan ollut tuttua. Kustantamon heiniä kenties?


Moomin and the Sea viihdytti minua yhtenä iltana, kun mieli teki lukea jotain kevyempää sarjakuvaa. Janssonin sarjakuvat eivät tietenkään pettäneet. Ne ovat aina yhtä taidokkaita ja tyylikkäitä (vaikka tämä värimaailma hämmentää paljon), ja tarjoilevat annoksen huumoria sekä viisautta.  Juuri sitä, mitä hyvältä sarjakuvalta kaipaankin.

Vaikka Janssonin sarjakuvista hurjasti pidänkin, niin tämä ei ole hänen parhaansa. Ehdottomasti hyvä, sillä Jansson tuskin sai huonoa jälkeä koskaan aikaan, mutta olen lukenut häneltä parempaakin ja osuvampaa sarjakuvaa. Yleisesti ottaen Muumi -sarjakuvat ovat kuitenkin mielettömän huippuja - vaikka ajoivatkin taiteilijan itsensä näännyksiin - ja suosittelen niitä lämpimästi.

2 kommenttia:

  1. Tuota Muumia en olekaan lukenut! Pitää yrittää saada se käsiin. Olen huomannut että joissakin englanninkielisissä painoksissa ruudut ovat väritetty; epäilen kylläkin että ei ainakaan Toven toimesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjastosta pitäisi löytyä :)
      Minullakin on vahva muistikuva, ettei Tove olisi koskaan itse värittänyt sarjakuviaan. Lisäksi väritysjälki näyttää vahvasti tietokoneella tehdyltä. Mutta jos tuosta seikasta pääsee yli, niin hyvä sarjakuva on!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.