lauantai 28. kesäkuuta 2014

Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus


Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus
Suomentanut: Kristiina Rikman
Sivut: 398, Tammi 2002
Alkuteos: Hateship, friendship, courtship, liveship, marriage 2001

Olen jo useamman päivän ajan yrittänyt kirjoittaa siitä mitä luin, mutta olen vain jäänyt sanattomaksi. Pelkkää haparointia ja laimeita adjektiiveja on syntynyt, kun olen yrittänyt saada aikaiseksi tekstiä, joka tekisi edes vähän oikeutta lukemalleni teokselle ja sen kirjoittaneelle. Ystävälleni olen valittanut lukeneeni jotain niin hyvää, etten pysty kirjoittamaan siitä. Samaan aikaan olen maininnut sanat kirjallisuuden jumalatar ja kirjailijarakkaus. Sillä sitä Alice Munro on. Rakkautta.

Alice Munron novellikokoelma Viha, ystävyys, rakkaus on teos, joka sai minut avamaan silmäni. En nimittäin ole koskaan liiemmin välittänyt novelleista, niistä kesken jäävistä tarinoista, joiden tulkitseminen vaatisi joskus paremmankin mestarietsivän taidot. Mutta nyt taidan ymmärtää miksen. En ole aiemmin lukenut hyviä novelleja. Tai no, maltillisemmin sanottuna en ole aiemmin lukenut itseäni miellyttäviä novelleja. Lempikirjailijoideni novelleja ei huomioida tässä kohtaa.

Mutta miksi Munro?

Munron novellit ovat ensinnäkin tarpeeksi pitkiä. Ne ovat kokonaisia ja eheitä, kertovat kunnon tarinan, eivätkä jätä liikaa kysymyksiä jälkeensä. Novellit ovat maittavia sellaisinaan, täyteläisiä, eikä niiden ympärille jää kaipaamaan enempää. Samaan aikaan novellit ovat kuitenkin sen verran lyhyitä, että sellaisen voi lukea yhdellä istumalla. Novelleissa on kaikki, eikä yhtään liikaa.

Viha, ystävyys, rakkaus -kokoelman novellit olivat samaan aikaan suloisen perinteisiä ja arkisia, mutta kuitenkin taianomaisia. Niissä yhdistyi sekä elämisen ilo, että suru. Riemu ja murhe. Huolimatta novellien melko vaikeista aiheista ne eivät olleet raskaista, tosin eivät myöskään turhan kevyitä. Sopivin maustein tehtyjä elämänmakuisia novelleja, joissa oli kuitenkin vähän enemmän.

Novellit toistivat samoja aiheita ja teemoja. Novelleissa oli avioliittoja, pettämistä, pettämisen ajattelemista tai ylipäänsä joku avioliiton ulkopuolinen henkilö. Sairaudet, itsemurhat ja kuolema olivat läsnä. Mainitsemisen arvoisia myös menneisyyden tapahtumat, paheksuttu nainen ja mahdollisesti hukattu onni. Oli mielenkiintoista, miten samoja asioita pyöriteltiin novellista toiseen, mutta aina vähän uudella tavalla tai uudesta näkökulmasta. Samoin novelleissa toistui samankaltainen jännite, tai muuten vain erikoinen tapahtuma, joka käänsi novellit arkisen harmaista ja ankeista valoisiksi ja kiinnostaviksi.

Munrolla on hyppysissään tarinankertomisen taito. Hän tuntuu tietävän, mikä on kertomisen arvoista, mikä ei ja miten tarinasta saa kiinnostavan. Silti hän ei yritä liikaa. Sillä novelleissa on jotain perinteistä, tavallaan jotain todella tuttua, mutta samaan aikaan uutta. Tarinat yllättävät simppeliydellään ja saman aikaisella viisaudellaan. Kieli on hyvää. Yksinkertaista, mukavaa lukea, mutta taitavaa. Olen aina hurmiossani, kun joku kirjoittaa hyvin konstailematta. Itse luin suomennoksen, joten kehuni menevät suomentajalle, mutta uskon suomennoksesta välittyvän alkuteoksen kielen.

Viha, ystävyys, rakkaus oli lukupiirikirjanamme viimeksi ja jonkin sortin menestys. Kukaan ei ollut aiemmin lukenut Munroa, mutta jokainen tykkäsi. Jonkin verran puhuimme novellien samankaltaisuudesta ja siitä, kuinka ne sekoittuivat mielessä. Se onkin totta ja siitä syystä itsekään en kuitenkaan aivan täysiä pisteitä kokoelmalle anna. Se on hyvä, todella hyvä, mutta novelleissa olisi voinut olla hieman voimakkaammin vaihtelua ja minusta parista novellista puuttui se paras terä, eli ne jäivät hieman muiden varjoon.

Jännää on kuitenkin se, että silloin harvoin kun novelleja olen lukenut, niin novellien jälkeen olen tuntenut jonkinlaista ähkyä. Kuin olisi lukenut liikaa. Pää vilisee hahmoja ja tapahtumia niin, että seuraavaan teokseen tarttuminen ei houkuta. Mutta Munron novellit eivät tehneet samaa. Pikemminkin ne jättivät jälkeensä nälän, jonkin sortin tyhjyyden, jonka tietää täyttyvän ainoastaan jatkamalla Munron parissa. Ja sen aionkin tehdä, enemmin tai myöhemmin.

