lauantai 5. heinäkuuta 2014

Anni Blomqvist: Myrskyluoto



Anni Blomqvist: Myrskyluoto, osat 1-5
Tie myrskyluodolle, Luoto meressä, Maija, Meren voimia vastaan ja Hyvästi Myrskyluoto
 Suomentanut: Björn-Christer Lindgren ja Liisa Ryömä
 Sivut: 748, Gummerus 2011
Kannet: Pertti Kuusela / Yle kuva-arkisto & Sanna-Reeta Meilahti 

 Alkuteokset: Vägen till Stormskäret (1968), Med havet som granne (1969), Maja (1970), 
I kamp med havet (1971), Vägen frän Stormskäret (1973)

Ihmiselle, joka rakastaa kirjoja, saaristoa ja saaristosta kertovia kirjoja, on Anni Blomqvistin Myrskyluoto -sarja jokseenkin pakollista luettavaa. Tästä syystä kirja roikkui pitkään lukulistallani, kunnes satuin löytämään alennuksesta painoksen, joka sisältää sarjan viisi osaa. Päätin lukea kirjan tämän kesän aikana ja aika tarkelleen kesäkuun minä sitten vietin Myrskyluodolla Maijan seurassa. Ja hyvin viihdyin. 

Myrskyluotoon kuuluu viisi kirjaa Tie Myrskyluodolle, Luoto meressä, Maija, Meren voimia vastaan ja Hyvästi Myrskyluoto. Luin kaikki osat putkeen, mikä toimi hyvin, eikä kirjan vaihtumista välillä edes huomannut. Mielessäni tarina onkin yhtenäinen ja viiden kirjan sijaan ajattelenkin teosta yhtenä suurempana kokonaisuutena. Tästä syystä tekstinikin koskee kaikkia viittä kirjaa, mutta ei huolta, käsittelen kirjaa tapani mukaan yleisellä tasolla tekemättä juonipaljastuksia.

Myrskyluoto on kertomus 1800-luvun elämästä saaristossa Turun ja Ahvenanmaan lieppeillä sekä Maijasta. Maija on kirjan alussa nuori tyttö, josta tarinan edetessä kasvaa aikuinen nainen, vaimo ja äiti. Jo lapsesta asti on saariston elämä ja arki ollut Maijalle tuttua. Hän on tottunut pienestä lähtien osallistumaan talon töihin. Saaristo on ankara paikka kasvaa, jossa jokaisen aterian eteen täytyy koko perheen tehdä osansa.

Ajalle tyypilliseen tapaan tärkeää on tietenkin löytää hyvä aviomies. Maijan kohtalona on Janne, jonka kanssa hän muuttaa kauas perheestään aina Myrskyluodolle asti. Sinne heidän pitää tupansa pystyttää ja elämänsä rakentaa. Maijaa vaivaa epävarmuus, kun hänen pitää astua emännän saappaisiin ja jakaa talon työt Jannen kanssa. Kaukana on lapsuus. Ponnisteluja ja kovaa työtä vaaditaan, mutta työ kantaa myös hedelmää.

Saaristossa eletään meren ja luonnon armoilla. Matkat taitetaan meren yli, niin kirkkoon, toisten luo kuin kaupunkeihin Turkuun ja Tukholmaan. Saaristossa eletään kalastuksen, vähäisten omien eläinten ja kaupankäynnin ehdoilla. Karut kallioiset saaret eivät ole maaperältään kovin anteliaita, joten ruokaa pitää saada muualtakin. Kaikkea on vähän ja kaikesta on pulaa. Toisten ihmisten apu ja neuvot ovat korvaamattomia.

Elämä saaristossa tarkoittaa kovaa työtä, huolta ja köyhyyttä. Elämä on yksinkertaista, arkista, mutta myös paljon iloa tuottavaa. Saaristo on kuin oma pieni maailmansa, jossa asiat tapahtuvat omaan tapaansa omalla painollaan. Vaikka toki sota ja nälkävuodet yltävät saaristoon asti, ovat niiden vaikutukset kuitenkin erilaiset kuin muualla. Saaristo on suojaisa sopukka, jonne muun maailman keksinnöt ja tapahtumat saapuvat hitaasti, jos lainkaan.

Entisajan saaristolaiselämästä lukeminen oli todella kiinnostavaa, sillä en ole aiemmin samantyyppistä kirjaa lukenut. Maijan tarina oli mielekästä ja koskettavaa luettavaa. Kirja oli myös todella tunnelmallinen, ja siihen oli mukava upota pidemmiksikin hetkiksi. Kirja on uskottava, mikä ei ole ihme, sillä Blomqvist on itse ollut saaristolainen ja kirjoittanut kirjaa omien ja läheistensä kokemuksia pohjana käyttäen. Annan arvoa myös sille, kuinka sitkeä kirjailija on ollut kirjoittaessaan kirjojaa aamuisin kahden tunnin ajan ennen varsinaisia saaristolaisen töitään.

Vaikka pidin kirjasta paljon, niin kyllä siinä silti lukemista piisasi. Kirja on aika hidastempoinen ja arjen askareista, iloista ja suruista saa lukea paljon. Se oli kiinnostavaa, mutta toki välillä puuduttavaakin. Kiinnitin myös huomiota toistoon. Maija tuntui monesti olevan samankaltaisissa tilanteissa aivan samoin aatoksin. Maija ei hahmona tuntunut erityisesti kehittyvän, vaan tuntui koko ajan olevan pienen tytön tavoin arka ja epävarma. Toisaalta se tuntui myös rehelliseltä, joskin sai kirjan tuntumaan vähän naiivilta.

