keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

3 x sarjakuva: Aavepianisti ja muita kertomuksia, Pikku Närhi, Yölinja

sarjakuvia pienikirjasto

En ole aikoihin lukenut sarjakuvia ja jälleen kerran ihmettelen, että miksen. Sarjakuvat ovat mainiota luettavaa oikeastaan koska vain, mutta itselläni ne toimivat parhaiten kun kaipaan jotain kevyttä ja nopeaa luettavaa enkä jaksa tarttua romaaniin. Miellän sarjakuvat helposti lomalukemiseksi laiskan leppoisiin päiviin, mutta yhtä hyvin ne sopivat arkeen. Jos ei arki-iltana jaksa lukea romaania, niin sarjakuva saattaa silti upota. Sarjakuvathan eivät välttämättä aiheiltaan ole kevyitä, mutta minusta sarjakuvan muodossa menee rankemmatkin aiheet helpommin. Aika usein itse valikoin luettavakseni tarkoituksella sarjakuvia, joiden aiheet ovat tarpeeksi kevyitä ja viihdyttäviä silloin kun sellaista kaipaan.

Sarjakuvat ovat myös se laji, jota nappaan luettavakseni hyvinkin sattumanvaraisesti. Onko parempaa kuin haahuilla sarjakuvahyllyjen luona kirjastossa ja lainata luettavakseen sarjakuvia, jotka ovat vaikuttaneet kannen tai pikaisen selailun perusteella hyvältä? Sarjakuvien kohdalla ei edes haittaa, vaikka mukaan tarttuisi muutama pettymys, sillä sarjakuvat saattaa parhaassa tapauksessa lukea muutamassa minuutissa - toisin kuin romaanit.

Seuraavat kolme sarjakuvaa Aavepianisti ja muita kertomuksia, Pikku närhi ja Yölinja lähtivät kirjastosta lainaan kuitenkin työkaverin suosituksesta. Suosituksia oli enemmänkin, mutta nämä kolme kiinnostivat eniten. Ja hyviä ne olivatkin. 

 aavepianisti pienikirjasto

Reetta Niemensivu: Aavepianisti ja muita kertomuksia
Sivut: 39, Suuri kurpitsa 2011

Reetta Niemensivun Aavepianisti ja muita kertomuksia kiinnosti kannessa olevan kissan (kyllä, aina yhtä vetoava yksityiskohta!) ja kummitustarinoiden vuoksi. Sarjakuva sisältää neljä tarinaa: Lentävä kissa, Kolehti, Amerikan arkku ja Aavepianisti. Tarinat ovat keskenään erilaisia, mutta kaikissa niissä on jotain mystistä. Riipivät äänet pimeässä metsässä, huone, jossa kummittelee, outoa ääntä pitävä arkku ja tietenkin aavemaisesti keskellä yötä soiva piano.

Pidin sarjakuvien maalauksellisuudesta, sävymaailmasta ja siellä täällä esiintyvistä kissoista paljon. Petyin kuitenkin hieman sarjakuvien lyhyyteen ja tietynlaiseen ohuuteen, kokoelma jäi aika etäiseksi. Jäin myös harmittelemaan, ettei viimeinen sarjakuva ollut pidempi. Aavepianisti oli ehdoton suosikkini, tarina oli samaan aikaan kaunis, kaihoisa ja mystinen. Siitä olisi voinut tehdä vaikka kokonaan oman sarjakuvansa.

Lukukokemuksena kiinnostava, hyvä ja lupaava. Niemensivun teoksiin palaan melko varmasti vielä.

 


pikku närhi pienikirjasto

Lauri ja Jaakko Ahonen: Pikku Närhi
Sivut: 126, Egmont 2012

Lauri ja Jaakko Ahosen Pikku Närhi teki vaikutuksen jo ulkoasullaan, kannen kuva lumosi ja herätti uteliaisuuden. Eikä tarvinnut kuin vilkaista kuvitusta, kun sarjakuva jo pääsi lainattavaksi.

Pikku Närhi on koskettava, tiheätunnelmainen ja synkkä kertomus Pikku Närhestä, joka asuu sairaalloisen äitinsä kanssa isossa kartanossa. Sarjakuvan tunnelma on alusta alkaen pahaa enteilevä ja pikku hiljaa sarjakuvassa raotetaankin salaisuuksien verhoa, jonka takaa paljastuu kipeä kertomus pelosta, vallasta ja niiden tuhoisista seurauksista.

