sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

vanhus ja meri pienikirjasto

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
Suomentanut: Tauno Tainio
Sivut: 133, Tammi 2009
Päällys: Martti Mykkänen
Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1952
Alkuteos: The Old Man and The Sea 1952

Kun sain Ernest Hemingwayn klassikon Vanhus ja meri luettua, niin en tiennyt olisinko ollut enemmän riemuissani siitä, että olin saanut kirjan vihdoinkin luettua vai siitä, että kirja oli oikeasti hyvä. Ei nyt suoranaisesti hyvä sellaisella nautittavalla, lempikirjaksi pongahtavalla ja sadasti uudelleen luettavalla tavalla, vaan omalla klassikkomaisella tavallaan hyvä.

Vanhus ja meri kertoo nimensä mukaisesti vanhuksesta ja merestä. Vanhus ei ole saanut 84 päivään saaliikseen kalaa ja jälleen koittaa uusi aamu, kun hän ottaa veneensä ja lähtee merelle. Tällä kertaa kauemmas saaliin toivossa. Ja kala tarttuukin hänen syöttiinsä. Niin iso kala, että seurauksena on kamppailu elämästä ja kuolemasta keskellä merta.

Kirja on yksinkertainen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kerronta on yksinkertaisen toteavaa ja tarina on melko simppeli. Tarinassa keskitytään miehen ja kalan väliseen kamppailuun merellä, ja sitä kuvataan monen kymmenen sivun verran. Kyllä, varsinainen kalajuttu.

Mutta tämä yksinkertainen tarina tuoksuu auringolta ja mereltä. Ja kalalta, tietysti. Tarina on voimakas ja koskettava, tunteita herättävä. Tarinassa on useampia tasoja ja tulkittavaa riittää innokkaimmille. On oikeastaan uskomatonta, miten paljon tällainen 133 sivuinen kertomus vanhuksen kalaretkestä voikaan herättää ajatuksia ja mietteitä.
Kuten varmasti moni muukin ennen minua, minäkin ajattelin lukea tämän kirjan nopeasti muiden kirjojen välissä. 133 sivua lukee nyt vaikka yhdeltä istumalta. Vaan sainpa kohdata varsinaisen pienen suuren kirjan, jonka tarina tuntui painuvan ihoon ja tarinan herättämät ajatukset valtaavan pään. Ravisteleva pieni kirja, joka jätti ison jäljen. (Olisi ehkä pitänyt uskoa lukupiirin tyttöjä, jotka sanoivat, ettei tämä ole mikä tahansa pikkukirja.)

Ja ehkäpä se on yksi kirjan salaisuuksista ja syy, miksi kirja on klassikko. Tarina jää muistiin. Sitä pohtii. Kysyy miljoona kertaa miksi? Tavallaan haluaisin, että joku selittäisi minulle tämän kirjan kaikki syvät sopukat ja kertoisi, olenko samoilla aalloilla - ja silti en halua tietää yhtään enempää. Löysin tarinasta jotain itselleni ja ehkä se on tärkeintä. Ehkä joskus vuosien päästä luen tämän uudelleen ja puhun siitä jonkun kanssa ja olen ihan eri mieltä kaikesta kuin nyt.

Nyt olen sitä mieltä, että tässä on outo klassikko, josta voi olla tykkäämättä helposti ja josta voi kuitenkin tykätä yhtä helposti. Kirja on hyvä, siis nimenomaan sellaisella klassikkomaisella, vähän vaikealla, tavalla hyvä, mutta hyvä yhtä kaikki. Siitä huolimatta, etten ole Hemingwayn suurin fani noin muuten.

Kirjan jälkeen ajattelin paljon kirjaa itsessään, mutta myös kahta asiaa: 1. jos en olisi jo kasvissyöjä, tämän kirjan jälkeen en ainakaan enää söisi kalaa ja 2. voi miksen opiskele kirjallisuutta?

8 kommenttia:

  1. Minä kuuntelin tämän äänikirjana viime syksynä ja toimi sellaisenakin. Kolmen luetun Hemingwayn perusteella karsastan kirjailijan machoutta, mutta tykkään kyllä tuosta mainitsemastasi yksinkertaisuudesta (lauseen ja juonen). Mutta täytyy kyllä todeta, että ei tämä minussa mitään erityisen suurta herättänyt, tulipahan kuitenkin luettua tämäkin klassikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma, että kirjailijan "machous" ei iske. Nuoruuteni Pariisin olen mieheltä aiemmin lukenut ja noh, olin siitä vähän eri mieltä kuin tästä.

