lauantai 13. syyskuuta 2014

Gayle Forman: Jos vielä jään kirjana ja elokuvana


josvielajaan.pienikirjasto

Gayle Forman: Jos vielä jään
Suomentanut: Ulla Selkälä
Sivut: 214, Wsoy
Alkuteos: If I Stay 2009

Hei, tämä postaus on tehty yhteistyössä Blogatin kanssa. Arvostelemani kirjan sekä kaksi elokuvalippua kirjan pohjalta tehtyyn elokuvaan olen saanut yhteistyön tiimoilta. Vastaavat yhteistyöt sekä arvostelukappaleet merkitsen tuttuun tapaan postauksen loppuun tunnisteisiin.

Ensimmäinen kosketukseni Jos vielä jään -elokuvaan sain ollessani katsomassa erästä toista teinielokuvaa leffateatterissa. Ennen varsinaista illan nyyhkypätkää tuli traileri toisesta selkeästi kyynelkanavia koittelevasta elokuvasta Jos vielä jään ja siitä enempää tietämättä tuumailin, että tuonhan voisi tässä teinielokuvien villityksessäni vaikkapa katsoa. Meni muutama päivä, kunnes huomasin Blogatilla olevan tarjolla kamppanjan, jossa bloggaajalla oli mahdollisuus saada Jos vielä jään -kirja sekä liput elokuvateatteriin katsomaan kirjan pohjalta tehty elokuva. Päätin tarttua tilaisuuteen ja otin osaa kamppanjaan, samalla halusin kokeilla miten Blogat toimii.

Jos vielä jään  on ennen kaikkea rakkaustarina. Se kertoo 17-vuotiaasta Miasta, joka on äärettömän taitava ja intohimoinen sellonsoittaja, sekä hänen poikaystävästään Adamista, joka on melko suositun rockbändin laulaja. Paria yhdistää vahvasti musiikki, mutta samalla se on myös se, joka tahtoo heidät erottaa. Adam viipyy pitkiä aikoja keikkamatkoillaan, poissa Mian luota. Mia taas pyrkii opiskelemaan musiikkia Juilliardiin, todella tasokkaaseen kouluun, joka sijaitsee toisella puolella maata. Mikäli Mia pääsee sisään, tarkoittaa se entistä enemmän erossa olemista. Ehkä jopa kokonaan. Mia ja Adam ovat rakastuneet nuorina, mutta koko elämää vavisuttavalla tavalla, ja haluavat saada suhteensa toimimaan. Suhde tuntuu kuitenkin kaatuvan pelkästään omaan mahdottomuuteensa. Molemmat haluavat pitää kiinni toisistaan mutta myös unelmistaan, eikä ratkaisua tunnu löytyvän.

Mutta sitten tapahtuu jotain peruuttamatonta. Autokolari, jossa menehtyy henkiä. Koomaan vaipunut Mia kiidätetään onnettomuuspaikalta suoraan sairaalaan leikkauspöydälle. Vauriot ovat suuret, eikä takuuta henkiin jäämisestä ole. Mia makaa tajuttomana letkuissa hoitajan kuiskatessa korvaan, että hänen pitää itse päättää taistella. Jäädä henkiin. Samaan aikaan Mia näkee kaiken sivusta, vierestä, kuin haamuna elämän ja kuoleman välitilassa. Hän makaa sairaalasängyssä pidellen elämästä hädin tuskin kiinni ja samaan aikaan hän seisoo sängyn vierellä, eikä tiedä mitä tehdä. Hän on menettänyt niin paljon, että jääminen tuntuisi tuskaiselta. Mutta hänellä on vielä niin paljon, että lähteminen tuntuisi mahdottomalta. Ja entä Adam?

Kirjana Jos vielä jään ei tehnyt minuun kovinkaan suurta vaikutusta. Tarina oli itsessään ihan kiinnostava ja musiikkipiireissä pyörimisestä oli mukava lukea. Ehkä hieman kirjaan oli ympätty liikaa, sillä jo pelkästään musiikki sekä parin kiperä tilanne olisivat tehneet kirjasta kiinnostavan, vaikka Mian ruumiinsa ulkopuolella oleminen olisi jätetty pois. Sen sijaan kirjan tyylille huomasin olevani auttamattomasti liian vanha. Kirja on kovin yksinkertainen, suoraviivainen ja vähän lapselliseksi taittava. Esimerkiksi kirjassa painotetaan koko ajan sitä, miten erikoisia Mian vanhemmat -  entiset punkkarit - ovatkaan. Saman asian toistaminen eri tilanteissa alkoi tympäistä. Uskon kuitenkin kirjan olevan mielekkäämpi nuorelle lukijalle kuin jo teini-ikänsä ohittaneelle, jolla on takana jo useita paljon parempia rakkaustarinoita luettuina ja koettuina.

