perjantai 8. toukokuuta 2015

Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus

kevytkenkainen pienikirjasto

Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus
Suomentanut: Aila Herronen
Sivut: 437, Wsoy 2010
Alkuteos: Twenties Girl 2009


Ilmeeni saattoi olla näkemisen arvoinen kun sain kuulla mikä kirja oli vuorossa lukupiirissä, johon olin menossa vierailemaan työharjoitteluni puitteissa. Vaikka pyrin lukemaan kirjoja laidasta laitaan ja koen kirjamakuni olevan melko laaja, niin kevyt hömppä, chick lit, aiheuttaa kuitenkin lähinnä lievää puistatusta. Yritin kuitenkin suhtautua asiaan ammattimaisen tyynesti ja ennakkoluulottomasti oppiminen mielessä, sillä kuten olemme koulussa ja kirjastolla puhuneet, onhan se hyvä oppia tuntemaan myös itselle vieraampia genrejä ja kirjallisuudenlajeja.

Siitä huolimatta vähän nolotti lainata kirja kirjastosta. Myöhemmin nolotti kotona, kun kirja oli jäänyt näkyville vieraiden saapuessa. Se siitä ammattimaisesta tyyneydestä ja ennakkoluulottomuudesta. *

Eikä kirjaa nikottelematta voinut lukea.

"SIIS MITÄ?! Tässä on oikeasti kevytkenkäinen kummitus? Eih..."

Kevytkenkäinen kummitus on tarina nuoresta naisesta Larasta, joka haikailee entisen poikaystävänsä perään ja yrittää pyörittää firmaa, jonka hän on ystävänsä kanssa perustanut. Laran elämä kokee melkoisen mullistuksen hänen isotätinsä Sadien hautajaisten jälkeen, kun pakkaa saapuu entisestään sekoittamaan se kevytkenkäinen kummitus, joka paljastuu Sadien parikymppiseksi haamuksi. Haamu-Sadien kaulakoru on kadonnut ja Lara ottaa tehtäväkseen selvittää sen salaisuuden. Samaan aikaan Sadie haluaa nauttia elämän iloista Laran kautta ja tietenkään Lara ei voi kieltäytyä, vaan pukeutuu Sadien mieliksi kuin 20-luvulla ja lähtee treffeille Sadien valitseman miehen kanssa. 


Sopassa on monta lusikkaa ja meno päätöntä. Välillä meno taittaa romanttisen komedian puolelle ja välillä kunnon salapoliisikertomukseksi. Vauhtia riittää, eikä noloilta tilanteilta vältytä. Etenkään kun Sadie osaa laittaa ihmisten päät pyörälle haamumaailmastaan käsin. 

Voi huh ja hei. Alkuun olin melko varma, että kirja jää kesken jo alkumetreillä. Päätin kuitenkin kerta toisensa jälkeen yrittää uudelleen ja yllättävää kyllä, joskus puolen välin jälkeen tarina kävi jopa hitusen koukuttavaksi. Ei niin koukuttavaksi, etteikö kirja olisi ollut helppo laskea käsistä turhankin usein, mutta sen verran koukuttavaksi, että sen turvin sain kirjan luettua loppuun.

Kirja on naurettava ja yliampuva. Kunnon höpöhöpöhömppää. Kirjaan mahtuu mitä uskomattomampia käänteitä ja silti se on ennalta-arvattava, kuten asiaan kuuluu. Lukija saa sen mitä odottaa. Jos siis osaa odottaa. Itse en ole koskaan lukenut mitään ihan vastaavaa, joten en ollut aivan varma mitä odottaa, mutta toisaalta kirjan kaava oli kuitenkin tuttu. Kuten varmasti jokaiselle, joka on eläessään katsonut edes yhden romanttisen komedian.

En voi sanoa pitäneeni kirjasta. Vaikka eräs tuttu kysyikin, että entä jos olisinkin pitänyt, kehtaisinko myöntää sen? Kuten hänellekin sanoin, niin voin rehellisesti myöntää, että kirja ei ollut niin paha kuin odotin. Sain kirjan luettua, puolen välin jälkeen aika ripeästikin ja kyllä 400 sivua takasi sen, että jossain välissä henkilöhahmot alkoivat olla sen verran tuttuja, ettei heidän seuraansa palaaminen tuntunutkaan ihan niin pahalta. Kirjaa pystyi lukemaan pääasiassa hyvillä mielin, jos ei nyt sitä aika ajoin ilmaantunutta nikottelua ja kulmien kohottelua lasketa. Ryppyotsaisen vakavasti tätä kirjaa ei todellakaan kannata lähestyä saati lukea.

Lukupiirissä joku sanoi, ettei kirjasta saanut mitään irti. Ja tottahan se on, että jos hakee tästä jotain syvällisempää elämystä tai sanomaa, joutuu pettymään. Sen sijaan jos kaipaa kevyttä viihdettä ja helppolukuista hömppää, niin kirja varmaan osuu ja uppoaa. Itse kaipaan melko harvoin näin kevyttä viihdettä tai romantiikkaa, mutta kun kaipaan, haluan kirjalta enemmän kuin tältä. Haluan, että kirjassa on myös se  syvempi juttu. Elokuvana tällainenkin hömppä voisi ehkä sopivassa tilanteessa mennä. Ehkä.

