keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito

takanapuhumisentaito.pienikirjasto

Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito
Sivut: 156, Kirjakauppaliitto 2014
Ulkoasun suunnittelu: Eevaliina Rusanen

Anna Leena-Härkösen Takana puhumisen taito oli tämän vuoden 2014 Kirjan ja ruusun päivän teos. Kirja oli mahdollista saada omakseen vain kolmen päivän ajan kirjakaupasta tehdyn kirjaostoksen yhteydessä kaupanpäällisenä. Kirja on kirjoitettu juhlapäivää varten, eikä sitä voi ostaa itsenäisenä. Koska en ole koskaan ollut mikään maailman suurin Anna-Leena Härkösen fani  - tai jos ollaan rehellisiä, en oikeastaan fani lainkaan - niin en hankkinut kirjaa omakseni Kirjan ja ruusun päivänä. Sen sijaan kun kirja tuli vastaan kipparilla kohtuulliseen euron hintaan, päädyin tämän jollain tavalla harvinaisen kirjan omakseni hankkimaan.

Takana puhumisen taito sisältää 32 hyvin lyhyttä tekstiä erilaisista elämän ilmiöistä, tapahtumista ja tilanteista. Pääasiassa tekstit käsittelivät asioita, jotka tuntuvat herättävän ihmisissä ärtymystä tai ainakin ilmeisesti kirjailijassa itsessään. Aiheina ovat muun muassa jonottaminen, rantatuolien varaaminen pyyheliinalla lomapaikoissa ja kamalat pomot. Yleensä pidän kirjoista, joissa käsitellään tähän tapaan elämän pieniä hetkiä ja tilanteita, mutta nyt aiheita lähestyttiin tavalla, joka ei tuntunut lainkaan omalta. Useat teksteistä tuntuivat pelkiltä valitusvirsiltä.
 
Se lienee yksi syy siihen, etten ole tahtonut saada kirjasta mitään järkevää sanottavaa aikaiseksi, vaikka lukemisesta on jo tovi ja aikaa sulatella kirjaa on ollut paljon. En osaa sanoa oikein muuta kuin, että osalle teksteistä nyökytin, osan unohdin heti luettuani ja pari aiheutti lievää ärtymystä. En oikein tiedä mitä olisin kirjan teksteistä ylipäänsä ajatellut tai mitä niillä haettiin takaa. Muutama teksti puhutteli, esimerkiksi "Eläköön ero!" oli mielestäni hyvä ja osa tuntui yrittävän provosoida. Liian monen kohdalla kuitenkin ärsyynnyin pelkästään turhautumisen vuoksi enkä ymmärtänyt niiden tarkoitusta. Valittaminen pikkuasioista ei ole oma juttuni ja tästä syystä siitä oli jotenkin turhauttavaa lukeakin.   

Kuka on ikinä päättänyt kirjoittaa saati kustantaa tekstiä esimerkiksi jonottamisen kauheudesta? Siitä kuinka tympäisee seistä kaupassa kassajonossa, kun kassalla mummo maksaa viisi senttisillä ostoksiaan? Voi hohhoijaa. Ensinnäkin, eikö tämä aihe ole aika läpikäyty jo? Ja toisekseen, mite olisi vaikka kärsivällisyys tai kaupan vältteleminen ruuhka-aikaan? No joo. Voisihan tässä todeta, että kirja puhutteli. Ja onhan sekin tietynlainen positiivinen ilmiö, että kirja herättää tunteita, vaikka sitten negatiivisia.

Yhden asian mitä kirja herätti pohtimaan, oli Kirjan ja ruusun päivän kirjojen tarkoitus. Olen lukenut sekä Tuomas Kyrön Miniän että tämän, ja molempien kohdalla kokenut kirjat vähän keskinkertaiseksi. Ne viehättävät juuri siksi, että ne ovat tietyllä tapaa harvinaisia ja erityisiä painoksia, mutta loppujen lopuksi kirjat eivät tunnu olevan kovin kummoisia sisällöltään. Härkönenkin on kuitenkin pitkän uran tehnyt kirjailija, jolla varmasti lahjoja riittäisi enempäänkin. Onko kirjailijoilla liian vähän aikaa kirjoittaa näitä kirjoja vai eikö sisältöön haluta panostaa enempää kun houkutin on jo muuten niin suuri? No, tiedä häntä, mutta myönnän pettyneeni vähän Kirjan ja ruusun päivän kirjoihin, vaikka lähtökohtaisesti olen päivän ideasta pitänytkin.

