tiistai 12. toukokuuta 2015

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

kun aika loppuu pienikirjasto

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
Sivut: 251, Wsoy 2015
Kannet: Ville Tietäväinen

Elina Hirvosen Kun aika loppuu on kirja tärkeistä aiheista, joista jokaisen pitäisi lukea. Sellaisista aihesta, joista itsekin haluaisin kirjoittaa, jos kirjoittaisin. Pidin kirjasta ja luinkin sen lähes kokonaan yhdessä päivässä. Hyvä, tiivis ja koskettava teos.

Kun aika loppuu on tarina perheestä ja vanhemmuudesta. Se on tarina tulevaisuudesta, ilmastonmuutoksesta, ihmisen osasta ja toivosta. Se on tarina yksinäisestä ja herkästä lapsesta, joka päätyy nuorena miehenä Lasipalatsin katolle ampumaan ihmisiä. Miksi? Mitä tapahtui?

Laura ei oikeastaan koskaan halunnut lapsia, mutta nyt hänellä on kaksi, Aava ja Aslak. Näkyvä ja kuuluva lapsi Aava, joka aikuisena pakenee somalialaisen kylään pelastamaan ihmishenkiä. Ja hiljainen, sydäntäsärkevän yksinäinen Aslak, jota Laura ei osaa auttaa, vaikka haluaisi. Laura puhuu yliopistolla ilmastonmuutoksesta ja toivosta, mutta perheelleen hän ei osaa puhua, miehensä kanssa hän vain tiuskii.

Kirjassa painottuu vanhemmuus ja perhe, mutta minä luin kirjaa toisesta näkökulmasta. Luin kirjaa kannanottona ja puheenvuorona. Kirja on puheenvuoro tulevaisuuden puolesta ja läheisten puolesta. Se on viesti siitä, mitä kaikkea voi tapahtua, jos asiat eivät muutu. Se on viesti, että jotain täytyy tehdä, ennen kun aika loppuu.

Kun Aslak kiipeää Lasipalatsin katolle, teko on järkytys perheelle, mutta ei yllätys. Se on ollut kuin aavistus jossain. Ehkä estettävissäkin. Mutta miksi näin pääsi tapahtumaan? Miksi pieni poika jäi jo lapsena erilaisuutensa vuoksi kuin pimeään varjoon, josta kukaan ei saanut häntä valoon? Oliko se hänen osansa vai unohtuiko hän sinne muilta? Ja miksi maailma vajoaa yhä syvemmälle ihmisten sontaan, vaikka kaikki merkit ovat olleet nähtävissä jo kauan?

Missä on toivo paremmasta huomisesta? Missä ovat teot kaikkien yhteisen tulevaisuuden puolesta? Ovatko ihmiset luovuttaneet?

Hirvosen teos ei ole varsinaisesti paasaava eikä syyllistävä. Se on romaani, jonka taustalta voi kuitenkin kuulla pauhun. Hyvä niin, sillä kuten kirjoitin, Hirvonen kirjoittaa tärkeistä aiheista ja niiden ympärille haluaa selityksiä. Ei voi olla vain katolle ampumaan kiipeävä poika, tarvitaan myös syy, tarvitaan ymmärrys ja motiivi. Sen Hirvonen tarjoaa, realistisessa ja todentuntuisessa paketissa. Koska tämä kaikki voisi olla totta ja onkin.

Toistan itseäni, mutta pidin kirjasta. Niinkin paljon, että siitä on ollut vaikea kirjoittaa. Kirja ei kuitenkaan ole täydellinen. Minua häiritsi välillä useat hahmot ja sivupolut tarinassa, jotka tekivät siitä hieman sekavan. Alku olisi saanut imaista heti mukaansa eikä vasta lähemmäs sadan sivun paikkeilla ja lopetukselta jäin kaipaamaan enemmän. Kirja on nopealukuinen romaanina, jota voi tulkita mielensä mukaan tai olla liikoja tulkitsematta, mutta itseäni jäi muutaman aiheen kohdalla vaivaamaan syvyyden puute. Toisaalta samaan aikaan pidin siitä, ettei kaikkea oltu kaluttu puhki. Lukija saa itse täydentää ja pohtia.

Suosittelen kirjaa muille, erityisesti vanhemmille, mutta myös heidän lapsilleen. Tässä on kirja, joka minusta olisi oivaa luettavaa niin yläkouluissa kuin lukioissakin (kunhan suurin kohu kirjan ympäriltä laskee).


4 kommenttia:

  1. Itsekin sain juuri loppuun Hirvosen romaanin ja myöhemmin kirjoittelen siitä bloginkin puolelle. Aika samanlaisia kokemuksia - luin sen nopeasti, se piti otteessaan ja se oli todella hyvä, mutta jäin silti kaipaamaan vielä jotakin. Ehkä jotain säröä? Mutta hienoihin, ajankohtaisiin ja vaikeisiin aiheisiin on Hirvonen tarttunut. -Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin. Nimenomaan.
      Mietin, että jos Hirvonen olisi nostanut muutamaa aihetta ja teemaa vahvemmin esiin ja paneutunut siihen syvemmin, olisi kirja voinut olla enemmän minua. Mutta on se erittäin hyvä näinkin.

      Bloginne onkin minulle ihan uusi tuttavuus! Laitan lukulistaan :)

      Poista
    2. Nimenomaan olisi saanut fokusoida enemmän. Tärkeä aihe, kyllä. Toteutus, Hirvonen pystyisi parempaankin.

      Minusta kirjasta ei tee huippua vielä se, että aihe on tärkeä. Olen nipo.

      Poista
    3. Joo, ei pelkkä tärkeä aihe huippua tee. Minä kyllä pidin muutenkin, mutta toteutuksen hiomisella kirja olisi ollut aika lailla täydellinen.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.