      Tämä on vähän sellainen tylsähkö klassikko, joka varmaan joko iskee tai sitten ei iske. Nyt oli taisi minulla olla otollinen hetki, koska tykästyin tähän odotusteni vastaisesti.

      Poista
  2. Tämä on kyllä tiiviydessään hurjan hyvä kirja. Luin kirjan uudelleen noin vuosi sitten (Linnasta humisevalle harjulle -kirjaa varten) ja viehätyin ehkä enemmän kuin nuorempana. Miten kaikesta turhasta riisuttu kirja - ja miten intensiivinen, julmakin ja kuitenkin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, juuri siksi kirja onkin niin huikea, että se on niin yksinkertainen ja lyhyt, ja silti se herättelee tunteita ja ehtii maalata lukijan eteen melkoisen maailman.

      Poista
  3. Itselleni kävi vähän samoin, ajattelin että olisi kai syytä tutustua useampiin klassikkokirjoihin. Lainasin tämän äänikirjana, ajattelin kuuntelevani samalla kun venyttelen, putkirullailen, siivoilen jne mutta toisin kävi, pakko oli istua liikkumatta ja keskittyä, oli niin vangitseva. Ja olen edelleen iloinen että tämä on kuunneltu, kiinnostaa kyllä tutustua Hemingwayn muihinkin kirjoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja kyllä pysäyttää lukijansa, ei voi lukea vain siinä sivussa. Hieno pieni kirja!

      Minä olen lukenut kirjailijalta aiemmin Nuoruuteni Pariisin, joka ei tehnyt mitään lähtemättömän suurta vaikutusta. Saa nähdä tuleeko itse luettua enempää tämän jälkeen.

      Poista
  4. Heh, miulla tämä kyllä vain kiihdyttäisi kalansyöntiä, ellen jo nyt söisi niin paljon mereneläviä. ;P

    Miulle tämä on siitä jännä klassikko, että ymmärrän kyllä, miksi teos on klassikko, mutta en itse koe sitä kovin monitasoiseksi tai -tulkintaiseksi. Tämä oli siis meillä IB-lukiossa yhtenä analysoitavana teoksena (jota siis tahkottiin lopulta useampi kuukausi yhdessä), ja muistan, että taisin jopa ärsyyntyä tähän. Syynä oli kirjan testosteroni - mies menee kalaan, mies raahaa kalanraatonsa maihin kävin miten kävi. Ja lopulta vain yksi pieni poika todella ymmärtää kuinka sankari reppana ja säälittävä vanhus todella on... No joo, voihan tätä muutenkin Vanhusta ja merta muutenkin tulkita. Minulla taitaa olla jotakin patoutumia teosta kohtaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä koin kalan tässä jotenkin niin "inhimillisenä", elämänhaluisena ja vahvana olentona, että siitä tämä ajatus kasvissyönnistä. Tosin siitä syystä alunperinkin olen kalan syönnin lopettanut.

      Minä luulen, että jos minun olisi ollut pakko lukea tämä ja tulkita jossain puhki, niin saattaisin itsekin inhota kirjaa. Nyt se tuntui osuvan hyvään saumaan ja lisäksi ei tarvinnut saada irti enempää kuin sai. Luulen myös, etten itse olisi nuorena saanut tästä mitään irti :D Ehkä pitänyt kirjaa tylsänä, koska kyllä siinä se oma tylsäkin ulottuvuutensa on...

      Hemingwayn machous ei oikein ole uponnut itseenikään näin kahden teoksen perusteella sanottuna, mutta opiskelijakaverin kanssa pohdittiin, että ehkä se on tavallaan jotenkin ymmärrettävää Hemingwayn taustoja vasten. Että on täytynyt todistella sitä miehisyyttä ja olla jotenkin "äärimies". No, siinäkin yksi asia, jota voi pohtia ja tulkita - ja jota on varmaan paljon pohdittukin.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.