lauantai 11. lokakuuta 2014

Elias Koskimies: Ihmepoika

ihmepoika.pienikirjasto

Ilman tätä blogipostausta en olisi varmaan koskaan tai ainakaan pitkään aikaan tullut tarttuneeksi Elias Koskimiehen esikoisromaaniin Ihmepoika. Kirja oli mennä minulta täysin ohi, vaikka heti kirjasta luettuani tiesin, että jos jokin, niin tämä pitää lukea. Pienen kylän erikoinen poika ei tunne sopivansa joukkoon, hän saa osakseen vain ihmetystä ja ystäviä siinä tapauksessa, että hän voisi olla vähän vähemmän itsensä. Hän haaveilee paosta isompiin kuvioihin, aina New Yorkiin asti samalla kun perhe hänen ympärillään hajoaa isän sairauden myötä. Ja voi kuulkaa, kyllä vain minäkin, pienen kylän kasvatti aikoinani katselin kohti ikkunan takana olevaa peltoa, haaveilin samaisesta New Yorkista ja ihmisistä, joiden seurassa en tuntisi oloani aina niin vieraaksi. Koin vahvaa samaistumista jo ennen kuin olin kirjaa saanut edes käsiini. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Ihmepoika kertoo nuoresta, yläasteikäisestä pojasta, jolla on vilkas mielikuvitus, normeja rikkovia haaveita sekä käsiin hajoava perhe. Hän haluaa karata sirkukseen tai olla supertähti kuten Madonna. Hän rakastuu toisiin poikiin ja pukeutuu pojille sopimattomaksi katsottuun tapaan. Ei ole helppoa olla erilainen pienessä kylässä, etenkään jos edes oma perhe ei jaksa aina ymmärtää. Siivousvimmallaan poika hakee ymmärrystä ja hyväksyntää, omaa tärkeää paikkansa perheessä. Kun isä sairastuu, ei mikään ole entisensä. Perhe vajoaa synkkyyteen. Mielikuvituksen voimalla päähenkilö sinnittelee eteenpäin, ja päättää viimein ottaa ratkaisevan askeleen.

Ihmepoika kertoo samaan aikaan erilaisesta nuoresta pienessä kylässä, joukkoon sopimattomuudesta, yhteisön ahdasmielisyydestä ja asettamista rajoista. Kirja kertoo perheen hajoamisesta yhden sairastuttua, roolien muuttumisesta ja surusta. Se kertoo mielikuvituksen voimasta, sen tuomasta helpotuksesta ja pakopaikasta. Unohtamatta kuvailla millaista nuorten elämä oli 80-luvulla. Kirjassa käsitellään useaa aihetta ja teemaa, etenkin pientä sivumäärää ajatellen. Ja samalla kun se on kirjan hienous, se on myös sen heikkous. Kirja on levittänyt sen verran laajalle lonkeronsa, että kirjan ydin tuntuu hukkuvan sen kaiken alle.

Odotuksistani huolimatta kirja jäikin melko etäiseksi. Odotin paljon vanhempaa samaistumista, sillä kirjassa on niin paljon tuttua, kuin suoraan omasta elämästäni. Miten pienessä kylässä on selvitty haaveiden ja mielikuvituksen voimin, miten ei ole malttanut odottaa, että saa lähteä pois. Miten on vaikeat ajat ja muiden halveksunnan kestänyt samalla tavalla. Lopettanut miettimästä mitä muut ajattelevat ja ollut kuten parhaaksi on kokenut. Miten on kieltäytynyt pukeutumasta punaiseen, sillä se on tyttöjen väri, vaikka juuri siksihän sitä on tarjottu. 

Koskimies kirjoittaa mielestäni kauniisti, koskettavasti sekä sopivan humoristisesti. Etenkin dialogit hymyilyttivät ja upposivat kuin veitsi voihin. Hänellä on tärkeä, omakohtainen tarina kerrottavanaan, ja siksi harmittaakin, että se tuntui nyt hukkuvan kirjassa jonkinlaiseen tarinoiden tulvaan. Kirja olisi omalla kohdallani toiminut paremmin, jos olisi keskitytty pääasiassa päähenkilön sisäiseen maailmaan, oman olemisensa kanssa kamppailemiseen ja siihen, kuinka ulkomaailma siihen suhtautuu. Mutta koska kirja on omakohtainen, ymmärrän, että kaikelle on syynsä ja paikkansa kirjassa. Kuinka omasta elämästään voisikaan kertoa leikkaamalla osia pois? Lukijalle kirjan tulvamaisuus vain luo haasteita.

Pienestä vikinästäni huolimatta kirja on hyvä. Ei loistava, ei mielestäni syksyn paras, mutta ehdottomasti hyvä ja lukemisen arvoinen. Tällaisia kirjoja kaivataan mielestäni enemmän.



8 kommenttia:

  1. Mullakin on tämä lukulistalla, ja varmasti myös kirjablogien ansiosta. Odottelen vieläkin innolla, mitä vastaan tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät. Minusta tämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen, mutta ehkä odotukseni olivat kuitenkin hieman liian korkealla. Kiva kuulla mielipiteesi kunhan ehdit tämän lukea!

      Poista
  2. Tätä odottelen kirjastosta, kuulin Koskimiestä keväällä kirjan tiimoilta ja kiinnostuin. Tarinan omakohtaisuus siinä varmaan eniten houkuttaa, se miten hienosti Koskimies kirjastaan kirjoitti. Harmi, että kirja jäi sinulle etäiseksi mutta hyvä että kuitenkin hyväksi lukukokemukseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että odotukseni saattoivat olla hitusen liian korkealla, mikä on aina väärin kirjaa kohtaan. Mutta lukemisen arvoinen teos! Ja jään odottelemaan mitä sinä tästä pidät :)

      Poista
  3. Minäkin olen kehuvien blogiarvioiden vuoksi kiinnostunut tästä, ja haluan ehdottomasti lukea jossain vaiheessa. Vaikuttaa kiinnostavalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on lukemisen arvoinen ja uskon, että saatat pitää tästä. Hauska kuulla mietteitäsi, jos/kun tämän luet :)

      Poista
  4. Harmi ettei kirja aivan lunastanut odotuksia. Minulle Ihmepoika oli hieno lukukokemus ja huomaan ihastuvani siihen koko ajan enemmän. Tunnistan kirjan miljöön ja ajankuvan kieltä myöten niin tutuksi, että väkisinkin tunsin olevani 14 itsekin. Minusta kirja pysyi hyvin kasassa alusta loppuun ja oli muutenkin kaikin puolin aidon oloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taisi tosiaan olla liian korkeat odotukset, jotka myös laimensivat lukukokemusta. Mutta hyvä kirja ehdottomasti on, vaikka ei loistavaksi yltänytkään :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.