keskiviikko 27. elokuuta 2014

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin


Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Sivut: 380, Otava 2013
Kannen suunnittelu: Piia Aho

Elokuun lukupiirikirjanamme oli Mia Kankimäen houkuttelevan niminen ja näköinen teos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Ennen kirjaan tarttumista en tiennyt kirjasta juuri muuta kuin sen, että siinä on paljon listoja. Ainoa asia, joka muiden kehuvista blogiarvioista oli mieleeni jäänyt. Ja listoja kirjassa tosiaan riittää! En enää yhtään ihmettele, että useampi kirjabloggaaja on kirjan luettuuaan innostunut (tai ehkä minun tavoin kokenut lähes pakottavaa tarvetta ryhtyä) kirjoittamaan erilaisia listoja. Mutta on kirjassa muutakin kuin listoja. Siinä on jotain todella todella ihanaa, hengästyttävän herkkää ja upeaa, sekä äärimmäisen ärsyttävää ja turhauttavaa. Rehellisesti sanoen, en muista, koska viimeksi olisi kirjasta jäänyt näin ristiriitainen tunne. Samaan aikaan tiedän pitäneeni kirjasta paljon ja inhonneeni sitä syvästi. Kiitos Mia, olet onnistunut sekoittamaan pääni!

Mia Kankimäki on kyllästynyt elämäänsä. "Kuolen tylsyyteen. Kuolen ahdistukseen. Kuolen vitutukseen." kirjoittaa hän kirjansa ensimmäisellä sivulla. Päivätyö ei kiinnosta, eikä oikein mikään muukaan hänen nykyisessä elämässään. Hän haluaa muuta. Esimerkiksi toimivan auton, miehen tai syyn asua Japanissa. Sen sijaan, että Mia jäisi kuolemaan vitutukseen ja vain haluamaan asioita, hän päättää pitää vuorotteluvapaan ja lähteä Japaniin tutkimaan Sei Shõnagonia, Heian -kaudella elänyttä hovinaista, johon hänellä on jonkin sortin pakkomielle. Kun apurahahakemus poikii myöntävän vastauksen, ei tarvitse kuin pakata laukku (sekä tehdä tsiljoona muuta asiaa) ja lähteä. Ja Mia lähtee.

Mia lähtee Japaniin, osaamatta maan kieltä, tutkimaan naista, josta ei oikeastaan tiedä yhtään mitään vain todetakseen, että hän ei tosiaan taida tietää naisesta yhtään mitään. Mutta edessä on seikkailu. Seikkailu, joka kuljettaa Miaa ja lukijaa niin Kiotossa kuin muuallakin maailmassa. Matkalla tapahtuu niin isoja kuin pieniäkin asioita. Ja niistähän elämä koostuu. Ehkä vähän enemmän pienistä kuin isoista asioista.

Ja juuri siitä kirjassa pidin. Pidin siitä miten pienille hetkille ja asioille annettiin arvoa, miten elämän ilo löytyi sieltä, mistä sitä ei ehkä olisi lähtenyt etsimään. Pidin siitä, että Mian matkan kohokohdat tuntuivat tapahtuvan sattumalta. Ne olivat pieniä asioita, joita ei osaa odottaa. Oli myös jotenkin kutkuttavan upeaa, kun Mia vain lähti. Hän lähti täysin (anteeksi nyt vain) typerän pakkomielteen perässä Japaniin todetakseen itsekin olleensa ehkä hullu ja nautti siitä täysin sielun ja ruumin voimin. Vau, mikä uskallus ja mikä asenne! Koska juuri siitähän elämässä on kyse, että toteuttaa haaveitaan, vaikka sitten vähän pöhköjäkin ja uskaltaa laittaa itsensä likoon miettimättä mikä on lopputulos.

Mutta samaan aikaan kirja oli todella ärsyttävä. Sei Shõnagon, joka on Mian lisäksi kirjan toinen päähenkilö näin sanoakseni, tuntui oikeastaan aika turhalta. Mia vaelteli päämäärättömästi haahuillen tuon naisen perässä, ja sanottaisiinko, ettei tuo haahuilu tosiaankaan päättynyt ainakaan tätä lukijaa tyydyttävällä tavalla. Se ei lisännyt kirjan kiinnostavuutta, vaan tuntui jopa latistavan. Lisäksi oli todella ärsyttävää, että naisesta kerrottiin yhä uudelleen samoja asioita. Miten puuduttavaa - kyllä vähemmälläkin olisi uskonut. En myöskään täysin syttynyt Kankimäen kirjoitustyylille. Osittain pidin siitä valtavasti, se toi mieleeni blogit ja päiväkirjat. Mutta osa kirjasta tuntui todella väkisin väännetyltä ja etenkin hauskaksi tarkoitetut kohdat tuntuivat lähinnä aiheuttavan kiusallisia tuntemuksia. Ei, ei, ei. 

Haluan sanoakin nyt Mia, että kun seuraavan kerran matkustat Kiotoon tai jonnekin muualle kirjoittamaan kirjaa, niin älä kirjoita Seistä tai kenestäkään muustakaan vuonna viuhka ja sermi eläneestä naisesta. Kirjoita itsestäsi, ja niistä kirsikankukkapuista, hämyisistä baareista, hulvattomista kämppäkavereista, pyöräretkistä yöllä ja vaikka sateen tuoksusta aamulla. Kirjoita listoja, mutta älä runoja (ei millään pahalla). Sen kirjan minä lukisin ja tämän kirjan lukemisen perusteella sanoisin, että tykkäisin. Koska juuri ne jutut tässä kirjassa olivat se huikeus ja se muu se heikkous. (Eikö olisikin aika kätevää, jos näin voisi tilata kirjailijalta aina mieleisensä teoksen?)

