keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Tove Jansson: Seikkailu merenpohjassa


Tove Jansson: Seikkailu merenpohjassa
Suomentanut Sirke Happonen
Sivut: 27, Wsoy 2014
Alkuteos: Sara och Pelle och Näcken bläckfiskar 1933,
julkaistu salanimellä Vera Haij
Ensimmäinen suomennos: Pipu ja Kalle ja Ahdin mustekalat 1933

Seikkailu merenpohjassa on Tove Janssonin ensimmäinen julkaistu teos, jonka hän kirjoitti ja kuvitti nuorena, 13 -vuotiaana. Teos piti julkaista 1928, mutta julkaisu viivästyi ja lopulta kirja julkaistiin vuonna 1933 salanimellä Vera Haij. Jo ensimmäisessä Janssonin julkaistussa teoksessa näkyy Janssonin taito piirtää ja rakentaa tarinaa. Kuvituksessa on paljon samaa kuin taiteilijan myöhemmissäkin teoksissa ja meri on suuressa roolissa tässäkin kuvakirjassa, kuten hänen useissa muissakin töissään. Eikä voi kuin ihailla kuinka Jansson on osannut jo 13 -vuotiaana kuvata merta ilmiömäisellä tavallaan.

Seikkailu merenpohjassa on tarina Maunosta, Maikista ja koirasta, jotka päätyvät kilpa-autolla ajaessaan merenpohjaan. Merenpohjassa he kohtaavat erilaisia meren asukkaita ja lopulta päätyvät Näkille töihin. Seikkailu päättyy lastenkirjoille melko tyypillisesti, mutta ei kuitenkaan yksiselitteisesti. Toiset pitävät loppua radikaalina, mutta itse en lukeudu siihen joukkoon. Kirjan tyyli on "ihanan vahnanaikainen" vaikka sävymaailma onkin hieman synkeä oman aikansa painotekniikan vuoksi.

Täytyy todeta, että kuvakirjana ja lastenkirjana teos ei tee mitään erityistä vaikutusta. Omalla kohdallani kirjan kiinnostavuus perustuukin kiinnostukseeni Tove Janssonista sekä kuvakirjasta tehtyihin tulkintoihin. Lopun jälkisanat olivatkin tervetullut lisä kirjaan. Raikkaalta tuntui myös lukea ja katsella oikeasti reilusti vanhempaa lasten kuvakirjaa. Erityisesti kun Janssonin tyylistä olen aina pitänyt kovasti. 

Kirja oli hauska selata läpi ja tutkia kuvia, sillä tietenkin oman lempitaiteilijan varhaisetkin työt kiinnostavat. Tove Jansson ei itse enää myöhemmin erityisemmin välittänyt teoksesta ja eihän se hänen muita töitään ajatellen kovin erikoinen olekaan. Vaikka itse keräilen Tove Janssonin teoksia, niin tämä taitaa kyllä jäädä hankkimatta omaan hyllyyn. Vaikka mitään en vanno.

Pidin kirjasta ja jos Tove Jansson kiinnostaa, kannattaa kirjaan ehdottomasti tutustua. En kuitenkaan tiedä lukisinko tätä välttämättä lapsille. Toisaalta juuri lapsi saattaa saada tästä irti sen, mitä näin aikuinen ylitulkitsija ei osaa enää nähdä kaiken muun alta.

 

Muualla ainakin:  Sininen linna, Kirjojen keskellä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.