keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Philippe Claudel: Varjojen raportti

varjojen raportti

Philippe Claudel: Varjojen raportti
Suomentanut: Ville Keynäs
Sivut: 279, Otava 2010
Alkuteos: La rapport de Brodeck 2007

Lukupiirikirjanamme ollut Varjojen raportti on hyvä kirja, josta en oikeastaan pitänyt. Vaan ei se nyt ihan niin mennyt. Sanotaanko, että luin kirjan todella huonossa hetkessä. Maailman pahuus on viime aikoina mietityttänyt ja ahdistanut normaalia enemmän, ja siihen päälle kirja keskitysleireistä, muukalaisvihasta ja pahuudesta alkoi tuntua siltä, että nyt vyöryy yli. Ellei kirja olisi ollut lukupiirikirjana, olisin jättänyt sen toiseen hetkeen. Taidokas kirja, jonka tuska oli tällä kertaa tälle lukijalle liikaa.

Varjojen raportti on tarina kylästä, jossa tapetaan muukalainen. Kirjan kertojana toimiva Brodeck saa tehtäväkseen kirjoittaa tapahtuneesta raportin, selittää mitä tapahtui ja miksi. Samalla kun Brodeck kertoo tuosta kauheasta taposta, Brodeck kertoo myös oman kurjan ja kamalan elämäntarinansa. Tarina on kamala. Keskitysleirin kauhuuksilta, väkivallalta, nöyryytykseltä ja julmuuksilta ei vältytä. Kirjassa nöyryytetty lapioi toisten ulosteita, konttaa kuin koira toisten käskystä ja katselee päivästä toiseen kuinka joku hirtetään. Kirjassa alistetaan, raiskataan ja tapetaan. Julmuuksia ja pahuuksia riittää laidasta laitaan, eikä kirjan loppupuolella enää edes jaksaisi muistaa, mistä kaikki saikaan alkunsa. Mikä julmuus oli ensimmäinen, mikä viimeinen. Kaikki tapahtumat oikeasta elämästä, enemmän tai vähemmän. Loistavasti kirja nostaa esiin ajatuksia toiseudesta ja muukalaisvihasta. Mitä kaikkea toiselle voikaan tehdä, kun vetää sen rajan itsen ja toisen väliin.

Kirja oli rankkaa luettavaa aiheidensa puolesta, mutta kirjan kerrontakin oli omalaatuinen ja hieman työläs. Kerronta oli poukkoilevaa, laahaavaa ja välillä päämäärättömän tuntuista. Etenkin alkuun tuntui, että kirjasta on vaikea saada otetta. Kirjan kuvaileva ja maalaileva tyyli oli hieman hidas tapa edetä ja toi tietenkin kirjan kauheudet vielä lähemmäs. Loppua kohden kirjan lukeminen kuitenkin sujui paremmin ja tiheä tunnelma kasvoi kasvamistaan. Sitä vasten loppu oli jotenkin pettymys. En tiedä mitä odotin, mutta selkeästi jotain muuta.

Kirja jätti jälkeensä tyhjän olon. Se on raakaa luettavaa, eikä sitä haluaisi enää jälkikäteen muistella. Kuten sanoin, luin kirjan väärässä hetkessä enkä tunnistanut kirjaa omakseni. Kirjassa on tiettyä taituruutta, jolle osaan antaa arvoa ja kirjan teemat jäävät pyörimään päähän, joten täysin merkityksetön kirja ei ole. En tosin tiedä kenelle kirjaa suosittelisin, ehkä julmuuksia kaihtamattomalle lukijalle, joka haluaa lukea jotain syvällistä ja ajatuksia herättävää.

 

2 kommenttia:

  1. Huh, kuulostaa kyllä aika rankalle kirjalle. Omat hetkensä varmasti tällekin kirjalle on, vaan en taida itse aivan heti tähän tarttua. Ehkä joskus kuitenkin. Nyt tekee mieli lukea vain kaikenlaista kepeää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on rankka. Kirjassa on hyviä teemoja, joten sen puolesta se on ihan lukemisen arvoinen, mutta itselleni ainakin ihan liikaa. Minunkin tekisi mieli lukea nyt jotain kepeää, mutta aloitin Kissani Jugoslavian, eikä se taida olla ihan kepeimmästä päästä sekään...

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.