Ylistyslauluni jälkeen haluan vielä sanoa, että Munro on  kirjailija, josta monet pitävät. Mutta uskon hänen olevan myös kirjailija, jota voi arvostaa ilman, että välttämättä löytää hänen teksteistään kovinkaan paljon itselleen. Yhden teoksen perusteella sanoisin, että Munron teokset ovat hyvää kirjallisuutta, mutta se ei  välttämättä tarkoita hyvää kirjaa. Vaikka minulle se tarkoittikin molempia. Ehdottomasti kuitenkin suosittelen, sillä ei Munro turhaan ole Nobeliaan saanut.

Kokoelman viimeisestä novellista Karhu tuli vuoren takaa on tehty elokuva nimeltä Away from Her, joka sekin on katsomisen arvoinen.


14 kommenttia:

  1. Nämä novellit lumosivat minut. Suosittelen :)

    VastaaPoista
  2. Uaah, taas kirja, joka pitäisi ehdottomasti lukea...

    VastaaPoista
  3. Mä olen kyllä itse miettinyt novellikokoelmia siinä mielessä, että kuinka oleellista on kokoelmassa kietoa tarinat yhden aiheen alle. Monia eri tapoja on tietenkin eikä oikeeta ratkaisua ole, mutta ei sitten tiedä mikä itselleni sopisi lukijana.

    Munroon pitäisi kyllä tutustua sitten joskus. Kerta tulihan tässä keskusteltua sun kirjailijarakkaudestasi. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta novellikokoelma voi olla tehokas silloin, kun kaikki novellit ovat erilaisia keskenäänkin. No, itselleni tosin sopii paremmin kun novellikokoelma tuntuu näin eheältä. Janssonin Kesäkirjahan on hyvä esimerkki novellikokoelmasta, joka ei edes tunnu novellikokoelmalta.

      Saat minulta lainaksi Munroa, jos haluat :)

      Poista
  4. Munro kiinnostaa minua jonkin verran, mutta koska olen ärsyttävä ja vastarannan kiiski, niin jotenkin en haluaisi häntä nyt lukea kun "kaikki muutkin lukevat." =D Hän oli minulle aivan outo ennen Nobelia, joten siinäkin alkaa kiiskeily, sillä enhän minä nyt halua lukea jotain Nobelistia, hyvänen aika! =D Toisaalta, luenhan minä muutenkin muita samoja kirjoja muiden kanssa, en tiedä, miksi tämän kohdalla pitää toppuutella. Katsellaan. Tekstisi vain lisäsi kiinnostusta. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, minäkin olen usein vastarannan kiiski, mutta Munron kohdalla ei kannata olla. Minulle Munro on ollut pitkään nimenä tuttu, mutta nyt Nobelin myötä kun hänen teoksensa ovat päässeet paremmin esille, on niitä itsekin katsellut tosissaan sillä silmällä ;)

      Ja ehkä joskus on ihan hyvä olla ajan hermoilla? Ehkä, ehkä ei :D

      Poista
  5. Tämä kokoelma on hieno, kuten moni muukin Munrolta. Juuri sellainen arkipäiväisyys ja silti monitulkintaisuus tekevät Munron novelleista vahvoja, vaikuttavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Minulle tämä oli ensimmäinen Munro, mutta jatkoa seuraa varmasti ja pian ;)

      Poista
  6. En muista olenko aiemmin lukenut Rikmanin suomennoksia, mutta tämä oli tosiaan onnistunut!
    Minun pitäisi vielä tutustua niihin Janssonin novelleihin.... :p Tai Näkymätön lapsi on tietysti luettu, mutta aikuisten puolen ovat vielä kokematta. Voisin ottaa Ateneumin retkelle jonkun kokoelman mukaan! Mistäköhän alottaisi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut jotain hänen suomentamaansa aiemminkin ja minusta hän on vallan hyvä vaikka alkuteoksia en olekaan lukenut.

      Ooh sinulla on vielä niin paljon hyvää edessä Janssonin kanssa. Ateneum ja kaikki. Kesäkirja voisi olla aikas nappi valinta!

      Poista
  7. Tämä onkin ainoa Munron suomennetuista kokoelmista, jota en vielä ole lukenut. Pokkari kyllä odottaa hyllyssä, mutta säästelen sitä vielä hieman.

    Munro on minunkin suuri rakkauteni. Hän osaa kirjoittaa juuri sen, mitä haluaa sanoa juuri niin, että lukijakin saa siitä kiinni, muttei jää liian hämätyksi tai toisaalta saa kaikkea liian helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, sinulla on sitten melkoisen hyviä lukuhetkiä tiedossa. Ja toivottavasti minullakin, kun vielä monta Munroa lukematta ;)

      Ja aivan, Munro osaa kirjoittaa mielettömällä tavalla. Tekstit eivät ole liian vaikeita, mutta eivät turhan helppojakaan.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.