keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo


Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo
Suomentanut: Tarja Härkönen
Sivut: 646, Otava 2012
Graafinen suunnittelut: Piia Aho
Kannen kuva: Francesc Català-Roca
Ensimmäisen kerran ilmestyi suomennettuna 2004.
Alkuteos: La Sombra del Viento 2001

Kuulin ensimmäisen kerran Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjosta lukiossa, kun joku äidinkielentunnilla kertoi sen olevan lempikirjansa. Kiinnostuin tuolloin teoksesta ja nakkasin sen lukulistalleni, jossa se onkin roikkunut monta pitkää vuotta. Vaikka olen kohdannut kirjan useamman kerran vuosien varrella, kuullut siitä useamman ylistyslaulun ja omaankin hyllyyni sen hankkinut, niin vasta nyt oman hyllyn lukemattomia tahkotessani päätin vihdoin lukea tämän mielessäni lähes myyttisiin mittoihin paisuneen espanjalaisen tapauksen.

Tuulen varjo on kertomus Danielista, kirjakauppiaan pojasta, joka 10 vuotiaana on isänsä mielestä tarpeeksi vanha kohtaamaan salaisen ja mystisen Unohdettujen kirjojen hautausmaan. Tuonne vain harvan tuntemaan paikkaan on vuosien saatossa kerätty loputtomat määrät vanhoja, jo muiden unohtamia kirjoja. Siellä ne odottavat löytäjäänsä ja lukijaansa. Perinteiden mukaan Danielkin saa valita mukaansa yhden haluamansa kirjan. Daniel valitsee Julián Caraxin kirjoittaman Tuulen varjon aavistamatta lainkaan, kuinka se tulee määräämään hänen koko elämänsä suunnan.

Daniel lukee kirjan, joka on hänen lyhyen elämänsä aikana lukemista kirjoista jotain paljon enemmän. Hän vaalii kirjaa kuin aarretta ja haluaa kuumeisesti ottaa selvää kirjailijasta sekä hänen mahdollisesta muusta tuotannostaan. Yllätyksekseen Daniel päätyykin varsinaisen mysteerin äärelle eikä voi olla tempautumatta mukaan tapahtumiin, joiden kytköksiä toisiinsa tuntuu olevan mahdoton ymmärtää.

Pidin kirjan tarinasta, ainakin suurimmaksi osaksi. Oli aika ihanaa ja sympaattista, miten kirjat, kirjalijat ja muut kirjoihin hurahtaneet nousivat kirjan keskiöön. Tarina oli kiinnostava ja sitä luki mielellään, melkoisesta sivumäärästä huolimatta vieläpä vinhaa vauhtia. Mutta parhaimmillaankin kirja ylsi omalla kohdallani vakaan ja vankan keskinkertaiseksi. Muiden ylistämät elämää suuremmat lukukokemukset jäivät minulta välistä. 

Ensinnäkin kirja on aika perinteinen eli hyvin ennalta-arvattava ja kirjaa lukiessani oli koko ajan tuntu kuin olisin lukenut kirjan jo, vaikka tietääkseni en ole. Kirja on sekava, monet henkilöhahmot, menneisyyksien tapahtumat ja tarinat tarinoiden sisällä tahtoivat saada pääni sekaisin. Langanpätkiä oli liikaa, ja ne saivat sojottaa mikä minnekin niin, ettei niiden solmiminen yhteen ollut helppoa. Kirjassa oli makuuni vähän liikaa kaikkea. Ja 400 sivun kohdilla koinkin lievää hyytymistä. Siihen asti luin innostuneena, mutta sitten innostukseni vaihtui loppuratkaisun odotteluun. 

Kirja tuntui yrittävän vähän liikaa kaikkea eikä sen toisaalta vakava ja samaan aikaan humorinen ote oikein tahtonut purra. Ne kohdat, joiden olisi varmaan pitänyt olla rajuja ja ravistavia, jättivät lähinnä hämmentyneen tunteen. Mutta ei kirjassa sinänsä mitään huonoa ole, siinä ei vain ole mitään erityisen loistavaakaan. Kelpo kirja - mutta siinä se.

