lauantai 14. kesäkuuta 2014

Hanna Koljonen: Sokerihullu


Hanna Koljonen: Sokerihullu
Sivut: 72, Asema 2012
Ulkoasu: Hanna Koljonen ja Mika Lietsén

Hanna Koljosen omaelämänkerrallinen Sokerihullu on kiinnostava ja puhutteleva sarjakuva sokeriaddiktiosta. Luin sarjakuvan hetkessä, nyökyttelin sen äärellä ja sanottavaa olisi niin paljon, että nyt en oikein tiedä mistä alottaisin. Vaikka aihe ei ole minulle uusi, niin sarjakuva toimi jälleen hyvänä herättelijänä ja sai katsomaan peiliin. Sokeri kun ei ole leikin asia, vaan sen liiallinen saaminen voi johtaa useampiin sairauksiin ja riippuvuus voi hallita elämää todella vahvasti.

Koljonen on kärsinyt sokeririippuvuudesta lapsesta lähtien. Milloin herkuilla on palkittu ja milloin lohduteltu. Herkut ovat näkyneet niin juhlapöydässä kuin sairasvuoteella. Koljosen koko elämä on pyörinyt herkkujen ympärillä kunnes elämä on alkanut tuntua sokeriannoksesta seuraavaan elämiseltä. Pahimmillaan sokeririippuvuus on johtanut salassa syömiseen, valehteluun sekä näpistelyyn. Sokeririippuvuuden ja sokerin nauttimisesta seurannutta lihomista hän on yrittänyt ratkaista oksentamalla. 

Sarjakuva on kuvaus siitä, miten sokeririippuvuus on syntynyt, millaista elämä on sokeririippuvaisena ja miten siitä voi pyristellä irti. Nimittäin mikään näistä ei ole kovin yksiselitteistä tai mustavalkoista. Sokeririippuvuuteen voi vaikuttaa esimerkiksi lapsena saadut vaikutteet - kuten herkkujen tarjoaminen reaktiona mitä erilaisempiin tilanteisiin ja tunnekuohuihin - tai vaikka omat aivot, jotka vain sattuvat olemaan yliherkät sokerille. Elämä sokeririippuvaisena on yhtä ylä- ja alamäkeä. Toisinaan pyöritään sokerin aiheuttamassa euforiassa ja seuraavassa hetkessä päälle iskee pahoinvointi, päänsärky ja heikotus. Sokerista ei ole helppo päästä irti, kuten ei mistään riippuvutta aiheuttavasta. Vakaakin päätös lopettaa voi horjua heikolla hetkellä. Sokeririippuvuus onkin verrattavissa lähes mihin tahansa muuhun riippuvuuteen.


Myönnän, että olen itsekin melkoinen sokerihiiri ja monet sarjakuvan tapahtumat tuntuivat turhan tutuilta. Herkut ovat minullakin toimineet niin palkintona kuin lohdutuksena, ja olen useammin kuin kerran juossut kauppaan viime minuuteilla ennen sulkemista herkkujen tähden. Olen kärsinyt liiallisen makean syömisen jälkeen pahoinvoinnista ja sokerittomuudesta taasen on seurannut järkyttäviä päänsärkyjä ja muita fyysisiä oireita. Toisaalta herkut eli sokeri on tarjonnut paljon hyviäkin hetkiä. Aiheuttaahan sokeri parhaimmillaan melkoisen huuman!

En voi sanoa addiktioni olevan samaa luokkaa kuin Koljosella. Esimerkiksi en lapsena ollut mikään suuri makean ystävä ja teinivuosien pahin sokeririippuvuuskin on helpottanut hieman iän myötä. En ole koskaan näpistellyt tai oksentanut herkkujen vuoksi. Mutta paljon tuttua löytyi silti. Sokeri on ollut ja on minulle edelleen jonkin sortin ongelma. Vaikka syön pääasiassa kohtuudella herkkuja, niin karkkipäivistä kiinni pitäminen on ollut aina haaste ja liian usein tiedän sortuvani herkkuihin. Aina tuntuu löytyvän hyvä syy herkutella ja vaikka järki sanoisi mitä, usein sokeriin sorrutaan tunteiden ohjaamana.

Kuten Koljonen minäkin olen sitä tyyppiä, jolle sopii parhaiten kaikki tai ei mitään -metodi. Jos syön lauantaina karkkia, niin herkästi syön sitä myös sunnuntaina ja sitten maanantaina ja jälleen tiistaina. Sen sijaan kun en syö ollenkaan, niin herkkuhimo katoaa. Useiden karkkilakkojeni aikana painoni on myös aina laskenut, mikä on tarkoittanut sitä, että painoni laskisi heti herkuitta ja toisaalta en välttämättä syö tavallista ja terveellistä ruokaa tarpeeksi, kun notkahdus on näin selkeä. Asia, jonka kyllä olen tiedostanut, mutta jolle en vain ole tehnyt mitään. Jokohan olisi korkea aika?

