tiistai 19. toukokuuta 2015

Ali Smith: Oli kerran kello nolla

oli kerran kello nolla

Ali Smith: Oli kerran kello nolla
Suomentanut: Kristiina Drews
Sivut: 277, Otava 2013
Kansi: Safa Hovinen
Alkuteos: There but for the 2011

Hieno, upea, mieletön - vau.

Ali Smithin Oli kerran kello nolla oli sellainen isku ja yllätys, että lukemisen jälkeen tuntui vähän samalta kuin pitkän sukelluksen jälkeen - tarvitsi haukkoa henkeä tasatakseen oloa. Kun aloin lukea kirjaa eräänä iltana, en saanut heti kaikesta kiinni enkä ymmärtänyt, mutta vaikka lukeminen tuntuikin kevyeltä aivojumpalta, en voinut lopettaa lukemista - luin kirjaa yöunieni kustannuksella, kunnes oli pakko sulkea valo ja silmät. Alun imaisun jälkeen keskiosaa luin hitaasti himmaillen ja pohdiskellen, mutta viimeiset sata sivua veivät taas täysin mukanaan.

Ja kun käänsin viimeisen sivun, tuntui siltä, että kaikki valkeni. Valkeni niin, että oli pakko lukea alku uudelleen. Palaset loksahtelivat kohdalleen ja ihan nauratti, miten nero kirja olikaan. Hieno, upea ja mieletön.

Kirja kertoo Milesistä, joka lukitsee itsensä illalliskutsujen aikana isäntäperheen vierashuoneeseen. Eikä hän tule sieltä pois, ei kuukausiin. Tarinaa avataan neljän eri kertojan kautta. Jokainen heistä on kohdannut Milesin hänen eri elämänvaiheissaan ja näin kertomusten kautta voi koota hänen tarinansa kuin pala palalta. On Miles nuorena, on hän vanhuksen muistoissa, on Miles teatterissa ja toisaalta lukitussa vierashuoneessa... Samalla kirjassa sukelletaan näiden neljän kertojan elämään ja ajatuksiin. Kirja on hieno tarinoiden verkosto, joka on kietoutunut yhden miehen ympärille ja joka keritään auki taitavasti.

Kirja on kertomus ihmisisistä, nykyajasta ja menneestä. Se raottaa palan elämän ihmeellisyyttä, kurjuutta ja naurettavuutta. Teoksessa esiin nousee monta eri aihetta ja teemaa. Osa kantaa koko kirjan ja osa hyppää esiin vain sivulauseessa, jääden kuitenkin kutkuttavalla tavalla vaivaamaan mieltä. Kirja pohtii ja herättelee pohtimaan. Kirja on kuin iso hieno ajatus, jossa on tuhat pientä ajatusta seassa. Samalla se on kannanotto, mielipide ja sanoma. 

Oli kerran kello nolla on kirja, jossa voisi sanoa olevan kaikkea. Kirja pohtii elämää, taidetta, aikaa, ihmistä ja no, kaikkea. Kirja heittelee lukijaa hetkestä, tarinasta ja ajatuksesta toiseen. Oikeastaan kun ajattelee, niin kirja ei ole kuin pitkä sukellus, se on paremminkin kuin koskenlaskua veneellä. Vene heiluu ja keikkuu, heittelehtii puolelta toiselle ja heittelee kyydissä olevaa. Matka tuntuu vaaralliselta ja vaativalta, mutta samaan aikaan juuri siksi aika kivalta ja kun lopulta pääsee rantaan, on tärisevä olo, mutta toisaalta tekee mieli ottaa heti uusiksi koko matka. 

Oli kerran kello nolla on vaativa, se vaatii oman hetkensä ja se vaatii halun ymmärtää. Olen lukenut muutaman arvostelun, joissa kirjaa on pidetty liian vaikeana, mutta en itse kokenut kirjaa liian vaativaksi, vaan sopivan ja virkistävän haastavaksi. Ehkä luin kirjan oikealla hetkellä, juuri nyt kun kaipasinkin jonkun laittamaan pääni sekaisin ja häkeltyneenä lukemaan saman alun kolmesti ja sitten oivaltamaan niin, että on pakko nauraa ääneen. Silti varmasti jotain jäi oivaltamattakin, joten kirja varmasti kestää toisenkin lukukerran.

Minulle tästä tuli ehdottomasti suosikki ja Ali Smithistä kirjailija, jolta haluan lukea lisää hämmentäviä ja hyviä kirjoja.


6 kommenttia:

  1. Olen tätä kirjakaupassa monta kertaa hypistellyt, aina lukenut takakannen uudestaan kun unohtanut mistä kirja kertoo. Nyt muistan sen taas, ja taas mietin että miksen ole sitä vielä hankkinut. Kirja kuulostaa juuri sellaiselle mistä varmasti pitäisin. Tuo koskenlasku vertaus on kiva, voin hyvin kuvitella nuo tuntemukset kirjan päätyttyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin hypistelin tätä pitkään, kunnes Kirjan ja ruusun päivänä viimein ostin. Kannatti, sillä kirja jää ehdottomasti omaan hyllyyn. Ja suosittelen toki tämän lukemaan, ehkä kuitenkin vähemmän vaarallista kuin se koskenlasku vaikka fiilikset samat ;)

      Poista
  2. Ai sinä olitkin lukenut Smithiä ihan justiinsa. Koskenlaskua ja tärisevä olo. Tutulta kuulostaa oman Smithini jälkeen. Hän on kyllä sellainen tapaus, että hänet on itse koettava. Ihana kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih jep! Tämän julkaistuani luinkin saman tien sinun postaukseksi ja kovasti odottelen, että ehdin jatkaa kirjailijan parissa. Ja kyllä Smith pitää kokea, mieletön kirjailija! Kiitos!

      Poista
  3. Ooh, tämä kuulostaa ihan mun kirjalta! =D En ole tätä kummemmin noteerannut aikaisemmin, mutta sait nyt kyllä kiinnostumaan, kiitos! =D

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.