lauantai 27. syyskuuta 2014

Anne Tyler: Hengitysharjoituksia

hengitysharjoituksia.pienikirjasto

Anne Tyler: Hengitysharjoituksia
Suomentanut: Saara Villa
Sivut:  316, Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy 2000
Alkuteos: Breathing lessons 1988
Kansi: Jaakko Ollikainen
Ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1989


Syyskuun lukupiirikirjanamme oli Anne Tylerin Hengitysharjoituksia, joka sattui sopivasti löytymään omasta hyllystäni lukemattomana. Minulla on etäinen muistikuva, että olisin joskus muinoin saanut kirjan jostain kirja-arvonnasta ja siitä asti se onkin kerännyt pölyä hyllyssäni. Luin nimittäin noin kolme vuotta sitten - myöskin kirja-arvonnasta saamani - Tylerin kirjan Amerikan lapset, joka ei kovinkaan suurta vaikutusta tehnyt, enkä siksi ole mielinyt palata kirjailijan pariin. No mutta, joskus täytyy antaa toinen mahdollisuus. Siitäkin huolimatta, että se ei välttämättä muuta asiaa suuntaan tai toiseen, kuten tällä kertaa kävi. Tylerista ei vieläkään tullut kirjailijani.

Hengitysharjoituksia on samaan aikaan kertomus erään avioparin yhdestä päivästä sekä takautumien kautta tarina heidän perheensä menneisyydestä. Maggie ja Ira ovat olleet naimisissa 28 vuotta ja ovat kirjassa matkalla Maggien nuoruudenystävän miehen hautajaisiin. Matka ei suju ilman hämmentäviä tapahtumia, jotka tuntuvat syntyvän avioparin erilaisten luonteiden yhteentörmäilyistä. Maggie on raivostuttavuuteen asti puhumassa ja puimassa niin omaansa kuin kaikkien muidenkin elämää. Hän kokee lähes velvollisuudekseen puuttua ja ohjailla muita, ja saa niistä päähänpinttymiä. Ira taas on vakavamielinen Maggien vastakohta, joka ei aina tahtoisi kestää kaikkia Maggien hömpötyksiä. Etenkään silloin, kun Maggie tuntuu menettäneen arvostelukykynsä täysin. 

Maggien ja Iran lisäksi kirjassa sukelletaan avioparin pojan Jessen ja hänen entisen vaimonsa Fionan suhteeseen. Suhteeseen, joka tuntuu jo syntyneen väärille perusteille ja joka ei kestä kuin hetken. Maggie kuitenkin näkee asian toisin ja hänen puuttumisensa muiden ihmisten asioihin saattaa mennä hieman liian pitkälle - niin historiassa kuin nykyhetkessäni.

Minulle jäi kirjasta hyvin ristiriitaiset tunteet. Voisinkin sanoa pitäneeni kirjasta yhtä paljon kuin mitä inhosin sitä. Ensimmäiset sata sivua tuntui niin tahmealta tarpomiselta, että ellei kirja olisi ollut lukupiirikirjana, olisin jättänyt sen kesken ja laittanut kiertoon. Sinnittelin kuitenkin sata sivua jokaista kirjan hahmoa ja tapahtumaa inhoten, kunnes yhtäkkiä olinkin kirjan imussa. Vahvat, ärsyttävyyteen taittavat hahmot sekä voimakas tunnelma vetivät puoleensa, ja toivat kirjaan aivan uuden ulottuvuuden. Se tuntui sukeltavan jonnekin syvälle tummien sielujen ja realismin maailmaan, joka saattaa joskus olla kaukana kauniista.

Tarina itsessään ei ollut kovinkaan erikoinen, sillä se käsitteli keskeisesti pitkää avioliittoa, perhesuhteita ja ihmisen elämää ylipäänsä. Kukapa aiheesta ei olisi ennen lukenut? Sen sijaan hahmojen rosoisuudessa, likaisuudessa ja ärsyttävyydessä oli jotain hyvin kiehtovaa. Hahmot olivat vähän epäonnisia, alakuloisia ja unelmansa menettäneitä. Rumaan realismiin asti hyvin todellisia, vähän erikoisia tapauksia. Kun pääsi yli siitä, että inhoaa kirjassa lähes jokaista hahmoa, niin nopeasti juuri se muodostui kirjan jujuksi. 

