keskiviikko 14. tammikuuta 2015

J.K. Rowling: Paikka vapaana

 paikka vapaana pienikirjasto

J.K. Rowling: Paikka vapaana
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Sivut: 543, Otava 2013
Kannen suunnittelu: Mario J. Pulice
Piirrokset: Joel Holland
Alkuteos: The Casual Vacancy 2012 

J.K. Rowlingin Paikka vapaana kertoo eräästä miehestä, joka saa viime hetkellä paikan lennolta, jolla on vielä yksi paikka vapaana. Eikä hän osaa lentokoneeseen astuessa aavistakaan, kenen viereen päätyy istumaan ja miten se tulee vaikuttamaan hänen koko elämäänsä.

Tai niin minä luulin kirjan menevän. Suurinpiirtein. Älkää vaan kysykö miksi, koska en todellakaan tiedä mistä olen moista päähäni saanut. 

Kirja päätyi lukulistalleni puhtaasti kirjailijan nimen perusteella. Koska en yleensä halua tietää juuri mitään kirjoista ennen kuin luen ne, niin varoin lukemasta tästäkään kirjasta liikaa etukäteen. Mielikuvitukseni päätti kuitenkin keksiä kirjalle aivan oman tarinansa. Joskin tosin tässä ajan kuluessa en voinut välttyä siltä tiedolta, että kirja ei kerro lentämisestä eikä viime hetkellä varatuista istumapaikoista, joten en yllättynyt, kun kirja ei alkanutkaan terminaalista vaan erään miehen kuolemasta.

Paikka vapaana on  kertomus Pagfordin pikkukaupungin elämästä ja sen järkkymisestä, kun Barry Fairbrother kuolee yllättäen ja jättää jälkeensä vapaan paikan valtuustosta. Tapahtumat herättävät kiivasta keskustelua, puhinaa, tunteiden tuuletusta sekä tietenkin taistelun tuosta vapaana olevasta paikasta. Likaiselta peliltä ei vältytä, vaan jännitys ja tilanteen äärimmilleen pingottuminen näyttää monen kaupunkilaisen vähemmän imartelevat puolet. 

Kirja on runsas, roisi, likainen ja vähän ahdistava. Mutta samaan aikaan mahdottoman kutkuttava, ironinen ja kaikessa liioittelussaankin mainiota luettavaa. Luin kirjaa enemmän kuin mielelläni. Nautin Rowlingin kertojanlahjoista, sekä rumasta että hullunkurisesta pikkukaupungista, jossa vähän jokaisella asukkaalla oli omat likaiset salaisuutensa, ja joiden paljastumiselta harva pystyi välttymään. Hahmoja kirjassa tosiaan riittää, ja alkuun se tuntui vähän vaikealta, mutta loppujen lopuksi hahmot tulivat nopeasti tutuiksi. Rowling on siitä ihmeellinen, että hän osaa kertoa tarinan niin, että langat pysyvät lukijankin käsissä. Ja silti rivienkin väliin jää vielä jotain lukijan löydettäväksi.

Kirjaa on sanottu todentuntuiseksi, realistiseksi ja inhimilliseksi. Onhan se sitäkin, mutta toki hyvin äärimmilleen vietynä ja lievillä ylilyönneillä höystettynä. Huomasin kuitenkin pitäväni siitä, että kirja oli vähän liikaa. Kerronta on realistista, se ei todellakaan kaunistele tai hio kulmia. Mutta rönsyilevä, runsas ja hieman liioitteleva ote takasi sen, että kirja tuntui kaunokirjamaiselta ja tarjosi enemmän kuin realismi. Se tarjosi mehukkaan tarinan vähän kaikilla mausteilla. Tosin, kuten moni muukin, niin lopun koin menevän ehkä kuitenkin liian pitkälle. Nautittavalla liioittelulla on rajansa.

