maanantai 23. kesäkuuta 2014

Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi


Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi
Sivut: 300, Atena 2013
Teksti ja kuvat: Rinna Saramäki
Ulkoasu: Rinna Saramäki ja Ville Lähteenmäki
Kansi. Sami Saramäki

Hyvän mielen vaatekaappi sopii luettavaksi oikeastaan kaikille sellaisille, jotka joskus elämässään joutuvat joko ostamaan tai käyttämään vaatteita. Kirja sisältää tärkeää, kiinnostavaa ja jopa mullistavaa tietoa vaateteollisuuden kiemuroista tavalla, jota vähemmänkin asiaan perehtynyt ymmärtää. Samalla se tarjoaa inspiraatiota sekä konkreettisia neuvoja ja vinkkejä siihen, miten omasta vaatekaapistaan voisi saada toimivan ja miellyttävän sen sijaan, että kaappi tursuaa vaatteita ja silti ei ole mitään päälle puettavaa. Suuria rahasummia tai sijoituksia ei välttämättä tarvita. Kirja opastaa myös tunnistamaan laadukkaan ja hyvistä materiaaleista tehdyn vaatteen.

Rinna Saramäen kirjoittamaa kirjaa voisi pitää reagointina jokseenkin päälaelleen kiepsahtaneelle vaateteollisuudelle ja vaatteiden ostamiselle. Ihmiset ostavat nykyään määrällisesti enemmän vaatteita kuin koskaan aiemmin, mutta käyttävät niihin silti vähemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Laadukkaiden ja kestävien vaatteiden tilalle on tullut pikamuoti, eikä vaatteita hankkiessa useinkaan enää pohdita sen pitkäikäisyyttä tai laatua, vaan enemmänkin halpaa hintaa ja sen hetken tarpeen tyydyttämistä. Ja tähän taasen vaateteollisuudet vastaavat tuottamalla yhä halvempia, yhä nopeammin tehtyjä ja yhä laaduttomampia vaatteita. Mitä väliä vaatteen laadulla tai ompelujäljellä, jos se kuitenkin menee hyvin kaupaksi?

Vähemmänkin valistunut ihminen varmasti tajuaa, että jos vaatteen hinta on esimerkiksi alle kymmenen euroa, niin jostain on täytynyt tinkiä. Siinä kohtaa ei varmasti olla tekemisissä erityisen laadukkaan, ekologisen tai eettisesti tuotetun vaaatteen kanssa. Ja koska vaatteita ei ole tarkoitus myydä tappiolla, niin ei ole kovin vaikea päätellä missä kohtaa on säästetty. Työntekijöitään riistävät vaatetehtaat kun eivät ole vitsi. Mutta onko se yksittäisen ihmisen ongelma? Ja voiko asialle edes tehdä mitään? Se on yksi kohta, johon Saramäki kirjassaan pureutuu ja vastaa. Kuten myös siihen, onko silmiin pistävän halvan vaatteen ostamisessa mitään järkeä.

Kirjan kantava teema on kuinka omasta vaatekaapistaan voi tehdä hyvän mielen vaatekaapin. Nimittäin monella on tilanne, että vaatekaappi tai vaatehuone suorastaan pursuaa vaatteita, mutta silti sieltä ei tunnu löytyvän mitään päälle pantavaa. Saramäki herättää ajatuksia sekä neuvoo ihan "kädestä pitäen", miten vaatekaapistaan voisi saada hallitun ja hillityn paikan, josta aamulla löytäisi päälleen puettavaa ilman asukriisejä. Monen ongelma on se, että vaatteita on liikaa, vaatteiden hankkimisesta puuttuu logiikka ja/tai vaatteet eivät sovi keskenään yhteen. Toisaalta ongelmana voi olla vaatekaapin puutteet sekä tietyt erikoisemmat tilanteet, joita varten vaatteita ei ole. Oli ongelma mikä tahansa näistä tai jokin muu vaatekaapin kiusa, niin uskoisin Saramäen käytännöllisistä että hauskoista vinkeistä olevan hyötyä. Ja huoli pois, suuria summia tai rahakasoja ei välttämättä tarvita toimivan ja toivon mukaan myös eettisemmän vaatekaapin saamiseksi. Toimivan vaatekaapin idea nimittäin on melko yksinkertainen: vähemmän, mutta parempaa.

