maanantai 5. tammikuuta 2015

Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon

viimeiseen.hengenvetoon

Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon
Suomentanut Katriina Huttunen
Sivut 320, Otava 2011
Alkuteos: Till sista andetaget 2009

"Varo, äiti sanoo. Pojansilmiä, pojankäsiä, pojanhajua. Rakkautta ja muita valheita. Etenkin rakkautta, sen myrkky on kuin käärmeiden, se menee suoraa tietä sydämeen kipeää tekemättä, äkkiä kaikki on mennyttä. Mietin aina ketä hän oli rakastunut niin epätoivoisesti."

Vahvaa, väkevää, tukahduttavaa ja herkkää. Sitä kaikkea on on Anne Swärdin toinen suomennettu teos Viimeiseen hengenvetoon, jossa kuljetaan suloisen ja likaisen realismin hirveässä melskeessä. Kirja on niitä, joilta tietää olla odottamatta onnellista loppua ja silti sydäntä nipistää kun viimeinen sivu on luettu. Hyvä kirja, josta jää kipeän kaipaava tunne.

Lo on vasta lapsi kun hän kohtaa Lukasin, häntä muutaman erottavan vuoden vanhemman pojan. Heidän tarinansa alkaa eräänä yönä tulipalon aikaan. Jo pian he ovat toisiinsa sidotut, ystävyydellä ja rakkaudella. Heidän välillään ei ole salaisuuksia, vaan yhteisiä päiviä ja öitä. Koulusta pinnattuja, varastettuja hetkiä ja uhmaa muuta maailmaa kohtaan. Mutta mitä teini-ikäinen poika tekee pienen tytön, vielä lapsen, kanssa? Lo:n perhe yrittää pitää hänet erossa Lukasista, Lukasin isä turvautuu väkivaltaan, mutta Lo ja Lukas ovat yhtä ja palaavat toistensa luo aina uudelleen. Käpertyvät toistensa kylkiin ja pitävät toisensa unessa. Kasvavat yhteen. Ja voi kuinka Lukas odottaakaan, että tyttö olisi pian tarpeeksi vanha, jotta he voisivat olla vielä enemmän yhtä. 

Viimeiseen hengenvetoon on kertomus kasvusta, kasvukivuista, perheestä ja rakkaudesta. Ennen kaikkea rakkaudesta. Herkän hienosta ja vivahteikkaasta rakkaudesta. Viattomasta ja suloisesta, ja toisaalta kaiken nielevästä ja rajoittavasta. Vaikka kirja kertoo rakkaudesta, niin romantiikkaa ja kauneus häviävät likaiseen sakkaan, karuun todellisuuteen ja annokseen realismia, joka jättää vain vähän tilaa toivolle. Kaikki päättyy aikanaan. Tavalla tai toisella.

Pidin kirjasta paljon. Se piti tiukasti otteessaan vahvalla ja houkuttelevalla tarinallaan, jonka äärellä melkein pakahtui. Kerran naurahdin ääneen ja useamman kerran sydäntä nipisteli ja itketti. Kirjassa palaset loksahtelivat paikoilleen, vaikka eivät aina niin, kuten olisi toivonut.

Alkuun pidin paljon kertojanäänestä, pienen tytön äänestä, joka oli pitkästä aikaa mukavan erilainen eikä lainkaan puuduttavan naiivi, mitä harvoin jaksan lukea. Kertoja kasvaa kirjan mukana ja ääni vaihtuu lapsen äänestä nuoren naisen ääneksi.

"Isoksi kasvaminen merkitsi sitä ettei sanonut kaikkea mitä tieti eikä aina möläyttänyt mitä päähän pälkähti." 
 
Pidin päähenkilöistä, Lo ja Lukas, niin suloinen pari uhmaamassa maailmaa. Etenkin alkuun, mutta loppu, niin hyvä kuin se olikin, niin se oli aivan liikaa enkä tahtonut pitää siitä. Inhosin Lota, hänen ratkaisujaan ja typeryyttään. Inhosin mitä hän teki, miten käsitteli tai jätti käsittelemättä asioita, miten hän oli niin täynnä itseään. Olisin halunnut sukeltaa kirjaan ja ravistella tuota typerää tyttöä. Tavallaan oli virkistävää lukea hyvää kirjaa, jonka päähenkilö tuntui välillä niin rasittavan raivostuttavalta, kuin oikeassa elämässä. Mutta toisaalta kirjalta kaipaan enemmän kuin oikealta elämältä.

"Muistan hänen naurunsa, en siksi että hän nauroi usein vaan siksi että hän nauroi niin harvoin."

Kirja ei ole täydellinen - tosin en oikeastaan tiedä mikä kirjasta tekee epätäydellisen - mutta erittäin hyvä. Onnellisia loppuja kaipaavalla en suosittelisi, mutta hyvää romaania etsiessä tämä on juuri sitä. Kannattaa lukea myös kirjailijan toinen suomennettu teos Kesällä kerran

 

6 kommenttia:

  1. Oi, kuulostaa oikein houkuttelevalta! Minulla sattuu olemaan tämä omassakin hyllyssäni. Olen sitä jopa kerran alkanut lukea, mutta se jäi kesken heti alkuunsa. Ei siksi että olisi ollut huono, vaan lähdin matkalle ja unohdin kirjan kotiin. Sitten unohdin koko kirjan. Mutta voisikin ottaa sen lukuun piakkoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Kirja on hyvä, mutta vähän uskaltaisin väittää, että vaatii myös oikean hetkensä. :)

      Poista
  2. Kuullostaapa kiinnostavalta. Varsinkin kaikki tuo, miten kuvaat teoksen henkilöhahmoja. Joskus romaanihenkilöt voivat olla niin pirun ärsyttäviä, kun toimivat ihan toisin kuin heidän pitäisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea tämä! Ja joskus kyllä meinaa palaa pinna, kun kirjojen hahmot toimivat kaikkea muuta kuin toivotulla tavalla, mutta toisaalta se tuo myös oman mausteensa kirjaan.

      Poista
  3. Olen monesti tätä kirjastossa tutkaillut, mutta lainaamiseen asti en ole vielä päässyt, vaikka tiedän kyllä tämän joskus vielä lukevani. Kesällä kerran sen sijaan löytyy kirpparilöytönä omasta hyllystä ja suunnitelmissani on lukea se kesällä. Vähän olen epäröinyt, onko teos sittenkään minunlaiseni mutta eihän sitä tiedä ellei kokeile. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla. Itse olen kirjoista tykännyt kovasti :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.