Moni on puhunut kirjan politiikasta, koska sen ympärille tarina kiertyy ja kyllähän kirja kantaa ottaa aika selkeästikin, mutta minulle se ei kuitenkaan jäänyt päällimäisenä edes mieleen. Ei politiikasta tarvitse ymmärtää mitään tai edes haluta ymmärtää tätä kirjaa lukiessa. Kirjan voi lukea mainiosti, vaikka politiikka ei kiinnostaisi lainkaan. On ehkä hassua sanoa näin, kun puhutaan kirjasta, jossa taistellaan valtuustopaikasta, mutta lukekaa, niin näette.

Paikka vapaana oli minulle nautittava romaani, jonka luki nopeasti ja jonka äärellä viihtyi. Ei täydellinen, mutta hyvä ja sellainen kirja, joita tykkään lukea. Taisin jopa tykätä enemmän tästä versiosta, kuin siitä mielikuvitukseni kirjasta. Tosin siinäkin voisi olla ainesta hyvään romaanin. 

12 kommenttia:

  1. Ei mitenkään mahdoton ajatus tuollainen lentokone, vapaa paikka & vieras vierustoveri -asetelma, itse ainakin voisin lukea sellaisen kirjan ihan mielelläni. :D

    Aika paljon meillä oli samoja ajatuksia kirjasta, eikä minullekaan onneksi jäänyt politiikka erityisesti mieleen. Ennen lukemista kun olin pelännyt, että se vie ison osan tarinasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, täytynee alkaa itse näpytellä tuota teosta, kun Rowling ei ainakaan vielä ole sitä kirjoittanut ;)

      Minusta kirjan yhteydessä on ihan turhaan puhuttu niin paljon politiikasta. Säikäyttää vaan turhaan mahdolliset lukijat. Vaikka eipä sitä täysin voi sivuuttaa tietenkään, onhan sillä osansa kirjassa.

      Poista
  2. Paikka vapaana oli yksi viime vuoden parhaita kirjoja ja seuraavaan Rowling-nälkään voisin lukaista ne pari Galbraith dekkaria :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on kyllä hyvä, todella vakuuttava. Itse ostin juuri eilen Käen kutsun alennusmyynneistä, ajattelin lukea sen "pian" :)

      Poista
  3. Hetken ehdin jo ihmetellä, että mitä ihmettä. :) Paikka vapaana on kyllä mainio osoitus kirjoittajansa taidosta. Minäkin pidin kirjasta paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mitä, etkö ole lukenut kirjasta versiota, jossa on lentomatka? ;) Kirja on hyvä, eli osaa Rowling muutakin kuin Pottereita kirjoittaa. Tosin, kyllä Potterit vielä voiton vievät!

      Poista
  4. Apua, mikä nolous: mulla on ollut tämä kirjahyllyssä lukemattomana siitä lähtien, kun ostin kirjan vuosi sitten alennusmyynneistä työkaverin hehkutuksen perusteella. Jokohan tähän nyt pitäisi tarttua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tartu ihmeessä! Kirja on vallan mainiota luettavaa :)

      Poista
  5. Kiva että olet tykännyt! Tuntuu että suurimmassa osassa arvioista mitä olen lukenut, kirjaa on sanottu keskinkertaiseksi lukukokemukseksi. Itse en ole vielä kirjaa lukenut, mutta ehkä joskus tartun siihen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kuullut monen kirjaan pettyneen ja ehkä siksi, että omat odotukseni eivät olleet kovin korkeat, sain yllättyä iloisesti, kun kirja olikin tosi hyvä :)

      Poista
  6. Ahdistun tosi herkästi lasten ja nuorten sosiaalisista ongelmista, perheväkivallasta, hyväksikäytöstä ja heitteillejätöistä yms. Minulle ne jäivät päällimmäisenä mieleen tästä kirjasta. Ei ollut minun kirjani. Pottereista olen kyllä tykännyt, samoin Galbraithin ekasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat raskaita aiheita ja itselle aihe, jota vähän jopa välttelen välillä. Ehkä juuri siksi pidin tästä kirjasta, kun kaikki oli pikkasen venytettyä ja liiallista, niin se kaikki ei päässyt niin iholle. Koska kirjassa on paljon ahdistavia aiheita ja elementtejä kuitenkin. Galbraithin eka pitäisi lukea, kun löytyy nyt omasta hyllystä :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.