torstai 13. marraskuuta 2014

Vicki Myron & Bret Witter: Kirjastokissa

kirjastokissa.pienikirjasto


Vicki Myron & Bret Witter: Kirjastokissa
Suomentanut: Laura Beck
Sivut: 303, Otava 2008
Kannen kuva: Rich Krebsbach
Alkuteos: Dewey: A Small Town, a Library and the World's Most Beloved Cat

Kirjastokissa on kiva kirja lukijalle, joka tykkää minun laillani sekä kirjastoista että kissoista. Kirja on elämäkerta kissasta, joka eli lähes 20 vuoden ajan Iowan Spencerin kirjastossa. Kirjan on kirjoittanut Spencerin kirjaston entinen kirjastonjohtaja Vicki Myron, joka kertoo kissan ja kirjaston elämän lisäksi omasta elämästään sekä Spencerin kaupungista. Kirja on mukavaa, lämminhenkistä ja kevyehköä luettavaa, joka tarjosi ainakin minulle kiireisen ja pimeän syksyn keskellä mukavan tavan pysähtyä hetkeksi ja sukeltaa kirjaston elämään. Kirja onkin oivaa luettavaa, kun kaipaa jotain kevyempää ja nopeaa - mikäli vain ei ärsyynny kirjan lievästä amerikkahenkisyydestä ja pateettisuudesta. 

Kirjastokissa Dewey päätyi Iowan Spencerin kirjastoon melko surkealla tavalla. Joku oli työntänyt pienen kissanpennun kirjaston kirjojen palautusluukusta, josta se löytyi eräänä jäisenä talviaamuna tassut paleltuneina. Kirjastohenkilökunta ihastui kissaan heti ja kirjastonjohtaja Vicki Myron sai idean, että mikäli kissa selviäisi hengissä, siitähän voisi tulla kirjastokissa. Kirjastokissoja on ollut aina silloin tällöin eri kirjastoissa. Henkilökunta ei kuitenkaan voinut itse päättää asiasta, vaan se kuului kaupungille. Myron otti asiasta selvää, tutki säädöksiä ja puhui asian puolesta päättäjille. Lopulta kirjasto pitää kissan kirjastokissana. Kissa nimettiin Deweyksi Melvil Deweyn, eli kymmenluokitusjärjestelmän isän, mukaan.

Dewey oli mitä mainioin kirjastokissa. Kissa viihtyi kirjastossa sekä ihmisten parissa paremmin kuin hyvin. Suurin osa asiakkaistakin ihastui kissaan. Myron kertoo, miten kissa vaikutti kirjaston henkilökuntaan, asiakkaisiin sekä koko kaupungin elämään. Olihan kirjastokissa koko kaupungin eli kaikkien kissa. Elämänsä aikana Dewey tuli tunnetuksi maailmalla niin lehtien ja tv-ohjelmien kautta. Kissaa tultiin ihastelemaan myös itse kirjastoon kauempaakin, itseasiassa aina Japanista asti.

Kirjassa kerrotaan millainen kissa Dewey oli sekä millaisia kohtaamisia hänellä oli ihmisten kanssa. Kirja onkin mitä hellyyttävintä luettavaa, sillä Dewey tuntui olevan hyvin tärkeä ja merkittävä monelle ihmiselle monella tavalla. Kissa toi iloa ja lohtua monen elämään. Vicki Myron kertoo kissan elämän lisäksi omasta, melko rankasta elämästään. Hänen elämäänsä on mahtunut alkoholismia, sairastelua ja useita leikkauksia, yksinhuoltajuus sekä omien vanhempien ja sisarusten murheet. Hän kertoo miten on räpiköinyt pohjamudissa, mutta päässyt sieltä ylös. Hän kertoo, miten on päätynyt kirjastonjohtakasi ja huomannut rakastavansa tekemäänsä työtä kirjastossa. Yhtenä isona tekijänä hänen elämässään oli tietenkin kirjastokissa Dewey. 

Deweyn ja kirjailijan oman elämän lisäksi kirjassa päästään kurkistamaan kirjaston arkeen - ihan mahtavaa luettavaa muuten! - , Spencerin kaupungin historiaan, vaiheisiin, elämään ja ihmisiin. Lisäksi Myron kertoo omien läheistensä elämästä jonkin verran, mikä tuo oman vivahteensa tarinaan.

Minä pidin kirjasta, sillä yhdistyyhän siinä lempiaiheitani. Oli mukava lukea kirjastokissasta sekä Myronin elämästä, mutta yhtä kiinnostavaa oli lukea yleisesti kirjastosta ja sen kehityksestä. Kirjaa tuntui lukevan aivan eri tavalla kuin kirjoja yleensä, kun on itsekin työskennellyt kirjastossa ja opiskelee alaa. Aloin salaa haaveilla tulevaisuudesta, jossa työskentelen pienessä kirjastossa seuranani kirjastokissa... no taitaa jäädä haaveeksi, mutta mainio haave se silti on!