Kaiken marinan päätteeksi täytyy kuitenkin todeta kirjassa olleen omat plussansakin. Ensinnäkin kirja on mielestäni houkuttelevan näköinen, eli ulkoasu tuntuu onnistuneelta. Lisäksi kirjan luki todella nopeasti, eikä lukutahtia nujertanut edes kuume. Ja kaikkien valitusvirsien seassa oli kuitenkin ne muutamat hyvät tekstit, joita pidin jopa keskivertoa enemmän. Tiedän myös lukijoita, jotka ovat tästä pitäneet paljon enemmän kuin minä. Mutta tällä kertaa omalla kohdallani kokonaisuus jäi kuitenkin latteaksi - ehkä niinkin latteaksi, että tekisi mieli lukea kirja uudelleen ihan vain kokeillakseen, että onko tämä kirja ihan tosissaan näin kehno.


Muualla: Ajatuksia kirjamaasta, Jokken kirjanurkka, Kirjojen keskellä, Kirsin kirjanurkka

4 kommenttia:

  1. Sinä sentään löysit jotakin positiivista; minä en oikein mitään: http://tuulevi.wordpress.com/2014/05/03/pettymys/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä täysin samaa mieltä, mitä sinäkin olit kirjoittanut. Eivät tuntuneet hauskoilta eivätkä fiksuilta nämä tekstit, vaan hutaistuilta juurikin.

      Olen hyvä löytämään hyviä puolia ja minusta joukossa oli pari hyvääkin tekstiä, kansi tosiaan houkutteli ja kirjan luki (ehkä onneksikin) nopeasti. Mutta enemmän minä en tykännyt tästä kuin tykkäsin. Valitettavasti näin.

      Poista
  2. Hahaa! Ei se välttämättä huono juttu ole, jos kirja puhuttelee negatiivisesti. En minäkään kirjaa nyt älykkääksi sanoisi, mutta viihdyin sen kanssa hyvin. Johtunee varmasti siitä, että pidän myös valittamisesta ja kehittelen päässäni kehitysideoita.

    Ja vielä siitä jonottamisesta: Pikkukolikoilla maksava mummo ei saa minua ärtyneeksi, koska annan itsekin mielelläni pieniä rahoja kassalle saadakseni vaihtorahaksi tasaluvun. Mutta jotenkin kauppareissulla käyttää jo niin kaikki voimansa (varsinkin jos on ensin ollut töissä/koulussa ja käynyt sen jälkeen vähän kauppakeskuksessa kiertelemässä), että kaupan kassa on se viimeinen etappi, joka tarvitsee kestää. On kuuma ja selkä särkee. Sitten jos edellä oleva on unohtanut punnita vaikka hedelmät niin se on se viimeinen niitti, että tekisi mieli alkaa itkeä. Mutta ehkä siinä ei ole kyse jonottamisen kamaluudesta, vaan väsymyksestä. Mutta ainahan ihminen on väsynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on sekin jo jotain, että kirja herättää negatiivisia tunteita, koska voisihan kirja olla niin laimea, ettei heilauta suuntaan tai toiseen. Toisaalta en kyllä voi sanoa pitäneeni kirjasta, joten sitä asiaa se ei muuta.

      Kyllähän kaupan kassalle varmasti usein päätyy juuri siinä tilassa, että väsyttää, nälättää ja vähän jo kiukuttaa, joten se jonottaminen voi tuntua aika ärsyttävältä. Mutta en itse kyllä koe hermostuvani jonottaessani, en ainakaan kovin usein. Ehkä kärsivällisyyteni tuollaisissa tilanteissa vaan on sitten tosi hyvä :D

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.