Kuten sarjakuva tuo esiin, niin sokeririippuvuuteen voi vaikuttaa koko ruokavalio. Esimerkiksi tietyt ruoka-aineet voivat herättää sokerihimon, vaikka herkuitta muuten eläisikin. Tämä on hyvä tunnistaa ja tiedostaa omassa elämässäänkin, jos näin on. Omalla kohdallani ruokavalion muuttaminen toimi niin, että maitoallergisena ei karkkihyllystä voi nakata enää mitä tahansa ostoskoriin. Herkkujen syöminen onkin vähentynyt "uuden" (eihän neljä viisi vuotta nyt niin pitkä aika ole?) ruokavalion myötä melko paljon. Niin sanotusti terveellisemmät herkut - kuten vaikka tumma suklaa tai taateli - ovat jonkin verran korvanneet vanhoja täysin keinotekoisia herkkuja. Tosin sokeria sekin on ja kuten ylimmästä kuvasta voi päätellä, maidottomia ja vegaanisiakin höttökarkkeja on tarjolla melkoisia määriä.


Sokerihullu on hyvä ja helppo tapa lähestyä tärkeää aihetta. Sarjakuvan lukee nopeasti ja se on viihdyttävä, vaikka tarjoaakin aimo annoksen ajateltavaa. Itse aloin heti puntaroida ja pohtia omia herkkutottumuksiani, sekä muita riippuvuuksiani. Sokeri ja kahvi, tietokone ja puhelin... Pidin kovasti värikylläisestä, huolemattoman oloisesta, eläväisestä piirrustustyylistä. Koljonen osaa kuvillaan välittää hyvin niitä tunteita ja tunnelmia, joita sokeri ja sokeririippuvuus aiheuttavat. Sarjakuva toimii hyvin, mutta omalla kohdallani jäin kuitenkin ehkä kaipaamaan vielä syvemmälle asiaan paneutumista. Esimerkiksi sarjakuva olisi voinut tarjota vielä hieman enemmän faktatietoa aiheesta olematta silti puuduttava tai paasaava. Näin kiinnostavasta aiheesta minä olisin ainakin voinut lukea pidempäänkin! Toisaalta sarjakuva toimii hyvänä sysäyksenä kohti muita aihetta käsitteleviä teoksia olematta silti itse liian raskas.

Huh mikä sarjakuva toden totta! Suosittelen ihan ehdottomasti tähän tutustumista ja uskon etenkin muiden herkkujen ystävien saavan tästä paljon irti. Ehkä jopa vertaistukea ja apua kohti herkuttomampaa ruokavaliota.


17 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirja. Viime vuonna onnistuimme miehen kanssa viettämään 4kk ilman karkkia, keksiä ja pullaa. Tietysti siinä laihtuikin mukavasti.
    Tänä vuonna karkkilakko kesti 8 päivää ja loppui siihen, että olin kiukkuinen kuin ampiainen. Ehkä heinäkuu olisi sopiva kuu kokeilla seuraavan kerran. Viime vuonna mukana oli kevytkarppaus, joten aineenvaihdunta oli luultavasti parempi eikä kaivannut sokeria, silloin käytimme steviaa hiukan.
    Olen huomannut, että itselläni kromi vaikuttaa siihen, että ei haluta makeaa. Ja nälkäisenä ei kannata mennä ruokakauppaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin vuoden alussa kuukauden ilman, mutta sitten muistaakseni leivoin tms. ja siihen se kaatui :D

      Minä en yleensä sorru ruokaostoksilla herkkuihin, vaan itsehillintäni pettää myöhemmin ja sitten tarvitsee hakea erikseen karkit! No, sekin on onneksi helpottanut siitä, mitä se oli joskus nuorenpana.

      Poista
    2. Mai, miten selviät heinäkuusta ilman jäätelöä!

      Kromi auttaa joillakin makeanhimoon, mutta siitä on kyllä hyötyä muutenkin. Nappaan itse sitä joka päivä kaikkien muiden vitamiinien ja hivenaineiden lisäksi 1 tabl.

      Kevytkarppaus on hyvä juttu, jos sen tuntee omakseen. Minä haluaisin päästä pois suklaan ja jätskin koukusta...