En kuitenkaan ihastunut kirjaan aivan varauksetta. Nimittäin kirjasta paistaa vahvasti amerikkahenkisyys, jota itse vierastan. Tarkoitan sillä lähinnä kirjan paatoksellisuutta ja hehkutusta, joka jossain kohtaa löi pahasti yli. Deweytä kuvailtiin lähinnä ihmeeksi, mitä en toisaalta kissaihmisenä ihmetellyt (voi kuulkaa, jos kirjottaisin omista kissoistani, se olisi varmaan vielä paatoksellisempaa), mutta kun kirjassa noin kymmenennen kerran toistettiin Deweyn rakastavan kaikkia, mutta hänellä oli silti erityinen, ainutlaatuinen ja uniikki suhde milloin henkilö x:n, milloin henkilö y:n ja milloin henkilö u:n kanssa, niin alkoi uskottavuus väkisinkin kärsiä. Dewey oli varmasti mahtava, sillä oli varmasti monta hyvää ystävää ja se vaikutti varmasti monen elämään, mutta jokaisen ystävyyden nostaminen jalustalle ja kuvaaminen aivan ainutlaatuiseksi alkoi väkisinkin naurattaa.  Kirjassa oli muutenkin hieman toistoa, mikä ei olisi ollut mielestäni tarpeen, mutta samaan olen törmännyt muissakin samalla tavalla amerikkalaishenkisissä kirjoissa. Pieniä vikoja, jotka eivät onneksi sen pahemmin tehneet hallaa lukukokemukselle, mutta osuivat silti silmään.

En muista aiemmin lukeneeni samankaltaista kirjaa, joka kertoisi tällä tavalla kissasta. Nyt vain ihmettelen, että miksen? Lukujonoon pärähtikin heti James Bowenin Katukatti Bob, jonka haluan ehdottomasti lukea ja pian. Sillä Kirjastokissa oli sen verran ihastuttavaa luettavaa, josta tuli pitkästä aikaa oikeasti hyvä ja lämmin olo. Kirja on elämänmakuinen kera kissankarvojen. 

Suosittelen, jos tykkää kissoista, kirjastoista ja elämäkerroista.



10 kommenttia:

  1. Minustakin tämä oli ihan mielenkiintoinen kirja, kun tämän aikanaan luin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tällaisia kirjoja voisi lukea enemmänkin. Ehkä vain hieman vähemmän paatoksellisia ;)

      Poista
  2. Kissat! <3 Olisipa minunkin lähikirjastossani kissa! Onneksi kisuliini löytyy kotoa ja siskojen luota myös, joten kissattomassa elämässä en sentään joudu miukumaan elämääni eteenpäin, sehän olisi hirveää! =D Katukatti Bob on jo lukulistalla, tästä en ollut kuullutkaan, kiitos vinkistä! Sinunkin kissasi tykkää nuuhkia kirjoja, aivan kuten meidän! (Toisaalta, mitäpä ne kissat eivät olisi uteliaita nuuhkimaan.) =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kyllä näitä kissoja omastakin elämästä riittämiin löytyy. Kotoa kaksi, siskojen luota kaksi, äidin luota kaksi ja useammalla ystävällänikin on kissoja... kissaihmiset löytävät selkeästi toisensa ;) Vaikka olisihan kirjastokissakin ihan kiva lisä tähän kissakaveruksiin! Ja toden totta, mitäpä nuo kissat eivät nuuhkisi?! Kuvassa oleva Lili etenkin on utelias ihan kaiken suhteen, poikakissa enemmänkin ruoan suhteen...

      Kannattaa tämä lukea, uskoisin sinun kissaihmisenä pitävän :)

      Poista
  3. Tykkäsin tästä (ja muuten Katukatti Bobistakin) todella paljon. En ole kovin objektiivinen lukiessani kissakirjoja, sillä esimerkiksi tuota sinun mainitsemaasi ärsyttävyyttä en muista huomioineeni lainkaan. Olin vain täysin ihastunut Dewey'hin ja itkin niin paljon lopussa, että poikaystäväni jo kyseli huolestuneena, mikä minulla oikein on hätänä. :D Kissakirjat ovat ihania niin kuin kissatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin juuri sinun pitäneen sekä tästä, että Katukatti Bobista. Täytyy lukea se pian! Minua itseasiassa kirja ei ihan hirveästi ärsyttänyt, koska tykkäsin itsekin Deweystä niin paljon, mutta jos kirja olisi kertonut samaan tyyliin jostain muusta aiheest/eläimestä, niin se olisi voinut olla liikaa. Kissojen hehkutusta siedän aika hyvin ;)

      Tässä on kyllä surullinen loppu, mutta toisaalta täysin odotettava. Minulle kirjasta jäi hyvä tunne ja haluankin tosiaan lukea enemmän kissakirjoja!

      Poista
  4. Tämä on pakko lukea, kirjastot on lähellä mun sydäntä ja kissat ovat myös ihania! Heti päätyy TBR:lle!<3

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa, että olemme lukeneet saman kirjan. Kiva, nopea, kissa&kirjatunnelma. Näillekin on tarveaikansa ainakin minulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Tämä tuntui vähän sellaiselta lohtukirjalta kiireisen ja stressaavan arjen keskellä. Kaikki synkät ja hitaat ja ongelmaiset kirjat saivat jäädä syrjään, kun luin tätä :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.