maanantai 11. elokuuta 2014

Riikka Pulkkinen: Raja


Riikka Pulkkinen: Raja
Sivut: 399, Gummerus 2006
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen

Riikka Pulkkinen on minulle yksi niistä kirjailijoista, jotka eivät oikein tahdo tuntua omilta, mutta joille kuitenkin antaa aina uuden mahdollisuuden - jos nyt kuitenkin. Tällaisen kirjailijan kirjoissa ei ole mitään erityisen huonoa tai mitään erityisen hyvää, mutta silti ne jaksavat kiehtoa. Niistä haluaisi pitää. Pulkkiselta olen lukenyt nyt yhteensä kolme kirjaa. Jokaisesta olen tavallaan pitänyt - ihan hienoja kotimaisia teoksia ovat - ja silti jokainen on kuitenkin jäänyt roikkumaan vankasti jonnekin keskinkertaisten kirjojen maastoon. Raja kuitenkin saattoi olla se kirja, joka päästi tästä oravanpyörästä ja jonka jälkeen en välttämättä palaa Pulkkisen pariin. Kirja jätti nuivan maun suuhun.

Raja on kertomus Anjasta, joka lupaa hitaasti muistinsa menettävälle miehelleen tappavansa tämän sitten kun mies ei enää muista Anjaa. Samaan aikaan lukioikäinen Mari rakastuu opettajaansa Julianiin, eivätkä tunteet jää yksipuolisiksi. Julianilla on vaimo ja kaksi lasta, mutta halu ja himo vetävät häntä Marin luo. Raja on kertomus, kuin tutkielma, erilaisista rajoista ja niiden ylittämisestä. Hetkistä kun ajatus muuttuu teoksi. Oikeasta ja väärästä.

Raja on esikoisteokseksi melkoinen pakkaus. Hahmoja, tapahtumia ja ajatuksia riittää. Yritteliäs, rohkea ja runsaskin kirja on, mutta kuitenkin yllättävän hyvin kasassa pysyvä hiottu kokonaisuus, jonka lukee nopeasti. Kuitenkin lukukokemukseni jäi keskinkertaiseksi, jopa pettymykseksi.

Kirjasta tuli jostain syystä vahvasti mieleeni kouluaineet. Sellaiset, jotka ovat olevinaan erikoisia ja erilaisia, mutta loppujen lopuksi niiden aiheet vain toistavat itseään ja kekseliäs kielenkäyttö alkaa tuntua monen sivun jälkeen turhan väännetyltä, väljähtäneeltä ja tunkkaiselta. Kirja ei tuntunut tarjoavan mitään uutta. Kirjassa minua häiritsi myös teinien kuvaus, joka tuntui teennäiseltä. Enkä innostunut kirjan toistuvista seksikohtauksistakaan. Alkuun ne toivat särmää, mutta loppua kohden tuntuivat vain saman toistolta.

Vaikka Raja ei ollut minulle henkilökohtaisesti kovin erityinen tai ihastuttava lukukokemus, niin arvostan kirjaa kuitenkin esikoisteoksena. Tarina jaksaa kiinnostaa, kirjassa on mukavia oivalluksia ja kokonaisuus tuntuu eheältä.
 

Toisaalla: Booking it some more, Kirjakaapin kummitus, Kirjoihin kadonnut, Lumiomena, Lurun luvut

10 kommenttia:

  1. Totta tökki minulla juuri sen liian hiotulta ja kauniilta kuulostavan kielen takia. Eipä alkanut muut Pulkkisen kirjat sitten sen enempää kiinnostaa ja luulen, että minulla kävisi samoin kuin sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kieli oli jo liian harkittua ja sen varaan jätetty turhan paljon tässäkin kirjassa. Jos Totta ei herättänyt kiinnostusta lukea enempää, niin siinä tapauksessa kannattaa varmaan jättää Pulkkinen välistä. Vieras oli ihan jees, mutta paljon parempaakin on tullut luettua.

      Poista
  2. Tuo mitä sanot kielenkäytöstä ja sen antamasta teennäisestä vaikutelmasta on kyllä omiaan tappaamaan lukuinnostuksen.

    Minä kyllä pidin tästä, enkä muista että tuo kieli olisi aiheuttanut ainakaan isompia kompastuskiviä. Tematiikka (tuo oppilas- ja opettajajuttu) on minusta kiinnostavaa. Sen sijaan Pulkkisen Vieras jäi kesken aika nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Laura tuossa yllä mainitsi, niin Pulkkisen kieli on jo vähän turhan hiottua. Ei jotenkin sovi kirjoihin, joissa kuitenkin rosoakin. Tai minun makuuni se ei ainakaan sovi.

      Minä taas pidin Vieraasta, sekin oli aika keskinkertainen, mutta tätä parempi.

      Poista
  3. Minulle tämä on ollut Pulkkisen kirjoista ykkönen. Seksikuvauksia oli minunkin makuuni turhan paljon, mutta muuten pidin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rehellisesti sanoen minä en enää edes muista tarkalleen, millaisia Totta ja Vieras olivat, mutta muistan pitäneeni niistä kuitenkin tätä enemmän. Niissä oli jotain hyvää, kutkuttavaakin, kun sen sijaan tämä alkoi tökkiä alusta asti.

      Poista
  4. MInä näin tämän kirjan heti elokuvana, ja kun siitä sitten lopulta tehtiin kovasti suitsutettu kolmiosainen tv-sarja, niin se oli todella huono, varsinkin opettajan ja teinitytön suhde todella epäuskottava.
    Mainitsemasi puutteet ovat mielestäni vaivanneet pahasti koko Pulkkisen tuotantoa paitsi viimeistä chicklit-genreen sijoitettua Iiris Lempivaara -kirjaa, jota pidän onnistuneena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään, että tästä on elokuva! Tv-sarjasta olen kyllä kuullut. Ja minusta kirjassakin juuri teinitytön osuus oli kaikista teennäisin ja epäuskottava, sekä kliseinen. En pitänyt.

      Lempivaaraa minä en olekaan lukenut, mutta näillä näkymin taidan kyllä kiertää sen kaukaa.

      Poista
    2. Nyt kirjoitin hätäisen huonosti. Tarkoitus oli sanoa, että kuvittelin kirjan tapahtumat elokuvaksi ja ajattelin, että siitä saisi hyvän leffan, mutta siitä tehtiinkin vain keskinkertainen tv-sarja.

      Lempivaara on aivan erilainen, ihan kuin eri kirjailijan tekemä, ei mitään kouluainemaista siinä. Kokeile!

      Poista
    3. Ah aivan, ihmettelinkin vähän, että miten tällainen elokuva mennyt täysin ohi. Heh.

      Lempivaaraa on kehuttu, mutta itse en juurikaan lue chicklitiä, enkä vältttämättä enää Pulkkista, joten taidan tällä kertaa passata :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.