perjantai 9. tammikuuta 2015

Boel Westin & Helen Svensson: Kirjeitä Tove Janssonilta

kirjeita tove janssonilta 2 pienikirjasto

Boel Westin & Helen Svensson: Kirjeitä Tove Janssonilta
Suomentanut: Jaana Nikula & Tuula Kojo 
Sivut: 491, Schildts & Söderströms 2014
Kansi: Sanna Mander
Alkuteos: Brev från Tove Jansson 2014

Kirjeitä Tove Janssonilta on Boel Westinin ja Helen Svenssonin yhdessä toimittama kirja, johon on nimensä mukaisesti koottu Tove Janssonin ystävilleen, perheelleen ja rakastetuilleen kirjoittamia kirjeitä. Westin ja Svensson avaavat kirjeitä kertomalla niiden vastaanottajasta, millaiseen aikaan ne on kirjoitettu, mitä Janssonin elämässä on tuolloin ollut meneillään ja selittävät kirjeissä käytettyjä sanoja, joita lukija ei muuten välttämättä ymmärrä.  Pääpaino kirjassa on kuitenkin itse kirjeissä ja Tove Janssonin äänessä, joka niistä kuuluu.

Kun kuulin ensimmäisen kerran kirjan ilmestymisestä, olivat ajatukseni ja reaktioni hyvin ristiriitaiset. Halusin lukea kirjan palavasti, ja se keikahtikin heti lukulistani kärkeen. Samaan aikaan kuitenkin koin, että nyt joku oli mennyt liian pitkälle. Vaikka tiedän, että Tove Janssonin elämäkerrat perustuvat osittain hänen kirjeisiinsä, joihin elämäkerturit ovat syventyneet ja niistä osan omalla tavallaan jo paljastaneet, tuntui kirjeiden julkaisu kuitenkin jotenkin häväistykseltä. Kirjasta tuli inhottava olo, kuten myös omasta halusta lukea se. Siitä huolimatta, kun en kirjaa ehtinyt heti syksyllä lukea, toivoin sitä joululahjaksi ja kirja olikin viimeinen viime vuonna lukemani teos.

Kirja on ihana! Tuntuu melkein pahalta myöntää, miten paljon nautin kirjan lukemisesta ja miten tärkeäksi se nousi, kaikesta tirkistelystä ja ristiriitaisista tunteista huolimatta. Nimittäin voisiko nykyihminen enää tämän lähemmäksi Tovea päästä? Ja voiko yhdenkään elämäkerturin kirja olla niin aito ja avoin, kuin Toven itsensä kirjoittamat kirjeet?

Jansson kirjoittaa hyvin ja kirjeet ovat kuin pieniä tarinoita, suorastaan omaelämäkerrallista tekstiä. Mutta Janssonin julkaisemiin kirjoihin verrattuna kuitenkin rempseämpää, rönsyilevämpää ja no - aidompaa. Ei niin hallittua ja loppuun hiottua, mutta kuitenkin äärettömän hyvää tekstiä. On melkein hullua ajatella, että kirja koostuu oikeasti kirjeistä eikä jonkun tarkoituksella kirjoittamista tarinoista! Kirjeet ovat niin eläväisiä, että niihin uppoaa täydellisesti ja mieleen piirtyy kuva Janssonista milloin Pariisissa, milloin saaristossa tai Tukholmassa.

Kirjeistä paljastui jotain uutta tietoa Janssonista ja kirjeiden kautta hän tuntui tulevan lähelle. Janssonista julkaisuista elämäkerroista tämä - vaikka elämäkerta ei varsinaisesti olekaan - on ollut paras. Ei siksi, että se yksinään riittäisi kertomaan juuri mitään, mutta elämäkertoja vasten se tuntui antavan hyvin paljon lukijalleen. Parasta on se, että kirjeistä saa itse tehdä tulkintaa ilman, että välissä on joku jo tehnyt sen. Voi itse muodostaa oman käsityksen, kuvan ja ajatuksia lukemansa perusteella. Tietenkin kirjan toimittaneet ovat jo tehneet omaa tulkintaansa kirjeitä kirjaan valitessaan, mutta siitä huolimatta kirjeiden lukeminen tuntui hyvin erilaiselta kuin yhdenkään elämäkerran. Tuntui siltä, kuin olisi vihdoinkin ymmärtänyt jotain vähän enemmän. Kuvani Janssonista muuttui, mutta vain positiivisesti.

Tove Jansson on ollut minulle vuosia esikuvana. Eikä vain taiteilijana, vaan myös ihmisenä. Siitä syystä näin lähelle pääseminen tuntui mielettömältä, sillä valitettavasti esikuvani tapaaminen millään muulla tavalla ei taida tulla mahdolliseksi tämän elämäni aikana.

Risritiitaiset tunteeni eivät ole kuitenkaan kirjan lukemisen jälkeen täysin muuttuneet. Tavallaan tuntui helpottavalta kirjan luettua tajuta, että kirjeet eivät olleet paljastaneet mitään aivan ennenkuulumatonta. En tiedä millaisia kirjeitä on jätetty julkaisematta tai onko kirjeiden joukossa ylipäänsä ollut julkaisukelvottomia kirjeitä, mutta sama se, kirjeet oli mielestäni valittu kirjaan hyvällä maulla. Toki ne paljastavat paljon, kuten voi olettaa kirjeistä, joita joku kirjoittaa läheisilleen, mutta eivät sen enempää kuin elämäkerratkaan. Törkyyn ei joutunut törmäämään. Oletan ja toivon, että Jansson on ennen kuolemaansa osannut hävittää sen, minkä ei ole ehdottomasti halunnut päätyvän julkisuuteen, sillä tuskin hänellä on ollut kovin hattaraisia ajatuksia siitä, mitä hänen jättämälleen voi tapahtua hänen kuolemansa jälkeen. Kuitenkin Jansson on joissain kirjeissään ilmaissut halun, että ne poltetaan. En tiedä kuinka moni kirjan kirjeistä on sellainen - onko yksikään? - mutta silti siitä ajatuksesta tuli ilkeä tunne.

Tove Jansson kuitenkin oli ja on kuuluisa ja maailmalla tunnettu taiteilija, joten on selvää, että hänen elämäänsä tullaan lähestymään jatkossakin paljastaen erilaisia asioita hänestä ja hänen elämästään. Ymmärrys, hänen lähelleen pääseminen ja elämään kurkistaminen on varmasti monella suuri halu, kuten minullakin. Jansson ei ole ainoa edesmennyt taiteilija, jonka elämää halutaan tonkia - monen elämää riepotellaan ja tongitaan paljon pahemmin jo heidän eläessään. Mutta täytyy toivoa, että jatkossakin nämä teokset osataan tehdä maltilla ja hyvällä maulla kuten tämä.

 
Toisaalla: Kirjojen keskellä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.