tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

 Pitkän päivän ilta pienikirjasto

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
Suomentanut: Helene Bütsow
Sivut: 282, Tammi 1990
Kansi: Leffakansi
Alkuteos: The Remains of the Day 1989

Kun Dowton Abbeyn neljäs tuotantokausi oli katsottu ja viidettä odotettiin malttamattomana kirjastosta, niin eihän siinä välissä auttanut kuin tarttua kirjaan, joka lohdullisesti kuljetti lukijansa kartanoon lordien ja palvelusväen luo, nauttimaan pidättyväisestä englantilaisuudesta ja historian hienoisesta havinasta. Onneksi menneiden vuosien kartanoihin voi pujahtaa monesta ovesta.

Kazuo Ishiguron tunnelmainen Pitkän päivän ilta ilahdutti hienovaraisuudellaan, kujeillaan ja kartanomiljööllään. Ihastuin välittömästi kirjan kertojaan, esimerkilliseen hovimestariin, joka  avaa palvelemansa Darlington hallin elämää noin 30-60 lukujen välillä sekä tietenkin omaa elämäänsä.  Hän ei juurikaan tohdi sanoa asioita suoraan, vaan välillä hän tuntuu keskittyvän näennäisesti turhien ajatusten ja hetkien maalailemiseen, mutta kaiken sen hienostuneen pidättyväisyyden ja vaatimattomuuden takana kuplii, vyöryää ja jännite kasvaa.

Tarina on verkkainen, herkkä ja vivahteikas kertomus, jonka äärelle kannattaa pysähtyä. Kirja ei kuitenkaan ole hidas, vaan sen vajaat 300 sivua hotkaisee nopeasti ja helposti. Kirja on samaan aikaan haikea ja kujeilevan hauska kertomus. Ihastelin taustalla olevaa rakkaustarinaa, kartanon elämän kuvausta sekä kihersin kirjan äärellä useasti hieman itsetietoisen ja hölmön hovimestarin jutuille sekä ehkä hieman tälle hovimestarille itselleenkin. Ja kaikille Downton Abbeyn faneille sanottakoon, että kirjan hovimestarissa on yllättävän paljon samaa erään herra Carsonin kanssa.

Pitkän päivän ilta on yllättävän monitasoinen teos. Toisaalta se on romaani menneistä tapahtumista ja luokkaeroista. Se on rakkausromaani täynnä hillittyjä tunteita ja pieniä räiskähtelyjä. Kuitenkin taustalla voi nähdä poliittisia kannanottoja, kirjan nimestä voi aavistella jo yhden kirjan kantavan ajatuksen ja löytyy kirjasta filosofiaa muutenkin. Kirjan jälkeen jää tuntu, että sen olisi voinut lukea niin monella tavalla - minä valitsin oman tapani ja pidin siitä paljon. Nautin kertomuksesta, mutta löysin tarinasta syvyyttä yllä mainituilla tavoilla. Silti kirja on helppo, sitä ei tarvitse tonkia, jos ei halua.

Suosittelen kirjaa kaikille tunnelmallisesta kerronnasta nauttiville, Englantia rakastaville - etenkin englantilaista pidättyväisyyttä tai maaseutua palvoville - ja niille, jotka odottavat malttamattomina Dowton Abbeyn kuudetta kautta.

Ps. Huomasinpa juuri, että kirja on yhtä vanha kuin minä. Aika hyvä vuosikerta, jos saan sanoa.

 
 

12 kommenttia:

  1. Minulle tämä on yksi koko blogini aikaisista suursuosikeista. Rakastan tätä kirjaa, jos kirjaa voi rakastaa - pitäisi ehkä sanoa, että kirjan tunnelmaa. :) Ishiguro pääsee onnistuneesti hovimestarihahmonsa pään sisälle ja vaitelias mies ja englantilaiset maisemat tarjoavat lukijalle hienon roadtripin muuttuvaan maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todella hyvä kirja. Näin jälkeenpäin mietin, miksi halusin antaa tälle neljä, enkä viittä tähteä, mutta se tuntuu toisaalta ihan hyvältä ratkaisulta. Ja kyllä kirjaa voi rakastaa, minä ainakin ihastuin tähän ja kovaa. Ishiguro vaikuttaa kahden kirjan perusteella muutenkin oivalta kirjailijalta.

      Poista
  2. Tuo kansi on kyllä paras leffakansi ikinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ei välttämättä edes arvaisi sitä leffakanneksi, jos siis ei tietäisi.

      Poista
  3. Minä huomasin muistelevani tätä kirjaa vielä viikkojenkin päästä lukemisesta, sitä tunnelmaa ja monivivahteista kerrontaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minullakin kirjan lukemisesta on tovi, mutta jälki kirjasta on niin vahva, että tästä oli todella helppo kirjoittaa. Kirjan viipyilevä tunnelma jää melkein päälle.

      Poista
  4. Tykkäsin tästä kirjasta paljon. =D Juuri tällaisena muistan kirjan, kuten yllä kirjoittelet. Sen sijaan toinen lukemani Ishiguro Ole luonani aina jätti minut vähän kylmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä! Minusta Ole luonani ainakin oli ihan hyvä, mutta erilainen kuin tämä. Ehkä sen verran outo, että siihen oli paikoitellen vaikea samaistua. Siitä huolimatta Ishiguro on kirjailijana vakuuttanut minut.

      Poista
  5. Mä olen nähnyt tämän leffana, ja tykkäsin tosi paljon! Oli vähän Downton-mainen ;D. Kirjakin löytyy hyllystä, on pitänyt lukea se jo monta vuotta..:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen nähnyt elokuvan ja pidin siitä. Minusta tosin kirja on parempi. Kannattaa lukea, ainakin itse luin tämän todella nopeasti :)

      Poista
  6. Tämä pitäisi kyllä lukea... Niin kuin muutkin Ishiguron teokset. Ole luonani aina vaikuttaa minuun vieläkin vahvasti, vaikka sen lukemisesta on jo vähän aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kannattaa. On erilainen kuin Ole luonani aina, mutta minusta parempi!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.