lauantai 9. toukokuuta 2015

Fredrik Backman: Mies joka rakasti järjestystä

mies joka rakasti järjestystä pienikirjasto

Fredrick Backman: Mies joka rakasti järjestystä
Suomentanut: Riie Heikkilä
Sivut: 383, Atena 2013
Alkuteos: En man som heter Ove 2012

"Rakastuminen on kuin muuttaisi uuteen taloon", Sonjalla oli tapana sanoa. "Aluksi sitä rakastuu kaikkeen uuteen ja hämmästelee joka aamu että talo on tosiaan oma, ikään kuin sitä samalla pelkäisi että joku yhtäkkiä ryntää sisään ovesta ja väittää että on tapahtunut hirvittävä erehdys ja että ihana talo on siirtynyt ihan väärälle omistajalle. Mutta vuosien vieriessä julkisivu rapistuu, puupinta halkeilee sieltä täältä ja sitä alkaa rakastaa taloa pikemminkin sen epätäydellisyyksien kuin täydellisyyden tähden. Sen jokainen nurkka ja soppi tulee tutuksi. Sitä oppii, miten avaimen saa irti jäätyneestä lukosta. Sitä tietää mitkä lattialaudat antavat hiukan periksi kun nille astuu ja miten vaatekaappien ovet kannattaa avata jotta ne eivät narisisi. Juuri kaikki ne pienet salaisuudet tekevät kodista kodin.

Muistan kun Backmanin kirja Mies joka rakasti järjestystä ilmestyi pari vuotta sitten suomeksi ja keräsi kohtuullisen paljon kiitosta blogistaniassa. Kirja jäi mieleeni, mutta en ehtinyt lukea sitä aiemmin kuin nyt. Ehdotin nimittäin kirjaa lukupiirikirjaksemme, ehdotus hyväksyttiin ja kirja tuli luettua.

Mies joka rakasti järjestystä oli erilainen kuin mitä odotin, mutta ihan hyvällä tavalla. Kirja kertoo Ovesta, 59-vuotiaasta, melko äkäisestä ja jääräpäisestä miehestä, joka luottaa sääntöihin ja niiden noudattamiseen. Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki tekisivät aina kuten lystäävät?

Ove on aina elänyt kuten kuuluu. Hankkinut töitä, auton, joka täytyy tietenkin olla Saab, vaimon ja asunnon. Mutta 59-vuotiaana hänellä ei ole enää paljon jäljellä ja kun töissä sanotaan, ettei hänen tarvitse enää tulla, tuntuu kuin elämältä valuisi viimeinenkin tarkoitus pois. 

Oven elämä tuntuu käyvän synkäksi. Meno kuitenkin muuttuu, kun Oven uusi tohelo naapuri ajaa hänen postilaatikkoaan päin. Vieläpä alueella, jossa autolla ei edes saisi ajaa. Se ajaa Oven ja naapurit törmäyskurssille, joiden seuraukset ovat odottamattomat. Vaikka Ove ei suinkaan ole riemuissaan naapureistaan, ei hän kuitenkaan voi sille mitään, etteivät nuo mokomat osaa tehdä yhtään mitään ja niinpä hän huomaa pian rientävänsä naapurilta toisen luo auttamassa milloin missäkin. Jos ei hän, niin kuka sitten?

Kaiken huipuksi Oven elämään ilmestyy hullujen naapureiden jatkoksi vielä kissa. Vaikka Ove ei edes pidä kissoista. Miten tässä näin kävi?

Mies joka rakasti järjestystä on viihdyttävä ja lämminhenkinen romaani miehestä, jonka tarina aukeaa hitaasti kirjan sivuilla. Oven tarina on koskettava ja paljastaa, että äkäisen pinnan alla on myös toisenlainen Ove. Vaikka tarinassa on omia synkkiä sävyjä ja tarinaan upotettu yhteiskunnallinen kritiikki, pääpaino kirjassa on kuitenkin huumorissa, välillä melko mustassa sellaisessa. Kirja on hyvän mielen kirja, joka ei ole höttöinen. 

Vaikka pidin kirjasta, en ihastunut siihen varauksetta. Luin kirjaa nimittäin melko pitkälle, ennen kuin sain siitä kiinni ja tykästyin. Pitkään luin kirjaa pitäen sitä melko mitäänsanomattomana. Eikä kirja olekaan maailmoja mullistava. Mutta kepeä ja mukava lukea. Sellainen tarina, jonka henkilöhahmoihin tutustuu mielellään, joita ehkä joskus tulevaisuudessa muistelee, mutta tuskin tulee lukeneeksi enää uudelleen.

Suosittelen kirjaa hetkeen, kun kaipaa jotain hauskaa ja kevyempää, mutta ei kuitenkaan turhanpäivästä kirjaa. Sopii erityisesti niille, joiden lähipiiristä löytyy joku äkäinen jäärä ja niille, jotka tykkäsivät Mielensäpahoittajasta.

 

2 kommenttia:

  1. Onkin jo jonkin aikaa tämän lukemisesta, mutta muistan kyllä pitäneeni tästä kovasti, niin paljon että ylsi ihan viiteen tähteen asti. Kai se oli juuri se huumori mikä iski parhaiten, ja ehkä ylipäätään Ove persoonana. Taisin lukea kirjan melkein yhdeltä istumalta silloin, olin ihan koukussa. Kiva että pidit ja sait luettua loppuun lukujumista huolimatta :)

    VastaaPoista
  2. Tästä on paljon pidetty ja itsekin pidin. Olisin varmaan pitänyt enemmän, ellei alku olisi jumitellut. Ove oli kyllä persoonana aika ihastuttava ja huumori toimi minullakin, vaikka osa jutuista meni ehkä hieman överiksi. Minusta kirjaa olisi myös voinut ihan vähän tiivistää. No, pieniä vikoja, pääasia, että kirjaa luki mielellään :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.