Ei minusta ole chick litin suurkuluttajaksi, mutta aion yrittää lukea vielä jonkun toisen samaan genreen kuuluvan jossain sopivassa välissä. Jos jollain on hyviä vinkkejä, niin kertokaa!

* HUOM. En ole oikeasti sitä mieltä, että minkään kirjan lukemista tai lainaamista kirjastosta tarvitsisi nolostella. Kaikki lukevat mistä tykkäävät ja nauttivat, se on pääasia.
 

12 kommenttia:

  1. Täytyy sanoa, että aika erikoinen lukupiirin kirjavalinta...! Harvemmin kun näistä kevyistä kirjoista saa mitään erityistä irti.
    Itse kyllä luen hömppääkin aina välillä, ja kyllä genrestä löytyy hyviäkin kirjoja. Mutta toki se vaatii myös tietynlaista aivot narikkaan-meininkiä. ;) Kinsellan Varsinainen talousihme oli hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, jep. Lukupiirin vetäjä sanoikin, että kirjavalinta on hyvin erilainen kuin mitä he normaalisti lukevat. Jos käsitin aivan oikein, heillä oli tämän vuoden ajan lukupiirissä ollut teemana lukea vähän tällaista naisille suunnattua kevyempää kirjallisuutta sekä "äijäkirjallisuutta". Heidän aiemmin luettujensa listasta mieleeni jäi ainakin Rissasen Pirjon teos.

      Hömppä toimii varmasti hyvänä nollaajana, kun sellaista kaipaa. Ja genreen varmasti mahtuu laidasta laitaan kaikkea, sitä en epäile. Ja jos kirjan parissa viihtyy, niin mikäpä siinä!

      Poista
  2. Luin joskus varhaisteininä Kinsellan Himoshoppaajia ja tykkäsin niistä, mutta olen melko varma, että nykyään ne aiheuttaisivat vain naurunpyrskähdyksiä!

    Chick lit ei ole minunkaan genreni. Bridget Jonesit voisivat ehkä nykyäänkin vielä mennä, mutta ehkä oletkin jo ne lukenut tai vähintään katsonut elokuvat. Mitä viime aikoina luetuista tulee mieleen, niin Jojo Moyesin kirjat tai esimerkiksi Liane Moriartyn Hyvä aviomies voisivat olla sinulle tätä miellyttävämpiä lukukokemuksia, vaikkeivat ne minusta puhtaasti chick lit -genren alle mene, vaan niissä on juuri sitä vähän syvällisempää otetta asioista kepeyttä ja romantiikkaa kuitenkaan unohtamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luin joskus nuorena/teininä äidin harlekiinejä mummin vintillä kesäöisin. Joskus parikymppisenä vilkaisin, että millaisia ne ovatkaan ja meinasin parin sivun jälkeen kuolla nauruun :D No teini-Katri tykkäsi kuitenkin. Tosin vastapainoksi samoihin aikoihin luin kaikkea mahdollista keskitysleireihin liittyen, joten ehkä kaipasin toista ääripäätä rinnalle...

      Bridget Jonesit olen nähnyt leffana, mutta kirjoja en ole lukenut. Olen harkinnut kirjojen lukemista ja ehkä ne voisivatkin olla sellainen, jota voisi yrittää. Jojo Moyesilta yritin lukea sitä ensimmäistä suomennettua muistaakseni, mutta jäi kesken ensimmäisten sivujen jälkeen.

      Poista
  3. Huh, juu chick lit ei ole kyllä minullekaan tehty. Luin muistaakseni yläasteella hieman enemmän sen tyylistä, ja ainakin Ps. rakastan sinua oli hyvä, ja Kira Poutasen Rakkautta au lait oli ihan ok kirja. Lainasin jokin aika sitten sarjan seuraavan osan, mutta se kyllä jäi ihan alkumetreille, ei napannut yhtään. En oikein syty avuttomille ja rakkauden/miesten perään haikaileville päähenkilöille, enkä niille yliampuville juonillekaan. Harvoin myöskään pidän myötähäpeän tunteesta, jota aika usein tuntuu olevan luvassa näissä kirjoissa.

    Vaan ehkä minäkin joskus annan jollekin vielä mahdollisuuden! En ehkä tälle kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Rakastan sinua voisikin olla kokeilemisen arvoinen. Elokuvana se on ainakin hyvä.

      Minuakin vaivasi tuo myöhtähäpeän tunne, joskin se jäi aika laimeaksi, koska kirja ei vetänyt niin paljon mukanaan, että kovin voimakkaita tunteita olisi herännyt.

      Ja juu, jos ei lähtökohtaisesti pidä chick litistä, niin tätä tuskin kannattaa lukea!

