maanantai 1. joulukuuta 2014

Michael Cunningham: Lumikuningatar

lumikuningatar pienikirjasto

Michael Cunningham: Lumikuningatar
Suomentanut: Raimo Salminen
Sivut: 291, Gummerus 2014
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
Alkuteos: The Snow Queen 2014

Lumikuningatar lojui yöpöydälläni kaksi kuukautta kirjanmerkki hieman alle puolessa välissä, kunnes eilen ilalla päätin repäistä ja lukea kirjan viimein loppuun. Nyt kirja on luettu. Pyysin Lumikuningattaresta syksyllä arvostelukappaleen, sillä olen pitänyt Cunninghamin kirjoista ja halusin lukea kirjan heti sen ilmestyttyä. Eikä kirja ehtinyt kunnolla postiluukusta eteisen matolle tipahtaa, kun olin jo lukemassa ensimmäistä sivua ja sitten toista ja hetken kuluttua laskemassa kirjan käsistäni. Ei voi olla totta, taisi olla päällimmäinen ajatukseni, kun puoliväkisin kääntelin kirjan sivuja enkä saanut otetta mistään. Kirja oli varsinainen pettymys.

Lumikuningatar on tarina kahdesta veljeksestä Barretista ja Tylerista. Barret on rakkaudessa pettynyt, tullut jokaisen poikaystävänsä hylkäämäksi ja sitten hän näkee valon. Valon Central Parkin yläpuolella eikä hän keksi valolle mitään selitystä. Ehkä Jumala? Mutta hän ei uskalla puhua valosta, ei tästä ihmeestä kenellekään. Ei nyt, kun Tylerin tuleva vaimo Beth makaa heidän yhteisessä asunnossaan sairasvuoteella tekemässä kuolemaa. 

Cunningham kirjoittaa New Yorkista, sotkuisista ihmissuhteista ja huumeista. Hän kirjoittaa rakkaudesta ja kuolemasta. Hyväksikäytöstä ja ystävyydestä. Hän kirjoittaa tarinaa, jossa nykyisyys tuntuu toistavan mennyttä ja jossa ihmeelle on sijansa. Vaan mitä se kaikki tarkoittaa vai tarkoittaako se mitään?

Cunninghamin kirja ei ole varsinaisesti huono. Kirja on omalla tavallaan hyvin tyypillistä Cunninghamia. Verkkainen kerronta, vahva tunnelma ja kauniit lauseet löytyvät. Mutta vaikka kirja ei ole huono, se ei tunnu tarjoavan mitään uutta. Muistan jonkun sanoneen kirjasta, että eikö tästä aiheesta ole kirjoitettu kaikki jo monta kertaa aiemminkin. Samanlainen olo minullekin jäi. Olen lukenut ja nähnyt tämän jo, osittain itse Cunninghamin kirjoittamana. Eikö miehellä ole mitään muuta tarjottavana?

Kirja oli tylsä. Siitä ei tuntunut saavan irti oikein mitään ja kynnys jatkaa kesken olevaa kirjaa oli suuri. Kirja ei yksinkertaisesti houkutellut puoleensa ja harvinaista kyllä, en ollut edes kiinnostunut tietämään kuinka tarina päättyy. Jos kyseessä ei olisi ollut arvostelukappale, olisi kirja jäänyt kesken. Jäin myös ihmettelemään tekstissä esiin nousevia tuotemerkkejä - mikä niiden pointti oli? Tuli aivan mieleen urheilijat, joilla on puvuissaan logoja yrityksiltä, jotka heitä sponsoroivat.

Huolimatta nurinastani, kirjaa kuitenkin luki yllättävän joutuisasti kun vain päätti tarttua siihen. Lisäksi pidin kirjan tietynlaisesta outoudesta sekä hieman synkästä tunnelmasta. Luultavasti olisin pitänyt kirjasta enemmän, mikäli odotukseni olisivat olleet maltillisemmat ja ellen olisi lukenut samasta aiheesta aiemminkin. Nyt kirja yksinkertaisesti oli pettymys. Mahtaakohan mikään Cunninghamin kirja yltää enää samalle tasolle kuin Tunnit?

Kirjasta voisi pitää lukija, joka ei ole aiemmin lukenut New Yorkin sykkeestä huumeilla, joka pitää kauniista kielestä ja hitaasta kerronnasta, ja joka ei odota kovin suuria juonikuvioita vaan nauttii kirjojen tunnelmasta. Lukija, jolla ei ole samanlaisia odotuksia kuin minulla oli.

 

16 kommenttia:

  1. Minusta on alkanut tuntua etten taida tähän tarttua vaikka aluksi olin tämän ilmestymisestä innoissani. Harmi, että noin kauniiden kansien sisään kätkeytyy pettymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cunninghamilta löytyy parempiakin kirjoja, eli jos et ole niitä lukenut, mutta haluat kirjailijaan tutustua, niin kannattaa tosiaan ehkä valita joku muu teos kuin tämä. Kansi on kyllä kaunis.

