tiistai 3. helmikuuta 2015

Robert Galbraith: Käen kutsu

Käen kutsu pienikirjasto

Robert Galbraith: Käen kutsu
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Sivut: 463, Otava 2013
Alkuteos: The Cuckoo's Calling

En juuri koskaan lue dekkareita, ja Käen kutsu taitaakin olla ensimmäinen varsinainen dekkari, jonka olen blogiaikanani - eli viimeisen neljän vuoden sisällä - lukenut. Tosin, tähänkin teokseen tartuin puhtaasti siitä syystä, että Robert Galbraith salanimen taakse kätkeytyy oikeasti J.K. Rowling. Koska olen Harry Pottereiden ikuinen ja vankkumaton fani, eikä Paikka vapaanakaan tuottanut pettymystä, niin ajattelin, että no miksipä en kokeilisi tätäkin. Voihan olla, että Rowling on vihdoin ja viimein se kirjailija, joka johdattaa ja saa minutkin ymmärtämään vieroksumieni dekkareiden outoa maailmaa, joka niin monia lukijoita houkuttelee. 

Paljastan sen heti: niin ei käynyt.

Kaunis ja tunnettu malli putoaa asuntonsa parvekkeelta. Kaikki viittaa itsemurhaan, ja siihen poliisitutkimuskin päätyy. Mallin veljellä on kuitenkin oma epäilyksensä asian suhteen, joten hän palkkaa yksityisetsivä Cormoran Striken tutkimaan tapauksen uudelleen. Samalla kun Cormoran Strike sukeltaa kuolleen mallitytön maailmaan, pääsee lukija tutustumaan myös tuohon hieman omalaatuiseen, sodan runtelemaan ja yksityiselämänsä kanssa sotkussa olevaan etsijään. Kuten hänen väliaikaiseen, vahingossa hänen avukseen lähetettyyn, sihteeriin Robiniinkin. Loppujen lopuksi heidän jokaisen kolmen - kuolleen mallitytön, yksityisetsivän ja Robinin - tarinassa on vähän oletettua enemmän. Tai oikeastaan ei.

Käen kutsu oli kyllä kiinnostavampi kuin mitä odotin, joskaan siihen ei paljon vaadita, sillä suhtautumiseni dekkareihin on hivenen kyyninen ja epäilevä. Mutta oli se myös turhan viihteellinen, kaikkine antisankareineen ja sihteereineen hivenen liian stereotyyppinen ja tarinan kulku oudon maleksiva ja hidas. Ajattelin, että dekkareissa olisi enemmän koukkuja, enemmän käänteitä ja jotain sellaista, joka pakottaisi lukijansa kääntämään kirjan sivuja vinhaa vauhtia. Mutta ei. Näin pintapuolisen viihteellisestä kirjasta ei oikein tahtonut saada otetta ja huomasinkin koko ajan kaipaavani jotain enemmän. Kirjaa oli ihan mukava lukea, mutta sen laskeminen käsistä kävi kivuttomasti. Tarina ei koukuttanut.

Olen pitänyt aiemmissa lukemissani teoksissa paljon Rowlingin tavasta kertoa ja mielestäni tietynlainen taituruus näkyy Käen kutsussakin, mutta se ei tahdo toimia tässä yhteydessä. Palaset eivät loksahtele kohdalleen. En oikein edes osaa sanoa mikä varsinaisesti tökkii, mutta kirja ei vain toimi. Rowling on ehkä yrittänyt liikaa tuoda dekkarin ytimen ympärille karua realismia, vähän sotkuisia ihmisiä tapauksen ympärillä ja rosoista menneisyyttä. Tuntuu, että kirjassa on liikaa, minkä takia mihinkään ei keskitytä kunnolla. Ja sitten toisaalta taas - pitääkö siitä päähenkilöstä oikeasti kertoa kaikki syötyjä aterioita ja luettuja tekstiviestejä myöten?