Mutta suosittelen kirjaa ihmisille, jotka pitävät Japanista, listoista, hovinaisista, uskaliaista ihmisistä ja suosittelen kirjaa ihmisille, jotka haluaisivat uskaltaa, lähteä ja toteuttaa haaveitaan tai ihmisille, jotka aikovat uskaltaa, lähteä ja toteuttaa haaveensa!

Ai niin ja tiedätte muuten ketä syyttää tai kiittää näistä yhtäkkiä tekstiini suurissa määrin eksyneistä suluista, ehkä hitusen normaalista poikkeastava kirjoitustyylistä ja mahdollisista tulevista listoista esimerkiksi asioista, jotka tekevät kirjasta hippasen paremman.

♥♥

14 kommenttia:

  1. Kirjoitat hauskasti Kankimäen kirjasta! :) Minulla kirjan lukeminen kesti ja kesti mutta viimein sain sen loppuun ja pidin kyllä. Hätäisen lukijan kirja tämä ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ehkä ripaus Kankimäen kirjoitustyyliä tarttui minuunkin!
      Tämä ei ole hätäiselle, mutta yllättävän nopeasti kirjan kuitenkin luki, kunhan pääsi vauhtiin.

      Poista
  2. Nimenomaan, herkkää ja ihanaa, mutta jotain ärsyttävääkin. Minä en ollut kauhean ihastunut Seihin, mutta luin kirjaa niin innoissani, että taittelin sen sivuja koirankorville. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ihastunut Seihin, mutta kirjailijaan itseensä ehkä hitusen. Voisin nimittäin ihan hyvin lukea hänen matkakertomuksiaan muutenkin. Minä en taitellut koirankorville, sillä en halunnut kirjastotätien ikuista vihaa niskaani (hihi!), mutta jos olisi omana ollut, niin olisin minäkin saattanut moiseen sortua.

      Poista
  3. Hienosti kirjoitit tästä! Ja olen samaa mieltä monesta asiasta, kuten tiedätkin :). Kirjassa parasta oli juuri Mian kokemat asiat, kukkivat kirsikkapuut ja öiset pyöräretket. Mieleenjäävät kokemukset ja muistot, joista olisin mielelläni lukenut lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja aivan samoilla linjoillahan me jälleen kerran olimme. Toivottavasti Mia kirjottaisi seuraavaksi vain itsestään ;)

      Poista
  4. Hyvin kirjoitettu arvio! Tähän mennessä olen lukenut vain ylistäviä arvioita, joten hyvä kuulla myös toisenlaista mielipidettä. Silti minulla on ihan positiiviset odotukset kirjaa kohtaan. Itselläni kirja tosin odottaa yöpöydällä vielä lukemistaan, mutta tarkoitus olisi vielä tämän vuoden puolella lukea kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä luin kirjan lopulta ihan mielelläni ja vaikka kirja ei itsessään ehkä yltänyt ihan hirveän korkealle, niin se kyllä inspiroi ja sai pohtimaan lukemaansa. Toivottavasti pidät kirjasta :)

      Poista
  5. Mahtava teksti, Katri! Minä ihastuin tähän palavasti, listoihin ja haahuiluun ja ehkä myös etsimisen turhuuteen. Samalla ymmärrän erittäin hyvin, mitä tuolla ärsytyksellä tarkoitat. Minäkin kyllä lukisin Kankimäen Japanin matka -kirjan, jos sellainen tulisi toinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minulle osa kirjasta oli napakymppi ja osa ei lähelläkään sitä. Tavallaan minustakin oli hienoa, että Mia lähti niinkin tyhjin käsin ja vähin tiedoin matkaan, mutta kuitenkin lukijana jäin odottamaan jotain isompaa päätöstä kaikelle, niin vähän petyin. Jos kirjassa ei olisi ollut Seitä, niin kirja olisi yltänyt korkeammalle.

      Nyt odottelemme Kankimäeltä siis uutta kirjaa, ilman Seitä!

      Poista
  6. Ihana arvio, jonka perusteella kiikutin ko. kirjan kirjastosta kotiin perjantaina :). Tosin saman olisi kyllä saanut aikaan jo pelkän otsikon lukeminen: "Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin" on kirja, johon ihastuin heti jo ihan äärettömän kauniin nimen perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan kaunis nimi minutkin houkutteli lukemaan, mutta ihanaa kuulla, jos tekstini on johdattanut sinut tämän kirjan luo. Toivottavasti pidät! Itselleni kirja ei ollut napakymppi, mutta mitä enemmän aikaa lukemisesta kuluu, sitä enemmän kirjaa arvostan. Se on todella inspiroiva!

      Poista
  7. Kankimäen kirja oli viime vuonna yksi suosikeistani. Kiva, että pidit (kaikesta huolimatta, heh) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin pidin! Ja näin jälkeenpäin olen alkanut antaa tälle vielä enemmän arvoa. Onhan Kankimäeltä tulossa lisää, onhan? :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.