      Poista
  2. Juuri noin! En ollut aivan yhtä pettynyt kuin sinä, mutta tämä on minullakin yksi kirjavuoteni suurimmista pettymyksistä. Odotin tätä ehkä enemmän kuin mitään muuta syksyn kaunokirjaa ja sitten... Tarina ei kulje ja on tosiaan tylsä. Onneksi Cunningham osaa edelleen luoda tunnelmia ja kirjoittaa hienoja lauseita, ne pelastivat tätä vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma ja hienot lauseet pelastivat, kuten sanoit, mutta minusta niissäkin oli menty vähän varman päälle. Tuli sellainen olo, kuin kirjailijan olisi vain tarvinnut kirjoittaa jotain ja hän meni sieltä, mistä aita on matalin, eikä näin onnistu tekemään vaikutusta.

      Jos odotukseni olisivat olleet matalammalla, en olisi ehkä pettynyt näin paljon. Mutta sitä on vaikea sanoa. Nyt alkoi epäilyttää lukea mieheltä ne teokset, joita en ole vielä ehtinyt lukea...

      Poista
  3. Voi ei! Minä odotin tämän lukemista niin paljon, onpa kurjaa lukea tästä näin pettyneitä arvioita :/.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua harmittaa, että kirja oli pettymys, koska itsekin odotin tätä paljon. Mutta jos odotukset ovat maltilliset, kirjasta saattaa pitää ainakin minua enemmän :)

      Poista
  4. Voisin toistaa Katjan kommentin melkein sanasta sanaan :) Muutama hieno, hienosti muotoiltu oivallus siellä on, mutta kyllä Cunninghamilta on tottunut odottamaan enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan ja Cunninghamin kirjaksi tämä on pettymys, vaikka sinänsä kirjassa omat hienoutensa onkin. Kun odotti paljon, pettyi väkisinkin.

      Poista
  5. Apua! Olen vähän salaa toivonut tätä joululahjaksi, mutta saa nähdä, pitääkö muuttaa vielä mieltä. Itsekin tykkäsin "Tunneista" aivan älyttömästi ja sen jälkeen "Illan tullen" tuntui vähän lattealta - ja tästä uutuudesta on tullut luettua nyt useampi pettynyt arvio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en halua kirjaa kokonaan teilata ja on tästä joku pitänytkin. Mutta minullekin Tunnit oli loistava, Illan tullen ok ja tämä sitten pettymys. Että ehkä kannattaa toivoa jotain muuta(kin)? ;)

      Poista
  6. Minäkin olen tämän lukenut, mutten vielä postannut. Kyllä tämä oli mullekin pettymys. Ei ehkä niin suuri kuin sulle, mutta pettymys kuitenkin. En ole löytänyt Cunninghamin uusimmista kirjoista sitä henkeä ja taikaa, jota oli Tunneissa ja parissa muussa miehen 90-luvulla kirjoittamassa teoksessa. Ihmettelin tässä kovasti sitä ihmettä, sen merkitystä ja sitäkin, miksi se kirjan esittelyssä nostettiin niin vahvasti esille. Aiheet on todellakin tuttuja kirjailijan muista teoksista, mutta kieli toki on hyvää ja tunnelmaakin löytyy, kuten Katja edellä totesi. Mutta ei se oikein riitä, ainakaan tämän kirjailijan kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ymmärtänyt alun jälkeen enää sitä ihmettä täysin, koska se alkoi tuntua pointittomalta. Tuntui kuin punainen lanka olisi jossain kohtaa katkennut täysin.

      Eikä tämä riitä. Joltain muulta kirja olisi hyvä, mutta Cunninghamilta heikko.

      Poista
  7. Olen miettinyt, miten voin pettyä kirjaan, jonka kannet ovat noin ihanat. Vielä kun pidän kirjailijasta. Eihän kirja huono ole, ei, mutta odotin siltä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse koen, että kirjasta muodostui pettymys juuri odotusten vuoksi. Toiselta kirjailijalta, jolta en olisi osannut odottaa mitään, tämä olisi voinut olla parempi. Harmi!

      Poista
  8. Minä en pettynyt ja ehkä se johtuu siitäkin, että minulla on ristiriitainen suhtautuminen kirjailija Cunninghamiin, joten ei ollut isoja odotuksia. Lukijat pitivät kovasti kannesta eli siinä vuoden kauneimmaksi kanneksi äänestetty minun lukemistani kirjoista, mutta minä pidin enemmän sisällöstä.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot odotukset taisivat minulla pilata tämän kirjan. Kirjalla on kaunis kansi, joskin sinun äänestyksessäsi annoin ääneni toiselle ;)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.