Itse kiinnostuin kirjasta nimenomaan informatiivisen osuuden vuoksi, eli halusin lukea enemmän vaateteollisuuden kiemuroista, oppia lisää materiaaleista ja saada vinkkejä mitä itse voisi tehdä vaikuttaakseen edes jotenkin järjettömältä tuntuvaan vaatebisnekseen. Olen nimittäin kurkkuani myöten täynnä pikamuotivaatekauppoja, joiden tarjonta on suorastaan ala-arvoista ja joiden eettisyydestä ei voi edes haaveilla. Sisaremme kanssa olemme varsinaisia materiaalihaukkoja, ja riemu on melko suunnaton jos kaupasta akryyli- ja polyesterirytkyjen seasta löytyy jokin vaatettakin muistuttava yksilö. Nimenomaan naurettavan huonolaatuisten halpojen vaatemöykkyjen vuoksi olenkin alkanut suorastaan inhota vaatekaupoissa kiertelyä ja tuskastun nykyään kaupoissa harvinaisen nopeasti. Hyvin kaukana ovat ne ajat, kun vaatekaupoissa oleilua saattoi edes etäisesti pitää mukavana puuhana. Vaatekauppojen sijaan kiertelenkin nykyään enemmän kirpputoreilla, joista olen tehnyt tolkuttoman hyviä löytöjä. Esimerkiksi kaikki aidot ja kestävät villapaitani olen aikoinaan löytänyt muutamalla hilulla kirpparilta.

Oma niukka ja hyvin harmaapainotteinen vaatekaappini herättää joskus hilpeyttä lähipiirissäni, mutta itse olen oppinut, että käytännöllinen vaatevalikoima voi olla ihmisen paras ystävä. Ei tarvitse hirveästi miettiä mitä päälleen laittaa, kun vaatteita on rajoitetusti, lähes kaikki käy kaiken kanssa ja jokainen vaate on juuri minua. Oma harmini on se, että en meinaa millään löytää omaan makuuni sopivia, laadukkaita mutta kuitenkin järjellisissä hinnoissa pyöriviä vaatteita. Olenkin oppinut sen, että jos löytää hyvän perusvaatteen aktiiviseen käyttöön, ei toisen kappaleen hankkiminen ole lainkaan hullumpi idea. Ostan kuitenkin vaatteita hyvin harvoin ja vaatekaapissani on puutteitakin. Esimerkiksi toisille farkuille olisi käyttöä.

Mutta vaatekaapistani vielä kirjaan. Täytyy kiittää kirjaa selkeydestä, informatiivisuudesta sekä helppolukuisuudesta. Kirja sisältää paljon tietoa, mutta ei ole vaikea tai raskas, vaan nopea lukea ja innostava. Omaan makuuni kirja on ehkä hitusen turhan popularisoitu, mikä näkyy jo kirjan prinsessamaisessa ulkoasussakin. Ymmärrän, että kirja on kaivannut kevennyksiä ja tyyli on tarkoituksella kepeä, mutta esimerkiksi jotkut ilmeisesti hauskoiksi tarkoitetut pätkät eivät oikein tehonneet minuun. Niistä tuli jopa hieman kiusallinen olo. Toisaalta juuri kirjan keveän sävyn vuoksi sitä uskaltaa suositella sellaisillekin lukijoille, jotka muuten eivät välitä tietokirjoista tai jotka lukevat vähemmän. Kirja kuitenkin on tietokirja, eli ne joiden karvat nousivat pystyyn sanasta kepeä, niin ei hätää. Ihan oikeaa asiaa kirja sisältää, joskin melko helposti pureskeltavassa muodossa.

Minä suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, mutta etenkin jos vaatekaappi ja sen sisältö aiheuttaa jonkin sortin ongelmia, jos haluaa ostaa tai oppia ostamaan parempia vaatteita tai jos haluaa ymmärtää vaateteollisuutta ja ehkä tehdä osansa parantaakseen järjettömäksi käynyttä vaatebisnestä. Kirja saattaa myös mullistaa lukijan vaatekaapin lisäksi pääkopan - mutta mielestäni vain hyvällä tavalla. Järkevä ja parempi vaatetuotanto kun vaatii oikeasti uusia ajattelu- ja kulutustapoja. Vaateteollisuudessa ja omaa vaatekaappia ajatellen kun vähemmän saattaakin olla enemmän. Vaatteita pitäisi ostaa tarpeeseen ja käyttöön, eikä huvin vuoksi. Vaatteiden tekijöiden pitäisi saada oikeaa, reilua palkkaa ja vaatteiden ostajien laadukkaita, kestäviä vaatteita. Vai mitä?



