torstai 3. heinäkuuta 2014

Kristina Carlson: William N. päiväkirja


Kristina Carlson: William N. päiväkirja
Sivut: 157, Otava 2011
Kannen kuva: Geroger Pierre Seurat (1859-91)
Petit homme au parapet (ou L'Invalide)
yksityiskokoelma / The Bridgeman Art Library


Kristina Carlsonin William N. päiväkirja oli ensimmäinen ja mitä mainioin maratonkirja. Tämä pieni suuri kirja onnistui yllättämään ja tekemään vaikutuksen, vaikka kirjassa ei tunnu mitään kovin ihmeellistä olevankaan. Olen kirjan aikoinaan ostanut parilla hilulla hyllyyni, kun sitä joku blogissaan kehui ja äänestettiinhän kirja Helsingin sanomissa 100 parhaan kotimaisen kirjan joukkoonkin. Kirja oli sijalla 47. Eikä ollut lainkaan huono ostos, vaan oikein kelpo kotimainen kirja.

William N. päiväkirja kertoo hieman erikoisesta suomalaisesta tiedemiehestä 1890-luvulla Pariisissa. Kirja on kirjoitettu päiväkirjamuotoon ja siinä tiedemies pohtii oman elämänsä käänteitä ja tapahtumia tietenkin omasta näkökulmastaan. Vaikka tiedemiehen ei sovi suhtautua elämään tai maailmaan kuin tieteellisesti kiinnostuneena, tosiasiat hyväksyen, saattaa piintyneinkin tiedemies joskus sortua elämän ihmeiden ihmettelyyn ilman suurennuslasia. Ja vaikka kovan luokan tiedemies ei kaipaa seuraa ja naisia hän ei oikein tahdo sietää lainkaan, saattaa niidenkin takana piillä vielä toinen totuus. 

Tiedemiehen jupinat ovat melko huvittavaa, sekä myös puhuttelevaa ja viiltävää luettavaa. Sairaalloinen tiedemies kun tuntuu olevan omien päähänpinttymiensä vanki ja yksinäisyyskin tuntuu painavan enemmän kuin on sopivaa myöntää. Kirjassa on monta tasoa ja kirjaa voi lukea monella tavalla. Toisaalta se on älykkään huumoristinen ja toisaalta viisas sanomineen. Siitä voi nähdä vain pinnan tai tonkia rivienkin välit. 

Itse luin kirjan maratonin yhteydessä ja pidin kirjaa nopeana, melko kevyenä aloituksena. Lukeminen sujuikin sutjakkaasti, mutta välillä tuntui siltä, kuin kirja olisi halunnut antaa enemmän kuin olin valmis ottamaan vastaan. Kirja on tarkka, tunnelmallinen, sekä hauska että surun sävyisä. Sitä on helppo lukea, mutta toisaalta kirjan lukemisesta jää hämmentynyt olo. Se vaatii sulattelua ja mutustelua.

Heti maratonin jälkeen kirjoitin pitäväni kirjasta, mutta jäin myös kaipaamaan siltä jotain. Kuin siinä olisi tarvinnut olla jotain enemmän. En ole enää täysin samaa mieltä. Ehkä maratonin myllerryksessä kaipasi suuria tapahtumia, mutta nyt annan arvoa kirjan toisenlaiselle hienoudelle. Vähäeleisyydelle ja paljon puhuvuudelle. Kirjalle joka näyttää pieneltä, mutta sisältää suuria. 

En kuitenkaan ole täysin myytykään. Kirja on hyvä, kotimaiseksi kirjaksi parempi. Voisin hyvin kuvitella lukevani samassa sarjassa painivaa käännöskirjaa, ehkä jopa ranskalaista. Mutta siinä on se mutta. Suorastaan inhoan, kun huomaan ajattelevani kirjan olevan hyvä kotimaiseksi kirjaksi. Aivan kuin suomalainen kirjallisuus ansaitsisi tulla hellemmin käsitellyksi, koska siltä ei edes odoteta suuria. Saatoin siis yllättyä kirjasta osittain sen vuoksi, että se on kotimaiseksi kirjaksi hyvä. Käännöskirjana olisin saattanut kyseenalaistaa kirjan tarkoitusperiä ja ihmetellyt, että onko kirjan tarkoitus vain esitellä jo vähän nähty idea sekä hienoja lauseita?

"25.5.1989 Musiikki ja kaunokirjallisuus eivät kiinnosta minua, koska minulta puuttuu mielikuvitus täyttää niiden käyttämien merkkien välinen tila todellisuudella ja erilaisilla tunteilla kuten toiset ihmiset ilmeisesti pystyvät tekemään."

Niin tai näin, kirja on kuitenkin hyvä. Ehkä se pitäisi lukea toisen kerran, jotta siitä saisi irti kaiken ja voisi tehdä lopullisen tuomion. Se täytyy kuitenkin vielä sanoa, että kirja opetti minulle jotain uuttakin! Kirjan kasvitieteilijä nimittäin ei ole pelkkää mielikuvitusta - kuten minä vielä jokin aika sitten luulin - vaan William Nylander on ihan oikeasti ollut kasvitieteilijä ja kansainvälisestikin tunnettu jäkäläntutkija. Hänen elämäänsä kirja löyhästi perustuu, vaikka päiväkirjamerkinnät ovatkin täysin kirjailijan tuotosta. Kaikkea sitä oppii näin kirjoja lukemalla!

♥½

4 kommenttia:

  1. Olipa mukavaa lukea tästä kirjasta - kirja on ollut loputtomalla lukulistallani jo hyvän aikaa, mutta vielä en ole ennättänyt sen(kään) pariin. Mutta joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tämän ainakin lukee nopsaa. Kannattaa se lukea :)

      Poista
  2. Mielestäni tämän kirjan vähäeleisyydessä oli jotain suurta. Carlson tavoittaa hienosti yrmyn henkilöhahmonsa sisäisen maailman ja tämän aika kapean elämänpiirin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo. Kyllä minäkin kirjasta pidin. Sen tunnelmassakin oli jotain aika ihanaa, vaikka toki suruisaa.

      Mutta jokin silti jäi siitä täydellisestä kirjasta uupumaan.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.