Pidin siitä hämmentävästä tunteesta, joka kirjan lukemisesta jäi päälle. Valitettavasti kirja kokonaisuutena jää kuitenkin hyvin keskikertaiseksi ja siinä oli paljon sellaista, josta en pitänyt lainkaan. Usemmassa kohdassa koin kirjan pitkästyttäväksi eikä inhorealismi onnistunut kuljettamaan sen yli. Siitä syystä kirja jää vahvasti siihen kirjojen keskiviivalle. Kirja sekä ihastutti, että vihastutti, sen luki lopulta mielellään, mutta ei sitä silti osaisi oikein suositella kenellekään. Avioliittoromaanina ihan kelpo, joskin parempiakin löytyy. Vahvan keskinkertainen kirja.

♥♥♥

Muualla: Ajatuksia kirjamaasta, Eniten minua kiinnostaa tie, Lukutuulia

6 kommenttia:

  1. Maggie, huhhuh. Melkoinen muori. Eikä itse asiassa edes ikänsä puolesta vielä mikään muori, mutta jotenkin silti tosi mummelimainen... Onneksi lähipiirissä ei ole hänentapaisiaan ihmisiä. Joskin paljonhan heitä on, noin ylipäänsä. Aina työntämässä nenänsä muiden asioihin... Toisaalta pidin siitä, kuinka hienosti Tyler kuvaa Maggien pakkomielteisyyttä ja kykyä tehdä omista kuvitelmistaan totta ja alkaa seurata niitä. Taito sinänsä.

    Tämä on jännä kirja siitä, että minäkin alkuun inhosin sitä, mutta sitten jotenkin olin lopulta ihan sen pauloissa. Ja hienoa ajankuvaakin se mielestäni on, sekä 1980-luvusta että ajasta ennen sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän kirja taidokas on juuri siinä, että hahmot tuntuvat niin aidoilta. Jopa Maggie, jota ei nyt vaan voi kuin inhota. Joskin hänestäkin paljastui loppua kohden melko inhimillisiä piirteitä, joka toi oman sävynsä kirjaan. Mutta kyllä Maggien kaltaiset ihmiset ovat harvinaisen rasittavia.

      Kirja tuntuu herättävän sekä negatiivisa että positiivisia tunteita. Harmi, ettei se oma ihastumiseni kirjaan kuitenkaan pelastanut kokonaisuutta. Vaikka ei tämä missään nimessä huono kirja ole, muttei kuitenkaan yllä loistavaksikaan.

      Ajankuvaus oli toden totta onnistunut. Niin onnistunut, ettei sitä oikeastaan ajatellut, vaan oli ihan heti selvää, mitä aikaa kirjassa eletään :)

      Poista
  2. Maggie oli tosiaankin aika pakkaus. Ärsyttävä, mutta toki kirjailijalle pisteitä siitä, että hän on niin uskottavasti onnistunut kuvailemaan ärsyttäviä tyyppejä ;). Minustakin kirja oli aika keskinkertainen, alussa myöskin inhosin enemmän kuin tykkäsin, mutta toki tässä jokin imaisi mukaansa sillä niin nopeasti sen luin.

    Tylerin kirjat jotka olen lukenut, tämän lisäksi Jää hyvästi sekä Nooan kompassi, eivät ole ihan napakymppejä olleet, mutta aion antaa vielä muutaman mahiksen kun hänen kirjojaan löytyy hyllystä vielä monta kappaletta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijalle tosiaan voi nostaa hattua siitä, että kaikessa ärsyttävyydessään Maggie on niin uskottava. Ja minulle kävi loppua kohden ainakin niin, että halusin tietääkin jo mitä tapahtuu, vaikka alkuun meinasin luovuttaa kaiken tylsyyden keskellä.

      Sinä olet niin armollinen ;) Minulle riitti kyllä jo nämä kaksi lukemaani. Ja onnekseni hyllyyn ei ole eksynyt enempää Tyleria! Mutta toivottavasti pidät niistä, jotka sinulla vielä lukemista odottavat :)

      Poista
  3. Jep, tylsyys ja pitkäveteisyys verottivat minultakin pisteitä. Vahvan keskinkertainen - hyvin sanottu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sitähän tämä olikin. Mutta onneksi tätä lopulta luki mielellään ja vaikka kirja jäi keskinkertaiseksi, olen ihan iloinen, että se luettiin :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.