maanantai 19. tammikuuta 2015

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

purppuranpunainen hibiskus pienikirjasto


Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus
Suomentanut: Kristiina Savikurki
Sivut: 328, Otava 2011
Kannet: Emmi Kyytsönen
Alkuteos: Purple Hibiscus 2003


Adichien esikoinen Purppuranpunainen hibiskus on nyt jo kolmas kirjailijalta lukemani teos ja se kipusikin näistä heti lempparikseni. Kun aloittelin kirjaa ajatuksenani lukea muutaman sivun, niin luinkin melkein koko kirjan kerralla. Tarina ja tunnelma veivät mukanaan, ja raskaasta aiheesta huolimatta luin kirjaa mielelläni. Tarina tuli lähelle ja kosketti, eivätkä muutamat kliseemäisyydet tai lievä heppoisuus tarinassa onnistuneet pilaamaan lukukokemusta. Ehdottomasti suosittelen!

Purppuranpunainen hibiskus kertoo nuoresta afrikkalaisesta tytöstä Kambilista, joka elää äitinsä ja veljensä Jajan kanssa uskonnollisen ja ankaran iskän tiukassa kurissa. Jumalalle ja isälle ei kelpaa aivan mikä tahansa, vaan he vaativat parasta kaikessa. Lipsumisesta tai sääntöjen sivuuttamisesta seuraa rangaistus, joskus kivulias ja julmakin, joita isä jakelee sanojensa mukaan rakkaudesta. Arvaamaton ja väkivaltainen isä varjostaa koko perheen elämää, sillä hänen tahtonsta ja oikkujensa mukaan eletään.


Mutta sitten jokin muuttuu. Tai oikeastaan kaikki muuttuu. Sisarukset näkevät toisenlaisen elämän ja maailman tätinsä luona. Koetaan rakkautta. Jaja vastustaa isäänsä. Herätään sairaalasängystä. Mutta lopullinen ratkaisu ei kuitenkaan ole sisarusten käsissä.

Ihastuin tunnelmaiseen tarinaan, joka raskaudestaan huolimatta eteni jouhevasti ja nopeasti. Pidin kirjan erilaisista hahmoista ja hetkistä tarinassa, jolloin tuntui siltä, kuin kirjailija olisi kirjoittanut kokemastaan. Tarina tuntuu aidolta ja uskottavalta. Lisäksi kerronta toimii, se on täyteläistä, mutta jättää rivien väliinkin jotain. Kirjaa on helppo lukea, vaikkei se ole helppo.

Hieman jäin harmittelemaan sitä, että kaikesta huolimatta kirja tuntuu hieman heppoiselta ja odotin vähän syvemmälle kaivautumista. Adichielta aiemmin lukemissa teoksissa on sukellettu niin syvälle aiheeseen, että nyt tuntui siltä kuin olisi lähinnä kurkattu pinnan alle. Toisaalta se jätti sopivan raon lukijan ja tarinan väliin - kirja koskettaa, mutta sen voi lukea ilman kipua. Tosin tarina ei välttämättä jätä kovin vahvaa muistijälkeä juuri lievän pinapuolisuutensa vuoksi. Muutama kliseemäisyys kirjassa häiritsi hieman, mutta ei liikaa.

Hienoa on kuitenkin se, että näin rankoista ja vaikeista aiheista on saatu kirjoitettua näin todentuntuinen ja luettava teos. Aihetta ei ole helppo lähestyä niin kirjailijan kuin lukijankaan näkökulmasta, mutta minusta Adichie on onnistunut hienosti vangitsemaan aiheen ja tarinan tähän kirjaan.


 Aiemmin luetut teokset: Huominen on liian kaukana ja Kotiinpalaajat

17 kommenttia:

  1. Minulle Purppuranpunainen hibiskus oli ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa Adichien kirja, jonka olen lukenut. Pidin tästä todella ja hankin aika pian lukemisen jälkeen Kotiinpalaajat itselleni, mutta en ole vielä ehtinyt sitä lukea. Tänä vuonna olisi suunnitelmissa lukea se vihdoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiinpalaajat on hyvä, joskin hyvin erilainen kuin tämä, sillä se on paljon runsaampi ja syvälle kaivautuvampi. Mutta ehkä juuri sitä, mitä tältä kirjalta jäin kaipaamaan. Hauska kuulla, mitä pidät kirjasta, kun saat sen luettua :)