      Poista
  4. Näin nuorten chick-litiä kirjoittavana katson asiaa siltä kantilta, että kirjoilla on eri funktioita. Yhden kirjan tarkoitus on herättää ajatuksia, toisen tarkoitus on tarjota tietoa, kolmannen tarkoitus on viihdyttää, jne. Suomessa ei puhtaan viihteellistä kirjallisuutta kirjoiteta paljon, joten varsinkin suomalaisessa kirjallisuusmaisemassa chick-lit saattaa tuntua höttöiseltä. Kinsella on kuitenkin mielestäni teknisesti erinomainen kirjoittaja, ja hänen kirjansa ovat hyviä lajityypin edustajia.

    Ehkä perinteiseen lukupiiriin tämän tyyppinen kirja ei tosiaan niin hyvin sovi, mutta toisaalta - voisiko se laajentaa myös lukupiirien kävijäkuntaa? Lukijoita on monenlaisia: chick-lit-tyyppinen kirjallisuus saattaa toimia hyvin esim. niille lukijoille, jotka eivät ehkä muuten jaksaisi/viitsisi lukea paljon. Ja minusta on aina parempi lukea kuin vaikkapa räplätä kännykkää. :-)

    PS. Suosittelen muuten ensimmäistä Bridget Jones-kirjaa - sehän alkujaan chick-lit-buuminkin aloitti! Se on myös mielestäni astetta (tai pariakin) tummempi kuin Kinsellan kirjat, ja siitä voisi erinomaisesti keskustella lukupiirissäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kirjoille on eri funktioita ja on erilaisia lukijoita. Jokaiselle kirjalle lukija ja jokaiselle lukijalle kirja - niinhän se menee.

      Minun juttuni chick lit ei ole, mutta onhan sillä suuri lukijakunta, joten toisten juttu se on. Kuten postauksessa kirjoitin, kaikki lukevat mistä tykkäävät ja nauttivat, ja se on pääasia.

      Omien lukupiirikokemusteni kautta ajattelen, että lukupiireissä on ehkä enemmän sellaisia lukijoita, joita kiinnostaa toisenlaiset romaanit ja aiheet, kuin mitä chick lit tarjoaa. Chick litistä ei välttämättä synny kovin pitkää tai hedelmällistä keskustelua. Tässäkin lukupiirissä keskustelu jäi vähäiseksi, mutta sitä kuitenkin oli. Ehkä chick litin ympärille voisi kehitellä ihan oman lukupiirinsä, johon voisi osallistua tästä lajityypistä enemmän pitävät ihmiset. En tiedä. Ehkä jonkun pitäisi kokeilla :)

      Ehkä kokeilen vielä Bridget Jonesia kirjana, elokuvista olen ainakin pitänyt.

      Poista
  5. Hih, sait kuitenkin loppuun asti luettua :) Kirjassa oli siis edes vähän jotain kelvollista :D

    Minä ostin tämän joskus halvalla kirpparilta, mutta luovuin siitä kuitenkin lukemattomana vuosien jälkeen, kun ei kirja enää kiinnostanut.. Ehkä ihan hyvä luopua niistä kirjoista mitä ei aiokaan lukea, eikä ehkä niin paljoa harmitakaan etten lukenut tätä heti ostamisen jälkeen. Tai en tiedä, olisi voinut antaakin jotain ammattikouluikäiselle Annille :)
    Joskus minusta on kiva lukea hömppää, mutta ymmärrän kantasi että luettavan kirjan haluaa olevan laadukas ja ihan viihteen voi sitten hankkia vaikka naisten lehdestä tai tv-sarjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ja kuten sanoin, kirja ei ollut niin paha kuin odotin. En pitänyt kirjasta, mutta en myöskään inhonnut sitä :) Se on aika paljon, kun normaalisti en chick litiä lue lainkaan.

      Aika moni tuntuu pitäneen tästä kirjasta, joten ehkä sinäkin olisit. Oma mielipiteeni on, että paljon et menettänyt tai menetä, vaikka tämä jäisikin lukematta. Ehkä nuorempana tästä olisi saattanut pitää enemmän :)

      Ihan hyvä tapahan lukeminen/kirjatkin on hankkia se oma viihde, mutta silloin kun itse olen nollaamisviihteen tarpeessa, niin taivun tv-sarjojen puolelle. Toisaalta moni laadukaskin kirja tarjoaa viihtymistä :)

      Poista
  6. Olen itsekin melkoisen samaa mieltä tästä kirjasta.. Luin sen vasta ja nyt yritän miettiä, että mitä sanoa tästä kirjasta omassa kirjablogissani... Huhhuh, aiheuttaa ihan harmaita rastoja tällaisesta kirjasta kirjoittaminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa olin jo ihan unohtanut, että olen tätä kirjaa edes lukenut... mieli näköjään suojelee. Joskus kyllä tulee luettua kirjoja, joista kirjoittaminen on melkein enemmän tuskaa kuin kivaa puuhaa.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.