keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kate Atkinson: Elämä elämältä


Kate Atkinson: Elämä elämältä
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Sivut: 595, Schildts & Söderströms 2014
Kannet: Anders Carpelan
Alkuteos: Life after Life, 2013


Elämä elämältä on jännä kirja, jossa yksi elämä eletään monta kertaa, mutta eri tavoin. Ensin sitä ei eletä lainkaan, sillä kun Sylvie Toddin synnytys käynnistyy, lääkäri ei ehdi paikalle ja vauva kuolee. Sitten lääkäri ehtiikin paikalle, Sylvie Toddin vauva syntyy ja saa nimekseen Ursula. Ursula kuolee viisi vuotiaana. Ursula ei kuolekaan viisi vuotiaana. Niin pienet asiat voivat muuttaa koko elämän kulun ja niillä pienillä asioilla kirjassa leikitään. Mitä jos on kirjan kantava kysymys. 

En ole aiemmin lukenut Kate Atkinsonia, vaikka hän tuntuu kirjablogipiireissä suosittu olevankin. Olen mieltänyt Atkinsonin pitkälti dekkarikirjailijaksi ja kun en juurikaan lue dekkareita, niin hänet on ollut helppo sivuuttaa. Aina tähän uutuuteen asti. Elämä elämältäkin olisi varmaan mennyt minulta ohi, ellei se olisi heti ilmestyttyään alkanut kerätä melkoisi kiitoksia ja nimenomaan siitä, ettei ole dekkari. Kirjan idea tuntuikin kutkuttavan mielenkiintoiselta ja kun joku mainosti tätä vuoden parhaana kirjanaan, päätin minäkin kokeilla.

Atkinson on rakentanut kirjaansa sellaisen tarinoiden viidakon, että ajatus sekä herätti uteliaisuuden että pienen kauhun. Mietin, että miten aina vain uudelleen alkava tarina jaksaa vielä muutaman alun jälkeen kiinnostaa? No, Atkinson on onneksi taitava tarinan kertoja sekä rakentaja, eikä pitkästymisestä juurikaan ole vaaraa. Myönnän toki, etten ihastunut kirjaan heti alkumetreillä, jossain kohtaa menin hieman sekaisin tarinoiden kanssa ja puolen välin tienoilla huomasin kiinnostukseni hieman hiipuvan. Mutta yllätyksekseni kirja pysyi hyvin kasassa eikä kärryiltäkään alun jälkeen enää tippunut. Kiinnostuksen hiipuminenkin johtui vain vuosista, joille oman makuni mukaan oli annettu turhan paljon sivuja. Intoni lukemiseen kuitenkin palasi loppua kohden uudelleen.

Kirjassa on oikeastaan kaikki hyvän kirjan ainekset. Se sijoittuu 1900-luvun alkuun, mikä on mieleeni. Tarinaan tai tarinoihin sisältyy tuon ajan Englannin kuvaus Ursulan elämän kautta. Lapsuus vähän syrjässä maalla Fox Cornerissa, kesäpäiviä rannassa tai nurmikolla loikoillen, matkustelua enemmän tai vähemmän, ihmissuhteita ja sota. Hahmot ovat erilaisia, vahvoja, hauskoja ja huvittavia. Osa ihania, osa ei. Kirjassa on vakavia aiheita, mutta myös sopivina annoksina kevyttä huumoria, joka tuo tarinaan oman naurun vivahteen. Kaikin puolin melkoisen hyvä kirja, josta tosin ei voi liikaa kertoa ettei pilaa sitä muilta. Teksti on taidokasta ja todella miellyttävää lukea.

Mutta kirja ei ollut täydellinen. Erittäin hyvä se on ja herätti kiinnostukseni lukea enemmänkin kirjailijan teoksia, mutta kun suljin kirjan kannet, en kokenut lukeneeni mitään kovin ihmeellistä. Se on hassua, että lukee kirjan, jossa kaikki on kohdallaan, eikä silti ole. Lukukokemustani nakersi suuret odotukseni, sitä en kiellä. Ja alun tahmeus sekä lievä hyytyminen puolen välin tienoilla eivät tehneet hyvää kokonaisuudelle, vaikka muuten kirjasta pidin. Oikeastaan suurin syy, miksi kirja ei ollut minulle täydellinen oli se, ettei siinä oikein ollut mitään uutta. Hyvä lukuromaani kivalla idealla, mutta tavallaan kaikki oli jo ennestään tuttua. Petyin, ettei kirja antanut enempää. Lukuromaanina ihan mainio, mutta täydelliseltä kirjalta haluan vielä enemmän - jotain uutta ilman tylsiä sivuja hyvien sivujen välissä.

Tosin samaan aikaan kun viisi sydäntä tippuu yllä mainitun vuoksi neljään - joka sekin tosin puhuu hyvän kirjan puolesta - niin en voi kuin ihailla kirjailijan taitavuutta. Kirja on todella kunnianhimoinen, mutta onnistuu yrityksessään hyvin. Suosittelen, jos haluat lukea taitavan kertojan kirjan, jossa on tuttu tarina hieman erilaisella toteutuksella.



Toisaalla: Kirjava kammari, Luetut, lukemattomat, Lukuisa, Lukuneuvoja, Lumiomena, Mustikkakummun Anna, P. S. Rakastan kirjoja

6 kommenttia:

  1. Minäkin kiinnostuin keväällä Atkinsonista, kun tuntui, että yhtäkiä hänen kirjojaan luki kaikki :) Mutta lomalle mukaan lainasin väärän kirjan, se olikin dekkarisarjan kolmas osa. Tämä minun oli varmaan tarkoitus varata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, tämä ei ole dekkari, mutta koska en ole dekkari-ihminen lainkaan, niin tämä oli oikein hyvä. Suosittelen :)

      Poista
  2. En ole lukenut Atkinsonia, mutta tämä kirja kyllä kiinnostaa. Minäkään kun en ole mikään valtava dekkari-ihminen, niin olen hieman sivuuttanut naisen, vaikka pienoinen kiinnostus on ollut olemassa. Mutta minullakin menee muut kirjat helposti dekkarin ohi, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, enkä ole kokenut Atkinsonia niin kutsuvaksi. Mutta tämä, joo, varmasti luen, kun jostain saan käsiini, kuulostaa ihan hauskalta! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä kannattaa lukea. Minusta dekkarit ovat jotenkin niin toistensa toistoa, että kyllästyttää. Jotain klassikkodekkareita olen lukenut ja osasta pitänyt.

      Poista
  3. En varmaan koskaan ole lukenut mitään tämänkaltaista kirjaa, siis rakenteensa puolesta. Siksi se oli aika jännä lukukokemus. Minua kirjassa väsytti hieman toisto ja se, kun olin vähän aikaisemmin lukenut Sarah Watersin Yövartion, joka sijoittuu samaan aikaan ja samaan maahan kuin tämäkin kirja, ja niissä on niin paljon samoja asioita. Mutta ehdottomasti mielenkiintoinen kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut jonkun samankaltaisen kuin tämä - ainakin unissani, koska mieleeni ei tietenkään tule, mikä kirja se olisi voinut olla. Minuakin toisto vähän ärsytti välillä, vaikka toisaalta se auttoi pitämään tarinaa kasassa. Hyvä kirja tosiaan :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.