Joskus tällaisen kirjan kohdalla tulee miettineeksi, että olenkohan lukenut liikaa. Sillä aivan varmasti olisin pitänyt kirjasta enemmän viisi tai kymmenen vuotta sitten, mutta nyt, monta loistavaa kirjaa takana, kirja ei herättänyt juurikaan tunteita puoleen tai toiseen. Melkein harmittaa, että monen muun kovasti kehuma kirja jää itsellä näin keskinkertaiseksi. Ja vaikka asiaa vääntäisi kuinka, en edes koe pettyneeni kirjaan, eli odotukseni eivät tällä kertaa aiheuttaneet tiputusta. Kirja ei vain itsessään ollut sen parempi kuin ihan hyvä.

Mutta kirja on ollut monelle varsinainen lukuelämys ja minustakin se oli varsin vetävä. Jos Barcelonan kadut, kirjat ja mysteerit kiinnostavat, niin miksipä ei kokeilisi tätä? 


18 kommenttia:

  1. Tuulen varjo on ollut minunkin lukulistallani jo vuosia ja odotan siltä todella paljon. Onkin kurja huomata, että kirja jäi sinulle kolmen sydämen tasolle (vaikka omassa arvosteluasteikossani miellänkin kolmosen hyväksi kirjaksi, odotan tältä isompia pojoja annettavaksi)... Pitääkin lukea tämä siis pian ennen kuin olen itsekin lukenut liikaa kirjoja! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme sydäntä on ihan hyvä määrä, ja ei kirja huono olekaan, vaikka ei se maailmaani mullistanu.

      Lue äkkiä, ennen kuin olet näin vahna, ettei mikään tunnu enää missään ;) Haha. No ei vaan, mutta on se hassu huomata, että voisin vannoa, että vielä viisikin vuotta sitten kirja olisi noussut paljon suurempaan suosiooni. Nyt kirja ei oikein tarjonnut enää mitään sellaista, mitä en olisi jo aiemmin kokenut.

      Poista
  2. Tämä odottaa minullakin hyllyssä, itse asiassa juuri siirtelin sitä vähän lähemmäs yöpöytää, jos vaikka kohta sen aloittaisi :D vähän kyllä pelottaa, että petynkö kirjaan, sillä muiden positiiviset kommentit ovat väistämättä nostaneet omatkin odotukset korkealle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin! Hauska kyllä kuulla, mitä mieltä sinä sitten olet kun kirjaan päätät tarttua :)

      Odotukset saattavat tehdä hallaa, mutta toisaalta - ei kirja huono ole. Ihan mielellään sen lukee, vaikkei se sen suuremmaksi lukuelämykseksi yltäisikään.

      Poista
  3. Hyvä!
    "Joskus tällaisen kirjan kohdalla tulee miettineeksi, että olenkohan lukenut liikaa."
    Minulla tuli aivan samanlainen olo, kun olin lukenut Zafonin Enkelipelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joidenkin kirjojen kohdalla se olo iskee. Varsinkin kun lukee jotain, jota pitää hyvänä, josta olisi varmasti nuorempana pitänyt huikeasti, mutta joka ei vain omaa lukuhistoriaa vasten nouse kovinkaan kummoiseksi teokseksi.

      Minä tuskin Zafonia tulen sen enempää lukemaan. Tai no ei sitä tiedä, mutta en ainakaan tällä hetkellä moista suunnittele.

      Poista
  4. Minä pidin tästä paljon! Minä tykkään nimenomaan "sekavasta" (vaikka en kyllä muista tämän kirjan edes olleen kovin sekava) meiningistä, haluan, että pääni on vähän pyörällä. =D Luin muistaakseni viime kesänä, ja olen siitä asti miettinyt, että lisää Zafonia haluaisin lukea, mutta se seuraava "osa" ei ole koskaan paikalla kirjastossa, kuka lie syönyt sen... =D Jos sinä olet vanha, niin minä olen ikäloppu! Terveisin 33-vee. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ei minuakaan haittaa jos pää on vähän pyörällä, mutta kun menee täysin sekaisin hahmoissa, ja heidän tarinoissaan ja kokonaisuus tuntuu rikkonaiselta, niin pidemmän päälle se on turhauttavaa. Olisi sitten edes tullut joku yllätysmomentti, mutta ei. Vähemmällä pyörityksellä olisin ehkä itse pitänyt enemmän. Nyt se tosiaan alkoi tympäistä siinä 400 sivun paikkeilla...