Mutta en lyttää kirjaa täysin. Sillä ottaen huomioon, etten ole oikein koskaan syttynyt dekkareille, en pidä tätä täysin huonona. Oikeastaan huomasin oikeasti haluavani lukea kirjan ja kaikesta nurinasta huolimatta ehdin vähän jo lämmetä kirjan hahmoillekin. Kirjan loppukin pääsi yllättämään, vaikka ei ollutkaan ennenkuulumattoman erikoinen, mutta ilahduttavan ovela kuitenkin. Ja minulle jäi sellainen kutina, että haluaisin ehkä lukea jatkoa tälle...


10 kommenttia:

  1. Minäkin luen vähän dekkareita, mutta olen hieman kallellaan näihin brittiläisiin. Kirjakin tuli miehelle jonkun lehden tilaajalahjana, joten tulen varmasti lukemaan, kun kaipaan lukuvälipalaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kevyestä välipalakirjasta tämä varmasti menee mainiosti. Ja voipa olla, että tästä pidät, jos brittiläisistä dekkareita ylipäänsä joskus luet. Hauska kyllä kuulla mielipiteesi tästä sitten joskus!

      Poista
  2. Lueskelen muutaman kerran vuodessa dekkareita ja tämä ei kyllä ollut parhaasta päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vaikka en dekkareita juuri luekaan, niin uskon, että parempiakin löytyy ja rutkasti.

      Poista
  3. Voi harmi että et syttynyt... Minä luen jonkin verran dekkareita ja minut tämä vei mukanaan. Rowling osaa luoda älyttömän herkullisia hahmoja. Tietyn kliseisyyden hyväksyn ikään kuin genreen kuuluvana, ja jossain määrin dekkareilta myös odottaa joitain elementtejä, kuten erikoisia sivuhahmoja ja ongelmaista päähenkilöä. Mutta tietysti jos lähtökohtaisesti ei tykkää dekkareista, niin voi olla hankala tällekään lämmetä, aika selkeä lajityyppinsä edustaja kun kumminkin on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oma "ongelmani" kirjan suhteen oli puhtaasti siinä, etten juurikaan dekkareita lue enkä niistä hirveästi välitä. Agatha Christieta olen joskus lukenut, ja niistä olen pitänyt aikoinaan, mutta noin muuten dekkarit tuntuu usein tuottavan pettymyksen. Ei vain ole se juttu, jota itse kirjoilta haen :)

      Mutta Rowling on kyllä hyvä kirjailija. Toivottavasti hän kirjoittaisi tulevaisuudessa lisää muutakin kuin dekkareita :)

      Poista
  4. Ohhoh no sinä tosiaan luet vähän dekkareita, jos tämä oli kaikkien näiden vuosien aikaan eka!

    Tuli heti mieleen heittää pieni lukuvinkki ilmoille, nimittäin Kate Atkinsonin dekkarit. Niissä on jännitys yhdistettynä taidokkaaseen kerrontaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, todella vähän luen nykyään dekkareita. Aiemmin olen lukenut muun muassa Agathta Christietä, jonka teoksista ihan pidin, mutta enpä muista muita dekkareita, joista olisin oikeasti sen enemmänkin tykännyt. Ei ole juttuni, vaikka aina silloin tällöin - todella harvoin - yritän niillekin mahdollisuuden antaa :D

      Kate Atkinsonia voisinkin harkita, sillä Elämä elämältä oli ihan hyvä :)

      Poista
  5. Minä lueskelin tämän e-kirjana lomamatkalla ja se toimi sellaisena oikein mainiosti. Minä luen dekkareita harvakseltaan ja tämä oli, kaikessa tietynlaisessa kliseisyydessään, oikein menevä. Oikeastaan taisin tykätä tästä tavallaan jopa enemmän kuin Paikasta vapaana, siinä oli minun makuuni hieman liikaa epäonnisia ihmiskohtaloita. Hyvä kirjoittaja Rowling joka tapauksessa on ja minuakin vähän kutkuttaisi tämän toisen osan lukeminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka vapaana on tosiaan täynnä näitä epäonnisia ihmiskohtaloita, mutta tavallaan minusta se sopi siihen mainiosti. Nythän kirjasta on tulossa/tullut(?) minisarja. Tekisi mieli katsoa!

      Minä en oikein ole dekkarin lukija, niin siksi tämä ei tahtonut napata. Mutta tosiaan, jatkoa voisi silti vilkaista ;)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.