Ihmettelin kirjaa lukiessani myös sitä, miten toisille asioille annettiin sivukaupalla tilaa kun (minusta) paljon suuremmat tapahtumat tunnuttiin sivuuttavan nopeasti. Jälkikäteen ajatellen kirjailija on varmaan kirjoittanut asioista niin, kuten ne ovat aikoinaan saaneet arvoa. Sellainen mikä itsestä tuntuu isolta ja merkitykselliseltä, on ennen saattanut olla sen verran tuttua, ettei sen ole sopinut antaa suistaa arkea liian pitkäksi aikaa sivuraiteille. Elämän on jatkuttava, tyrskyistä huolimatta.

Kirjallisessa mielessä kirja ei välttämättä tee suurta vaikutusta, vaikka ei se missään nimessä huono olekaan. Kirjan parasta antia on sen tunnelma ja kuvaus saaristolaiselämästä. Nykylukijalle tekee hyvää lukea siitä, miten vaikeaa elämä on ennen ollut ja miten pienet asiat ovat voineet lahduttaa. Kaikkea on arvostettu aivan eri tavoin ja monet asiat on täytynyt opetella itse tekemään. Kirjaa lukiessa tulikin kovin rauhallinen ja levollinen olo. Välillä on hyvä pysähtyä tajuamaan, miten hyvin asiat omassa elämässä oikeastaan ovatkaan. Samaan aikaan huomasin kaipuun jonnekin yksinkertaisempaan nykyisestä yltäkylläisyydestä. Sain siis kirjasta enemmänkin irti kuin vain hyvän tarinan.

Kuten sanoin - kirjoista, saaristosta, tai saaristosta kertovista kirjoista pitävälle Myrskyluoto on lähes pakollista luettavaa. Suosittelen hetkiin, kun kaipaa jotan yksinkertaista, hitaampaa ja tunnelmallista luettavaa. Itse aion ehdottomasti lukea vielä kirjailijan muitakin teoksia.


½

Muualla: Kasoittain kirjoja, Orfeuksen kääntöpiiri, Saran kirjat

9 kommenttia:

  1. Luin arviosi silmäillen, sillä minulla on tämä kyseinen painos lainassa kirjastosta. Vielä en ole alkanut lukea, mutta kenties jo pian. MInua kiehtoo tässä juuri meren läheisyys ja taisinkin lainata tämän vielä merestä inspiroituneena päivä sen jälkeen, kun olin palannut ystäväni mökilta aaltojen ääreltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, minä toivotan sinulle ihania meren tuoksuisia lukuhetkiä. Itse kaipaan meren ääreen, mutta en ole vielä tänä kesänä ehtinyt. (Jos nyt ei lasketa, että asun Turussa ja olen tavallaan aina lähellä merta.)

      Poista
  2. Minullakin on tämä kirjastosta lainassa, en vain ole vielä tullut järkäleeseen tarttuneeksi. Saaristo miljöönä viehättää tavattomasti, ja saaristolaiselämää tältäkin odotan.
    Näin Jyväskylän kaupunginteatterissa Myrskyluodon Maijan musikaalina, ja se oli upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt äkkiä kirja luvun alle, kyllä se lukea kannattaa. Minä haluaisin nähdä kirjaan perustuvan tv-sarjan. Uskon, että musikaalikin oli hyvä :)

      Poista
  3. Aika samanlaiset tunnelmat jäi minullekin aikoinaan tästä kirjasta. Tämä todella pistää omat yltäkylläisen elämän pikku ongelmat perspektiiviin. Minäkin koin, että sarjassa on paljon toisteisuutta, mutta toisaalta arki ja elämän rutiinit tuntuvat olevan näissä romaaneissa myös niin keskeinen teema, että se tavallaan kuuluu asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei toisto sinänsä ollut mikään yllätys, kun kirjat nyt pyörivät arjen ympärillä. Toistossa minua ehkä häiritsi vain se, että Maija ei tuntunut oppivan kokemistaan vaan aina hämmästeli saman edessä samoja juttuja uudelleen :D Heh. Mutta ei se mitenkään lukuiloa syönyt.

      Poista
  4. Hieno arvio Katri! Saaristokirjat ovat ihania! Minulla harvemmmin on mahdollisuutta päästä viettämään aikaa saaristossa tai saaressa, mutta kirjojen kautta pääsee helposti saaristolaiselämän tunnelmaan <3 (Voisihan sitä mennä Turun saaristoon käppäilemään, mutta ei se ole sama!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni! Ja niin ovat, eikä saaristosta kertoviin kirjoihin näytä kyllästyvän. Vaikka eiväthän kirjat oikeaa saaristolaiskokemusta voita, mutta ovat kyllä hyviä korvikkeita. Minulla on ollut onni, että saan toisinaan viettää aikaani saaristossa. Vielä kun pääsisi muutamaksi päiväksi jonnekin ulkosaaristoon niin olisin aika onnellinen ;)

      Poista
  5. Minulle Myrskyluodon Maija on yhtä kuin lapsuudenkodissa oleva pappani tekemä ristipistotyö kyseisestä naisesta. Olen kulkenut sen ohi lukemattomat kerrat ja nimi on painunut mieleeni, joten on vain oikeus ja kohtuus, että tutustun myös kirjalliseen henkilöön. Olen katsellut tuota yhteisnidettä joskus, mutta en ole tullut sitä hankkineeksi. Onneksi on kirjasto...

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.