      Minä tuskin luen ainakaan hetkeen lisää Zafonia, mutta mukavaa, jos sinä olet löytänyt hänestä enemmän kuin minä :)

      Ja ihminen ei ole päivääkään vanhempi kuin mitä on, vai kuinka se nyt menikään? ;)

      Poista
  5. Minullekin Tuulen varjo oli varsin keskinkertainen lukukokemus. Kirjassahan ei tosiaan ole sinänsä mitään vikaa, mutta en toisaalta myöskään kokenut saavani kirjasta juuri mitään irti. Ajanvietettä, mutta ei hengenravintoa - sellainen fiilis kirjasta jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama. Hyvää ajanvietettä, mutta kirjallisesti ei mitenkään maailmona mullistava.

      Poista
  6. Minä poikkean joukosta ja ylistän kirjaa suuresti! :D Luin sen ensimmäistä kertaa vuosia sitten ja olen lukenut uudelleen parin vuoden välein. Joka kerta se sykähdyttää ja aina siitä saa jotain uutta. Omalla suosikkilistallani on top 3:ssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kuullut tästä paljon kehuja, joten kirja varmaan jakaa lukijoita aika hyvin :) Se on ihanaa, kun on joku tuollainen luottokirja. Minullakin on omani, vaikka ei tosin tämä ;)

      Poista
  7. Minulle Tuulen varjo on semmoinen 'ihana kirja', jonka pariin on mukavan turvallista palata aina kun tulee tarve lukea joku hyvä tarina. Eihän se nyt mikään elämää suurempi tarina ole, mutta jotenkin siinä on onnistuttu sekoittamaan minulle mieluisat ainekset sen verran hyvin, että pidän kirjasta. Minulle tuli sinun lukukokemuksestasi mieleen omat Harry Potter -lukufiilikseni. Se on minulle kolmen tähden sarja, 'ihan kiva/ok' kirja, kaikesta hypestä huolimatta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihanaa, kun löytää jonkun oman luottokirjan - kuten jo Hennalle kirjoittelinkin. Ja lukijoina kun olemme niin erilaisia, että jokaista miellyttää vähän eri jutut. Onneksi näin, olisi aika tylsää, jos kaikki tykkäisivät samoista kirjoista :)

      Minä pidän Pottereista, mutta nyt vanhempana kun olen lukenut niitä uudelleen, niin fiilis ei kyllä ole enää ihan sama kuin lapsena/nuorena. Mutta jos lukijat ovat keskenään erilaisia, niin ehkäpä sitä itsekin on hieman erilainen lukija esimerkiksi 12 vuotiaana ja näin 24 vuotiaana ;)

      Poista
  8. Sama täällä, keskinkertainen kirja. Luin sen jatko-osankin - tai etko-osan ajallisesti, kai - Enkelipelin eikä se ollut yhtään kummempi. Ei ihan ajanhukkaa, muttei mitään erityistäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajanvietteeksihän tämä kirja oli ihan okei ja oli kiva lukea vihdoin tämä, kun siihen on niin monesti törmännyt, mutta keskinkertaiseksihan tämä jäi. Jatkoa tai etkoa en itse ajatellut lukea.

      Poista
  9. Pidin tuosta kirjassa aluksi kovasti. Luin kesän alussa. Sitten se jäi kesken eli muita änkesi väliin. Olen päättänyt lukea loppuun. Joskus olisin varmaan pitänyt tuosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin olisi saattanut jäädä kesken, jos osaisin sen taidon. Loppuun kannattaa kuitenkin lukea, onhan tämä ihan jees :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.