keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Aki Ollikainen: Musta satu

musta satu 2 pienikirjasto

Aki Ollikainen: Musta satu
Sivut: 155, Siltala 2015
Graafinen suunnittelu: Elina Warsta

Vuonna 2012 Aki Ollikaisen esikoinen Nälkävuosi hurmasi lukijat vaikuttavuudellaan. Kirja oli Finlandia ehdokkaana, ja voitti Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon sekä Blogistanian Finlandian. Itsekin luin kirjan ja pidin siitä, vaikka se ei noussutkaan suosikikseni.

Nyt nappasin Aki Ollikaisen uutuuden Musta satu kirjastosta pikalainaan kun se sattui hyllyssä olemaan. Olin utelias, mitä kirjailijalla olisi tällä kertaa tarjottavana ja kirja vaikutti mukavan ohuelta eli nopeasti luetulta. Ennen kirjan aloittamista ehdin lukea muutaman hieman pettyneen arvion, kirja ei ollut onnistunut vastaamaan odotuksiin, joita esikoisen perusteella monella oli ja kiittelin mielessäni, että onneksi omat odotukseni olivat maltilliset, lähes olemattomat. 

Siitä huolimatta petyin.

Musta satu kertoo päällekkäin kahden eri miehen tarinaa. Menneisyydessä on viinatrokari Heino 1930-luvun Helsingissä ja nykyhetkessä kirjailija, jonka tarina tuntuu olevan sekaisin monellakin tavalla. Miehiä yhdistää hajonneet perheet, sukupolvelta toiselle siirtyvät taakat ja Tattarisuon mysteeri. Suolla on harjoitettu jotain mystistä, jonka jälkeen suolta on löytynyt ihmisten raajoja.

Kirjan lukemisen jälkeen päälle jäi tunne, etten oikeastaan tiedä mistä kirja pohjimmiltaan kertoi. En tahtonut saada siitä kunnolla otetta. Alun jaksoin pinnistellä ja keskittyä, mutta sitten ote herpaantui ja lopun annoin tekstin vain soljua sellaisenaan, tajusinpa siitä jotain tai en. Ollikaisen kieli oli itselleni pieni kompastuskivi jo esikoisen kohdalla ja sen kanssa sain nytkin kamppailla. Ollikainen kirjoittaa kauniisti, välillä erikoisin sanakääntein ja se etäännytti tarinasta. Lauseet ja niiden väliset yhteydet vaativat pinnistelyä valjetakseen.  

Tarinassa oli paljon samaa kuin kotimaisissa romaaneissa yleensäkin, esimerkiksi hajonneita perheitä, sotaa muistelevia vanhuksia ja tunnelmaa. En kokenut tarinaa kovin erikoiseksi, vaikka siinä oma viehätyksensä olikin. Tarina jäi kuitenkin turhan sirpalemaiseksi. Kokonaisuus tuntui pilkotulta, tarinoiden väliset yhteydet epäselviltä ja viittauksia muualle oli paljon. Mieleeni jäi erityisesti Siniparta, joka kuitenkin hukkui tarinaan. En saanut siitä mainintaa enempää irti, mikä oli sääli.

Yksi ongelmani kirjan kanssa oli, etten jaksanut keskittyä siihen sen vaatimalla tavalla. Tarina ei auennut kuten se olisi varmasti auennut, jos olisin lukenut kirjan hitaammin ajatuksella. Tästä syystä tarina jäi vaisuksi.  Samaan aikaan täytyy kuitenkin todeta, että herpaantumiseni johtui kuitenkin itse kirjasta. Jos kirja olisi ollut paksumpi, olisin jättänyt sen ensimmäisten 50 sivun jälkeen kesken, sillä tarina ei pitänyt otteessaan ja kieli takkusi.

Pidän Ollikaista kuitenkin taitavana kirjailijana, jonka esikoinen mielestäni osoitti. Hänellä on hyviä, kiinnostavia aiheita ja omanlaisensa tyyli kirjoittaa. Se ei ole minulle ominta, mutta kuitenkin kiinnostavaa. Enkä tiedä olisiko Ollikainen voinut kirjoittaa sellaista teosta, joka olisi onnistunut vastaamaan Nälkävuodesta syntyneisiin odotuksiin. Ehkä tämän jälkeen hänellä on jälleen tilaisuus loistaa ja ylittää odotukset.

Musta satu ei ole huono kirja, vaikka se ei olekaan minun kirjani. Suosittelen kokeilemaan tätä, jos pitää mystisistä, kahdessa eri ajassa kulkevista tarinoista ja pienistä, tunnelmallisista kirjoista. Uutta Nälkävuotta ei kuitenkaan kannata odottaa, ettei kirja ole jo valmiiksi pilalla.

