maanantai 25. toukokuuta 2015

John Williams: Stoner

pienikirjasto stoner 1

John Williams: Stoner
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Sivut: 306, Bazar 2015
Alkuteos: Stoner 1965

50 vuotta sitten ensimmäisen kerran ilmestynyt Stoner ei herättänyt ilmestyessään juurikaan huomiota, mutta sen sijaan viimeisten vajaan kymmenen vuoden sisällä teos on noussut unohduksista pinnalle. Vuonna 2006 kirjasta otettiin uusi englanninkielinen painos. Kirja alkoi kuitenkin kerätä oikeasti enemmän huomiota vuonna 2011, kun ranskalainen kirjailija Anna Gavalda löysi teoksen ja halusi kääntää sen ranskaksi. Kirjaa on käännetty eri kielille, se on kerännyt kiitosta muun muassa kriitikoilta ja saanut Waterstone Book of the Year -palkinnon vuonna 2013. Tänä keväänä kirja käännettiin suomeksi.

Kirjan tarina ja sen uudelleen tuleminen on kutkuttavaa, ja yksi syy, miksi kirjan itsekin luin. Halusin tietää millainen vanha kirja kolahtaa nykylukijaan niin kovasti, että kirjamaailma kuohuaa näin. Etenkin kun kuohunta ryöpsähti tutulle tantereelle eli suomalaisiin kirjablogeihin, joissa kirjaa on ehditty kehua jo kirjakevään tai jopa koko vuoden kirjaksi.

Mutta.

Tiedättekö sen tunteen, kun alkaa lukea kohuttua ja kehuttua teosta lievän skeptisesti ja ensimmäisten sivujen jälkeen se iskee ja alkaa ihmetellä - salaa vähän tyytyväisenä - että tämäkö se nyt on? Hetken hypetetyin teos?

Vaan ei.

Stoner on hieno, sivumääräänsä suurempi teos. Upea kirja. Eleetön ja selkeä, yksinkertaisen kaunis, hienostuneen kieroutunut ja tunnelmaltaan latautunut. Melankolinen ja väkevä. Ja kyllä, hypetyksensä ansainnut.

William Stoner syntyy maatilalla, köyhän karuihin oloihin, joissa pitäisi siintää hänen tulevaisuutensa. Maataloustieteen opinnot yliopistossa vaihtuvat kuitenkin ihan muuksi ja Stonerilla on edessään toisenlainen tulevaisuus yliopiston opettajana. Stonerin elämä on täynnä puurtamista, vastoinkäymisiä ja hiljaista hyväksyntää. Yliopistomaailma osaa olla julma eikä hänen perhe-elämäänsäkään voi kutsua idylliseksi. Stonerin elämä ei ole helppoa eikä loistokasta. Toisaalta hän saa kuitenkin työskennellä sen parissa, mitä hän rakastaa. Hänen intohimoinen suhtautumisensa kirjallisuuteen ja opettamiseen tuo valoa muuten harmaisiin päiviin.

Hahmona Stoner on surumielinen ja haparoiva, ja välillä hän ei tunnu olevan lainkaan kiinni omassa eämässään. Tuntuu kuin hän ei saisi otetta mistään. Kuitenkin hänessä on se kipinä ja intohimo, joka tuntuu määräävän hänen elämänsä polun. Stoner onkin ristiriitainen hahmo, joka kerää samalla sympatiat, kun häntä tekisi mieli ravistella. Stoner tuntuu välillä surkean ponnettomalta, mutta kuitenkin hänen tavassaan elää ja kohdata asiat on myös jotain ihailtavaa.

Stoner on erikoinen kirja. Se ei ole vaikea, vaan kerronnaltaan hyvinkin selkeä ja toteava, vaikka osaakin jättää selittämättä asioita puhki. Kuitenkin kirja haastaa sillä, ettei päähenkilön tarina ole kovin perinteinen, kirja ei ole juonivetoinen eikä kovin valoisa sanomaltaan, vaan jopa vähän vaivaannuttavan melankolinen ja epäreilu. Lukiessa miettii, että haluaako oikeasti vaipua tähän hämärään, johon kirja vääjämättä vetää. 