R.J. Cutlerin ohjaamasta elokuvasta pidin enemmän. Olenkin huomannut omalla kohdallani, että vaikka monet nuortenkirjat eivät välttämättä enää sellaisenaan iske, niin elokuvaversiot tuntuvat vielä toimivan minullakin. (Tähtiin kirjoitettu virhe ehkä liiankin hyvin, terveisiä vaan vieressä istuneille ja itkustani kastuneille.) Jos vielä jään oli elokuvana toteutettu hyvin ja mikä parasta - kirjan pahimmat ylilyönnit oli elokuvasta siistitty pois. Mian ja Adamin suhde tuntui realistiselta kaikkine pienine onnellisuuksineen ja riitoineen. Mian epävarmuus Adamin suhteen, molempien pienet kilahdukset ja söpöilyt tuntuivat aidoilta. Tuollaistahan se teini-iässä oli, kun ei oikein vielä tiennyt edes kuka itse on ja mihin suuntaan tässä nyt ollaan menossa.

Elokuvakaan ei ollut täydellinen. Kuten elokuvaa kanssani katsomassa ollut poikaystäväni totesi, elokuvassa oli välillä todella hyviä kohtia ja välillä aivan järkyttävän huonoja. Muutamissa kohtauksissa näyttelijät tuntuivat kovin jäykiltä ja jossain oli heidän suuhunsa työnnetty väkisin vuorosanat, jotka eivät sopineet heille lainkaan. Pienistä vioistaan huolimatta elokuva oli kuitenkin pääasiassa viihdyttävä ja mukava katsoa, ja kyllä sielläkin saatettiin muutama kyynel nähdä. Toimii varmasti akuutin teini- tai nyyhkyleffan nälkään.

Mikäli Jos vielä jään kiinnostaa, kannattaa siihen mielestäni tutustua elokuvan muodossa. Nuoremmat varmaan pitävät kirjastakin, mutta vanhemmille lukijoille se saattaa olla jo liian helppo. Kirjalle on olemassa jatko-osa ja toivon mukaan elokuvallekin, sillä kirjasta en ole niinkään kiinnostunut, mutta elokuva voisi maittaa.

Kirja: 
Elokuva: ½

Muualla: Ajatuksia kirjamaasta, Kirjakaapain kummitus, Kirjaston kummitus, Nenä kirjassa, Pihin naisen elämää

4 kommenttia:

  1. Elokuvaa en ole (vielä) nähnyt, mutta se kyllä kiinnostaa nyt, kun tekstisi siitä luin. Kirja herätti minussa aika samantyyppisiä ajatuksia kuin sinussa. Kohderyhmäänsä teos varmaan uppoaa hyvin, mutta itse en kovin suuresti jaksanut tarinasta innostua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vaikka paljon on laadukasta nuortenkirjallisuutta, joka uppoaa niin nuoreen kuin vähän vanhempaankin lukijaan, niin paljon on nuortenkirjallisuutta, joka uppoaa sitten ehkä enemmän niihin nuoriin. Tämä on varmasti yksi niistä.

      Elokuva oli kyllä ihan katsottava.

      Poista
  2. Muistan lukeneeni kirjaa ja tuskastuneeni todella, kun Mia ja Adam harrastavat ensimmäistä kertaa seksiä ja Mia kuvailee tuntevansa itsensä näppäiltäväksi soittimeksi.

    EIIIII

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, he "soittivat" toisiaan. Onneksi elokuvassa ei joutunut moisesta kärsimään. Monesti elokuvia katsoessa harmittelee kun kirjan hyviä juttuja on jätetty pois, mutta nyt kyllä kiitän elokuvan tekijöitä siitä, että ovat tajunneet jättää osia pois ja tuoda ihan omat juttunsa :D

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.