14 kommenttia:

  1. Kääk! Nälkävuosi on niin hieno, joten saapa nähdä mitä pidän tästä. Sirpalemaisuus ei useinkaan toimi kohdallani. Onneksi minulla harvemmin on mitään valmiita korkeita odotuksia kirjoja kohtaan, ei silloinkaan, kun olen pitänyt hurjasti kirjailijan edellisestä kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään odottelemaan mielipidettäsi. Kannattaa lukea kirjaa ajan kanssa, eli tehdä toisin kuin minä.

      Minulla nousee odotukset aika herkästikin, ja vaikka koin, ettei minulla tätä kohtaan ollut suuret odotukset, niin ilmeisesti kuitenkin jonkinlaiset.

      Poista
  2. Oletko kuullut bookcrossingista tai oletko jäsen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut ja tiedän miten homma toimii, mutten ole koskaan lähtenyt mukaan. Vähän kiinnostaisi, mutta toisaalta kaikkeen ei tahdo riittää aika ja rahkeet.

      Poista
  3. Mä en ole edes Nälkävuotta (mukamas) ehtinyt vielä lukea. Pitäiskö aloittaakin tästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä suosittelen kuitenkin Nälkävuotta ensin. Minusta tämä jää sen verran toiseksi, etten varmaan olisi itse tämän jälkeen enää lukenut Nälkävuotta.

      Poista
  4. Kirjoitit osuvan arvion tästä kirjasta. Minä lainasin kirjan viikon pikalainaan, enkä sitten edes ehtinyt lukea kirjaa loppuun. Minua kiehtovat kirjat, joissa tarinaa rakennetaan usean sukupolven kautta, mutta tässä minun oli välillä vaikea pysyä kärryillä, mitä tapahtuu ja kenelle. Koska lukemisen kanssa oli kiire, jätin sen sitten suosiolla kesken ja ajattelin, että palaan Mustan Sadun pariin sitten joskus myöhemmin - ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja olisi varmaan vaatinut enemmän keskittymistä, jotta olisi pysynyt kärryillä, mutta toisaalta kiinnostus kirjaan laimeni niin paljon alun jälkeen, ettei enää edes jaksanut... Jos minulta olisi jäänyt kesken, en varmaan jaksaisi enää yrittää.

      Poista
  5. "Lauseet ja niiden väliset yhteydet vaativat pinnistelyä valjetakseen."
    Tämä. Jotenkin se tarina hukkui sinne tyylittelyn alle ja siitä sitten lopulta kärsi sekä tyyli että tarina. Mutta tosiaan. Voi tästä moni tykätäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tästä tykätty, että on löytänyt omat lukijansakin. Kirjan tyyli on tosiaan vaativa ja se vaivasi minua jo esikoisen kohdalla, vaikka siitä pidinkin.

      Poista
  6. Lähetinkö jo äsken tähän postaukseen yhden keskeneräisen kommentin? Jos lähetin,ei tarvitse julkaista. Painoin jotain nappia vahingossa, ja sitten kommentti katosi jonnekin bittiavaruuteen.

    Mutta olin sanomassa, että hypistelin itse asiassa juuri eilen tätä kirjaa kirjakaupassa. Kirjan nimi vaikutti kiinnostavalta ja samoin kansi jotenkin lumoavalta. Luin kirjaa vähän jostain keskeltä, ja vaikutti tavallaan aika hienosti kirjoitetulta, mutta hämärältä ja epämääräiseltä. Tämä postaus ei kyllä kauheasti innostanut lukemaan, mutta toisaalta voisi sitä ehkä koittaakin joskus, etenkin kun kirja on tosiaan aika ohut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut tullut kuin tämä! Aiempi kommentti taisi akdota jonnekin...

      Minusta hämä ja epämääräinen kuvaavat kirjaa hyvin. Ehkä saatat tykätäkin, vaikka itse en erityisemmin vaikuttunut.

      Poista
  7. En tiedä oliko odotukset Nälkävuoden jälkeen liian korkealla vai johtuiko vain kahden tarinalinjan yhteensovittamiseen liittyvistä ongelmista, mutta minäkin petyin. Alku lupasi hurjaa, synkkää tarinaa, mutta sitä ei tullut. Pidin kyllä kielestä, mutta tarinan kokonaiskuvion muodostuminen vei liian kauan eli tarina jäi minulle hajanaiseksi ja jäin kaipaamaan sitä alun synkkyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kokonaisuus jäi hajalle, ja tuntui, kuin kaikkia lankoja ei olisi koskaan lopulta sidottu yhteen. Oli kirjassa se oma hyvä juttunsakin, kuten mainitsemasi alun synkkyys.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.