      Poista
  2. Tämä oli myös minun ensimmäinen Adichieni, ja pidin siitä kovasti. :) Luin kirjan kesällä, ja nyt jälkeenpäin huomaan että muistikuvat alkavat kyllä jo hämärtyä, eli kamalan syvää lukukokemusta kirja ei lopulta kuitenkaan jättänyt. Muista hänen teoksistaan Puolikas keltaista aurinkoa kiinnostaa eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toisaalta kyllähän sitä monet hyvät kirjat unohtuvat mielestä, joten ehkä se ei ole suuri virhe. Ainahan kirjan voi lukea uudelleen. Puolikas keltaista aurinkoa odottelee minua hyllyssä jo, pitäisi lukea :)

      Poista
  3. Mä tykkäsin tästä todella, vaikka loppupuoli muuttuikin melko radikaalisti teoksen alun synkän sävyisistä tunnelmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tunnelma muuttui, mutta ihan hyvällä tavalla mielestäni.

      Poista
  4. Minulle tämä oli toinen Adichie. Parhaiten on jäänyt mieleen tunnelmanmuutos sisarusten tädin luona. Itse asiassa tämä teos olisikin hyvä ehdokas 50 kirjan haasteen kohtaan: lempikirjailijan esikoisteos. Kirjaakaan ei tarvitsisi kaukaa metsästää, kun se löytyy hyllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma muuttui, mutta minusta hyvällä tavalla. Minä en ehkä vielä luokittele Adichieta omaksi lempikirjailijakseni (vielä), mutta enköhän hänen teoksensa tule kaikki lukemaan (niin kauan kuin elän ja hän kirjoittaa) :)

      Poista
  5. Huippuhieno teos. Tämä oli ensimmäinen Adichieni ja sen jälkeen luin loput kolme.
    Paras ja koskettavin oli Puolikas keltaista aurinkoa. Kotiinpalaajat jäi näiden varjoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet ovat kehuneet Puolikasta keltaista aurinkoa lempparikseen ja ehkä siitäkin syystä olen sitä säästellyt. Ehkä täytyy lukea se pian!

      Poista
  6. Suosittelen minäkin Puolikasta keltaista aurinkoa ♥ Se on suosikkini Adichielta. Tämä on viimeinen Adichielta lukemani kirja ja nyt ei auta kuin odotella koska Adichie kirjoittaa jälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan itseasiassa juuri sinun kehuneen kirjaa paljon! Aion sen ehdottomasti lukea ja varmaan pian, nyt kun on sellainen tunne tämän jäljiltä, että voisi maittaa sekin. Ehkä olen vähän lykännyt sitä sivumäärän vuoksi, mutten edes tiedä miksi...

      Toivottavasti Adichielta tulee pian jotain uutta!

      Poista
  7. Voi miten saat tämän kuulostamaan houkuttelevalta. ♥ Adichiesta on tullut yksi käännössuosikeistani kahden luetun (Huominen on liian kaukana ja Kotiinpalaajat) jälkeen, ja tämä Hibiskus odottelee jo lukuvuoroaan omassa hyllyssäni. Ja vaikka Puolikas keltaista aurinkoakin on vielä lukematta, odottelen ahneena jo seuraavaa naisen teosta. :D Huikean hyvä kirjailija.

    Ihana kuva! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Adichie on kyllä hyvä kirjailija, jolta tulee varmasti luettua kaikki, mitä hän kirjoittaa. Uskon, että pitäisit tästä, jos pidit jo mainitsemistasi kahdesta teoksesta. Tämä kun tosiaan oli minusta ainakin niitä parempi.

      Kiitos!

      Poista
  8. Adichien Puolikas keltaista aurinkoa oli minulle jotenkin liian raskas, mutta Purppuranpunainen hibiskus vei sydämeni! Muistaakseni Huominen on liian kaukana odottelisi kirjahyllyssä, mutta vielä ei ole ollut sen aika. Adichiella on vahva kirjoitustyyli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin, hyvä kuulla vähän erilainenkin lukukokemus tuosta kirjasta, ettei odotukset täysin pilaa kirjaa. Minullekin Purppuranpunainen hibiskus on ollut toistaiseksi paras. Huominen on liian kaukana oli hyvä, mutta aika raskas (sekin) ja Kotiinpalaajat oli jotenkin tosi erilainen, mutta hyvä kuitenkin.

      Adichiella on kyllä oma hieno tapansa kirjoittaa. Se jättää jälkiä lukijaan.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.