      Poista
  2. Täähän ois ihan ajankohtanen :D Itsekin olen nyt siinä vaiheessa, että tiedostan kyllä että sokerista tulee huono olo ja olen pystynyt sitä vähentämään, mutta haluaisin vähentää vielä paljon. Suolaa myös. Minulle on toiminut se, että olen ottanut herkkujen tilalle jotain muuta, yleensä hedelmän. Toisaalta jotkuthan todella sokeririippuvaiset välttelevät myös hedelmiä ja hedelmäsokeria, mutta minä en siihen pystyisi -- jotain makeaa täytyy mussuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tosiaan toimii parhaiten melko raju veto, ettei vain syö mitään herkkuja. Toki hedelmiä syön, mutta en herkkujen korvikkeena. Pahinta on se, että saisi katkaistua kierteen. Kun se onnistuu, herkuitta on helpompi olla, mutta se katkaiseminen...

      Suosittelen kyllä tätä :)

      Poista
  3. En ole lukenut tätä, mutta voisin! Ei mulla oikeastaan muuta kommentoitavaa ollut kuin että alkoi tehdä ihan hitokseen mieli karkkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa, voisit tykätä! Ja haha, täytyy tunnustaa, että meillä nuo kuvan karkit ovat jo syöty.. no onneksi en sentäs yksin syönyt!

      Poista
  4. Tähän sarjakuvaan pitää kyllä tutustua! Ajoittain iskee kyllä melkonen sokerihimo ja olisi kiva saada siitä lisää tietoa, vissiin aika informatiivinen kirja kuitenkin kyseessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Koljosen sarjakuva on omaelämänkerrallinen eli hyvin paljon se kuvaa sokeririippuvuuteen liittyviä tunteita, mutta mukana on informaatiohippusia, joista minä ainakin pidin. Onhan aiheesta ihan tietokirjojakin, jos tiukkaa faktaa haluaa lukea :)

      Poista
  5. Olen lukenut Koljosen kirjat ja pitänyt hänen tyylistään: omasta elämästä saa ammennettua aika yleistä asiaa ja aiheet iskevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin kovasti, täytyy ilmeisesti kurkata mitä muuta hän onkaan julkaissut :)

      Poista
  6. Sokeri on kyllä viheliäinen, tunnustaa tässä yksi herkkupeppu. Olen vähentänyt viime aikoina todella radikaalisti karkkien syömistä ja kyllähän sen huomaa heti painossa ja ihon kunnossa. Mutta silti se on välillä vain niin hyvää! Tähän kirjaan olen törmännyt aikaisemminkin, ja miettinyt että pitäisi lukea. Hyvä kun esittelit, nyt yritän etsiä kirjaa aktiivisemmin käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan ihossa herkkujen määrän huomaa heti! Kun olin kuukauden täyslakossa, niin iho kiitti. Eipä kiittele tällä hetkellä... huoh. Ja sehän tässä mättää, kun ne herkut ovat niin hyviä!

      Suosittelen tätä. Oli kyllä monella tapaa hyvä sarjakuva.

      Poista
  7. Mulla on taas menossa sokerihiirivaihe. Tuollainen kirja olisi varmaan paras ase sitä vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ainakin kokeilla. Minullakin sokerivaihe päällä. Huoh!

      Poista
  8. Voi, voi, tämä olisi ihan mun juttu...Tiedän, että jos voisin luopua kaikesta, missä on sokeria, elämä olisi niin....niin enemmän minua! Olen armoton herkuttelija, ja eipä siinä mitään, jos se koskisi vain kokkailuja, mutta talvella suklaa ja kesällä jäätelö.

    Olen nyt lisännyt liikunnan maximiin, mutta paino ei ole likahtanut kuin 3 kiloa. Valitin tuota tutulle lääkärille ja hän sanoi, että kovinkaan himoliikkuja ei saa liikunnalla pois ylipainosta kuin korkeintaan 20 prosenttia. Hän varoitti karppauksesta ja onneksi olen siitä hänen kanssaan samaa mieltä: Tunnen viisi, jotka laihduttivat karppaamalla ja kaikilta lähtivät hiukset. Puolikarppaus on eri juttu, eli vehnäjauhoherkut pois ja ruisleipä pidetään mukana.

    Olin kerran 3 kk täysin ilman sokeria ja mahduin sen jälkeen ostamaani kaksi numeroa tavallista kokoani pienempään iltapukuun. Se oli pakkotilanne, sillä ne muut ihanat isommat koot oli myyty loppuun. Oi, mistä löytyis se tahto...Kirjan kuvitus vaikuttaa tosi vetävältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin herkuttelen ihan liikaa. Ja oikeasti ruokavalioni on pieni pelastus, koska syön muuten hyvin, kevyesti ja valikoiden - juuri vaaleita vehnäjauhoja välttelen - niin herkuttelu ei ihan hirveästi näy missään, mutta ilman herkkuja paino putoaisi heti... sekin on fakta. Ja iho ja keho voisi tietenkin paremmin.

      Minäkin tahtoisin sen tahdon tänne. Kun pääsee vauhtiin, pystyn kyllä sokerittomuuteen, mutta se vauhti puuttuu vielä. Kirja on vetävä ja hyvä, suosittelen :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.