maanantai 4. elokuuta 2014

Alice Munro: Kerjäläistyttö


Alice Munro: Kerjäläistyttö
Suomentanut: Kristiina Rikman
Sivut: 258, Tammi
Kannen suunnittelu: Laura Lyytinen
Alkuteos: The Beggar Maid / Who Do You Think You Are?, 1977

Alice Munro -kärpänen on purrut ja lujaa, sillä reilun kuukauden sisällä olen lukenut kaksi naisen teosta ja tälläkin hetkellä haikailen vain lukevani lisää. En tiedä miten Munro tekee sen, mutta jollain tavalla hän tuntuu onnistuvan vetämään maton jalkojen alta yhä uudelleen. Munron kirjat ovat kertakaikkisen ihania ja ihastuttavia, siitäkin huolimatta, että oikeastaan ne eivät ole lainkaan ihania.

Kerjäläistyttö kertoo Rosesta, joka syntyy melko köyhissä oloissa ja viettää lapsuutensa pienessä kanadalaisessa pikkukaupungissa kauppiasperheessä. Kylässä on omat tapansa, kujeensa ja hulluutensa, joiden keskellä Rose varttuu isänsä ja äitipuolensa melko ankarassa kasvatuksessa. Rose ei kuitenkaan aio jäädä pieneen kylään asumaan koko iäkseen, vaan lähtee nuorena naisena opiskelemaan muualle ja kohtaamaan toisenlaisen elämän. Rose pääseekin kiinni aivan uudenlaiseen elämään, jossa hänen toisinaan raakakin menneisyytensä on kuin eksoottinen tuulahdus muille. Ulkokultainen elämä ei kuitenkaan kanna pitkään, vaan pian Rose huomaa lähtevänsä jälleen kohtaamaan vielä kerran uuden elämän.

Munro kirjoittaa yhtä aikaa raadollisen totuudenmukaisesti likaisia yksityiskohtia kaihtamatta, ja silti niin suloisen viehkeästi, että kirjaa lukiessa väkisinkin hymyilee. Kerjäläistyttö onkin samaan aikaan hellyyttävä, että raskas teos, jossa ei kohdata onnellisia loppuja vaan enemmänkin realistisia vaihtoehtoja, joissa joskus saattaa pilkahtaa onni. Mutta on raikasta lukea jotain sellaista, jossa on samaan aikaan paljon painavaakin sanottavaa, mutta silti jälkimaku on lempeä. Vaikka elämä ei aina hymyile, ei se aina itkekään.

Kerjäläistyttöä voi mielestäni pitää yhtä hyvin novellikokoelmana kuin romaaninakin. Teos jakautuu useampaan lukuun, jotka kaikki ovat kuin pieniä yksittäisiä tarinoita Rosen elämästä, mutta kirja on kuitenkin niin yhtenäinen, että sen lukee romaanina. Kirja on kirjoitettu taidolla vetäväksi, mutta kuitenkin ennemmin hitaisiin hetkiin. Mitään tapahtumien tykitystä ei ole luvassa, vaan erään nuoren naisen kasvutarina, joka suurissa annoksissa arkea ja pienissä juhlaa.

Munron kertojantaito on kyllä vertaansa vailla. On nimittäin suorastaan hullua lukea jotain näin hyvää, ja silti ei oikein osaa edes pukea sanoiksi sitä, miksi se on niin hyvää. Munrossa on jotain sellaista, mikä hiipii salaa iholle ja saa haluamaan aina vain enemmän. Teoksen suomennoskin vaikuttaa laadukkaalta ja hyvältä.

Vaikka Munro on noussut jo kahden teoksen perusteella melkoiseksi suosikikseni, niin vielä jään odottamaan sitä teosta, joka vie sekä maton jalkojen alta että vielä töytäisee kalliolta. Nimittäin vaikka Kerjäläistyttö on lähellä täydellistä, jäin kaipaamaan vielä hipun enemmän. En tiedä mitä, mutta jotain.

 

6 kommenttia:

  1. Tämä oli hyvä kirja, bloggaan tästä itse vasta 7.9, olen sirotellut nobelisteja pitkin vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli. Jään odottelemaan postaustasi :)

      Poista
  2. Kerjäläistyttö on ainut lukemani Munro tähän mennessä, mutta se ei saa jäädä viimeiseksi... Odotan jo, että pääsen tarttumaan seuraavaan. Ymmärrän tuon innon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni Viha, ystäsyys, rakkaus oli Kerjäläistyttöä parempi ja olen muiltakin kuullut, ettei Kerjäläistyttö olisi Munron parhaimpia, joten ehdottomasti kannattaa lukea naista enemmänkin ;)

      Munro on ihana!

      Poista
  3. Olen lukenut Viha, ystävyys ja rakkaus novellikirjan ja Kerjäläistytön, vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen.
    (ps. Kirjasähkökäyrän uusi osoite on kirjasahkokayra.blogspot.fi ilman ääkkösiä)

    VastaaPoista
  4. Tämä on ollut lukemistani Munron kirjoista minulle vähiten mieluisa. Johtuuko se ehkä juuri tuosta romaanimaisuudesta, en tiedä. Jokin tässä harasi vastaan, vaikka Munron kertojantaidot ovat tässäkin kirjassa toki erinomaiset.

    Ihanaa, että olet löytänyt Munron! Minä jaksan ihastella hänen taitoaan aina vain.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.