Mutta kirjan maailma ja sen sävyt ovat mielettömät. Lukiessa tuntuu lohdulliselta se ajatus, että joku on kirjoittanut tällaisen tarinan tällaisesta ihmisestä. Elämä ei ehkä ole täynnä suurinta loistoa, eikä pahinta tragediaa, mutta silti se on elämisen ja kertomisen arvoinen. Kaihoisa, synkkä ja silti kaunis. Täynnä surua, mutta myös koko elämän kestävää intohimoa.

Surullista on, että kirjan kirjoittanut John Williams kuoli vuonna 1994, eikä näin ole näkemässä kirjansa menestystä nyt. Se saa miettimään, että kuinka monta muuta helmeä odottaa jossain edelleen löytäjäänsä.

(Jos päätät lukea kirjan, kannattaa alun saate lukea vasta viimeisenä, sillä se tiivistää hyvin kattavasti koko tarinan.)



14 kommenttia:

  1. Stoner on jotenkin niin ehjä romaani: siinä on tarina. Se on vähäneleinen ja kuitenkin täysi. Kieleltään osin lakoninen ja silti huikean kaunis. Yksi minun(kin) kirjavuoteni suosikeista.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivistit juuri täydellisesti Stonerin, sillä tuota kaikkea se on. Minullakin yltää varmasti korkealle kirjavuoteni kirjoissa.

      Poista
  2. Vuoden parhaita kirjoja, ehdottomasti, ja minustakin hypensä ansainnut. Kolahti kovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin nousi heti yhdeksi kirjavuoteni suosikiksi. Sellainen kirja, jonka haluaisin omaksi.

      Poista
  3. Oli mahtavaa pitkästä aikaa löytää taas kirja, joka iskee niin lujaa kuin Stoner iski. Pitkästä aikaa jopa tulee varmaan luettua kirja toistamiseenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sama täällä. Stoner on niitä kirjoja, joita lukiessa muistaa, miksi lukeminen on niin huippua. Kirja kestää varmasti uudelleen lukemisen.

      Poista
  4. Tervetuloa Stoner-kerhoon! Vähäeleisen hieno kirja, jonka soisi mahdollisimman monen lukevan.

    Toivottavasti seuraava Williamsilta tulossa oleva suomennos olisi yhtä hieno, niin tarinana kuin varsinaisena suomennoksenakin, sillä Stonerissa suomentaja oli tavoittanut sen vähäeleisen tyylin ja melankolisen tunnelman todella hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos! Tämä on kyllä hyvä ja ilo nähdä, että tämä on tosiaan noussut meillä ja maailmalla pinnalle näinkin monen vuoden jälkeen.

      Ymmärsin, että Williamsin kirjat olisivat keskenään hyvin erilaisia, mutta niissä olisi kuitenkin jotain kirjailijalle tyypillistäkin. Jääkäämme jännityksellä odottamaan.

      Poista
  5. Pidän kovasti Stonerista ottamastasi kuvasta. Siinä tiivistyy kirjan henki kauniisti. Nuo varjot ja kaikki.

    Stoner on kuin leipä, jonka juuri kantaa kymmeniä vuosia sisässään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kiitos!

      Ja hyvin sanottu, kuvaa hyvin kirjaa.

      Poista
  6. Selasin tätä kirjaa jonkin aikaa sitten kirjaston lukusalissa ja hämmennyin siitä, kuinka kauan aikaa sitten se on julkaistu. Hypetyksensä perustella olin päätellyt, että kyseessä on uusi kirja.

    Jännää, että näin pääse välillä käymään. Hyvä vanha kirja nousee yhtäkkiä suuren yleisön tietoisuuteen. Ehkä tämä on jonkin sortin osoitus, että muukin kun uusi kirjallisuus voi olla hyvää ja kiinnostavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luulin aluksi, että on uusi kirja, enkä siksi jaksanut innostua, kunnes tajusin olleeni väärässä. Hauska lukea kirja, joka monen vuoden jälkeen nousee taas pinnalle. Ja kyllä kannatti, kirja on hyvä!

      Poista
  7. Katri, kuvittele tämä leffana, kuule sen musiikki...Kirja joka ei unohdu, elokuva, josta tulee klassikko.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvana voisikin toimia hyvin! Vaikka toisaalta olen vähän sitä kansaa, että kirja on kuitenkin aina kirja ;)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.