6 kommenttia:

  1. Siskoni kertoi tästä kirjasta ja suositteli lukemaan. Kiinnostavalta kuulostaa, vaikka toisaalta en voi olla epäilemättä, onko aihepiiristä onnistuttu kertomaan mitään uutta, se kun on niin kovin pinnalla.
    Mutta ehkä vilkaisen tätä joskus. Ainakin sellaiseen haluaisin vastauksen, mistä laadukkaan ja ei- laadukkaan vaatteet tunnistaa ( mainitsemasi materiaali on toki hyvä pointti). Hinnasta voi toki päätellä jotain, mutta ei se aina korreloi. Minulla on joitakin H&M-hintaista vaatekappaleita, jotka kestävät aina vaan. Toisaalta jotkut kalliimmat ja laatuliikkeestä tehdyt ostokset ovat osoittautuneet hukkainvestoinneiksi. Joten jos kirja tarjoaa tällaisiin ongelmiin köytännön vinkkejä, riennän oikopäätä kirjastoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ja uskon, että kirja tarjoaa uutta, sillä vaikka itsekin pyrin olemaan ja koen olevani tiedostava näissä asioissa, niin sain kirjasta paljon uutta irti. Toki samaa vanhaa tuttuakin oli, mutta jos aiheesta on yhtään enempää ottanut selvää, niin siltä nyt ei täysin voi välttyä ;)

      Kirja tarjoaa ihan käytännön neuvoja siihen, millä tavoin voi oppia tunnistamaan laadukkaan ja laaduttoman vaatteen. Ihan muutamalla pienellä konstilla voi jo kaupassa todeta, jos vaate on ihan susi tai ei tule kestämään käyttöä kertaa enempää. Ja kirja ottaa kantaa myös juuri siihen, että hinta ei ole laadun tae. Eli todellakaan kirjassa ei kannusteta oikopäätä rynnimään ostamaan kalliita merkkivaatteita vaan oikeasti löytämään hyviä, laadukkaita vaatteita. Merkkivaatteissa kun tosiaan maksaa merkki, ei välttämättä laatu. Mutta kokeile tätä, tuskin ainakaan kovin suuresti tulet pettymään.

      Poista
  2. Hyvän mielen vaatekaappi on mielestäni hyvä ja ajatuksia antava. Se toimii erinomaisena käyttökirjana omassa hyllyssäni. Luin kirjan vuodenvaihteessa ja olen sen jälkeen palannut sen pariin aina ajoittain.

    Olen aikaisemmin ostanut vaatteita melko herkästi (tosin usein huuto.netistä ja FB-kirppikseltä), mutta olen kirjan innoittamana käynyt vaatekaappiani läpi, laittanut vaatteita kiertoon ja miettinyt, mitä oikeasti tarvitsen. Nyt minulla on vaatteiden ostoa koskeva lakko. Aion kokeilla sitä loppuvuoden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on kyllä hyvä juuri siitä, että siinä on niin paljon konkreettisiakin vinkkejä, joita voi hyödyntää. Paljon sellaista, jonka ääreen palata uudelleen :)

      Omalla kohdallani kirja ei aiheuttanut mitään sen suurempaa muutosta, sillä ostan muutenkin harkitusti ja vähän vaatteita ja omistan vähän vaatteita. Joskus kun jokin ostamani vaate jää vähemmälle käytölle, niin laitan sen kiertoon. Onneksi niin ei ole käynyt aikoihin. Mutta kirja kyllä innoitti jälleen kerran ja sisälsi sellaista tietoa, jota en vielä tiennyt. Jos en olisi aikoinaan jo havahtunut siihen, mihin kirja lukijaa herättelee, niin kirja olisi varmaan kääntänyt vaatekaappini nurin :D Ehdin vain tehdä sen ennen tämän lukemista.

      No mutta onnea lakkoiluusi! Ja kuten kirjassa todetaan - usein paremmat kiksit saa ostamatta jättämisestä kuin ostamisesta.

      Poista
  3. Tämän haluaisin kyllä lukea.

    Taloudellisen tilanteeni myötä jouduin aikoinani karsimaan vaateostoksiani rajulla kädellä, mutta yllättävää kyllä, se ei ole vaikuttanut mitenkään negatiivisesti elämääni. Nyt olen jo yli vuoden ollut tilanteessa, jossa ostan vain tarpeeseen. Nyt yhdet lempifarkuistani uhkaavat sanoa itseni irti, joten pian joudun ostamaan uudet. Mutta kauan ne kestivätkin.

    Enää en edes halua "tuhlailla" vaatteisiin, vaan ostan kun on tarve ja harkitsen ostosta. Ajatus täpötäydestä vaatekaapista enemmänkin ahdistaa, vaikka se sitten tarkoittaisikin että ihmiset näkevät minut usein samoissa vaatteissa.

    Hyvä ja informatiivinen arvio! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, kirjasta voi saada uusia ideoita ja inspiraatiota, vaikka vaatehommat olisivatkin pääpiirteissään kunnossa ;)

      Minäkään en ole enää pahimpien teinivuosien - eli sen vaiheen, kun itseään etsitään jo ihan vaatteiden kautta - jälkeen oikein välittänyt vaateshoppailuista. Toki vaatteita nyt tarvitsee ja niitä ostaa, mutta vuosi vuodelta se tuntuu vähenevän. Pitkäikäiset vaatteet ovat parhaita. Onhan ihanaa kun voi vuosi vuoden jälkeen yhä pukeutua lempivaatteisiinsa :)

      Kiitos!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.