Sarjakuvan kuvitus on vahvaa, selkeää ja paikoin yksityiskohtiin keskittyvää. Tekstiä on vähän, mutta sitä ei tarvita, koska tunnelma ja tarina aukeavat kuvien kautta. Väreillä on sarjakuvassa iso rooli ja ne rytmittävätkin tarinan tunnelmaa taitavasti.

Pikku Närhi teki vaikutuksen, vaikka en normaalisti innostu näin kuvakirjamaisista sarjakuvista. Minulla on aina tunne, etten oikein saa niistä mitään irti, en osaa tulkita enkä pysähtyä ihmettelemään. Hieman se vaivasi tämänkin yhteydessä, mutta vain vähän ja lukukokemus oli erittäin positiivinen.

Kuvapainotteisen ja voimakas tunnelmaisen sarjakuvan ystäville tämä on ehdoton, mutta suosittelen myös muita kokeilemaan ja ihastumaan!

Pikku Närhi on voittanut Sarjakuva-Finlandian vuonna 2013.

yölinja pienikirjasto

Yong-Deuk Kwon: Yölinja
Sivut: 27, Huuda Huuda 2009

Vaikka olenkin pisteyttänyt nämä sarjakuva samoin, niin lempparikseni näistä nousi silti eteläkorealainen Yölinja. Yölinja on tyyliltään ja tarinaltaan melko yksinkertainen, vähäeleinen ja mukavalla, hieman aasialaisella tavalla outo. Siinä ei tunnu tapahtuvan juuri mitään, vaan sarjakuvassa seurataan kolmen eteläkorealaisen nuoren tarinaa - kolmiodraamaa - joka tuntuu koostuvan ponnettomuudesta, oudoista hetkistä ja sekoiluista. Silti siinä on jotain kutkuttavan kiehtovaa.

Yölinja on ehkä itselleni tutuinta ja tyypillisintä sarjakuvaa tyyliltään. Ruutuja, tekstiä ja vuoropuhelua on paljon, sarjakuva etenee melko jouhevasti, mutta antaen tilaa pienille hetkille ja tilanteille. Sarjakuva ei ole vaikeasti tulkittava, mutta ei kuitenkaan valmiiksi pureskeltukaan. Se on helppo, mutta ei tylsä. Sellaista sarjakuvaa, josta minä pidän. Eteläkorealaisuus tuo kirjaan kuitenkin sen piristävän erikoisuutensa, jolla se poikkeaa massasta.

Vaikka Yölinjassa ei ole yliluonnollisuuksia eikä se ole japanilainen, niin silti sarjakuvassa oli hyvällä tavalla jotain murakamimaista. Ehkä se oli tietynlainen ponnettomuus, pidättyneisyys ja outous, sekä tunnelma, jotka toivat mieleeni Murakamin.

Omaan makuuni sarjakuva istui hyvin.



10 kommenttia:

  1. Näistä Pikku Närhi on tuttu. Pidin siitä todella paljon. Yölinjan kansi ei ole minulle lainkaan houkutteleva, mutta nyt tiedän, että se kannattaa lukea. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku Närhi on vaikuttava! Minä pidin kyllä Yölinjan sinertävästä kannesta ja jotenkin miesten välisestä hiljaisesta tupakkahetkestä (vaikka tupakointia en noin muuten mitenkään kannata!), mutta se tosiaan kannattaa lukea, jos ylipäänsä sarjakuvista pitää, joten ole hyvä! :)

      Poista
  2. Oi tuo kuva tuosta Aavepianistista on kaunis, juuri sellaista piirrosjälkeä josta itse pidän kovasti. Tämä pitääkin etsiä kirjastosta, jos vaikka lukumaratonin aikana lukaisisi. :) Myös tuo Yölinja vaikuttaa edelleen kivalta. Pikku Närhi oli kyllä ihana, uppouduin siihen täysin ja olin jopa aika järkyttynyt kirjan loputtua, teki siis vaikutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piirrosjälki on hienoa ja Aavepianisti ihana, kannattaa lukea! Vieläkin harmittaa, ettei juuri se sarjakuva saanut enempää sivuja....

      Pikku Närhi on yllättävän tumma loppua kohden. Mutta hyvä :)

      Poista
  3. Kiitos lukuvinkeistä! Minä olen viime aikoina sarjakuvien puolelta lukenut lähinnä seuraamiani sarjoja (Fables, Saga), joten lukemisto on siinä mielessä ollut vähän yksipuolista. Nämä kaikki kolme vaikuttavat sen verran mielenkiintoisilta, että laitan nimet korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Toivottavasti löydät näistä jonkun omaan makuusi sopivan. Näistä innostuneena tarvitsisi palata taas kirjastoon penkomaan sarjishyllyjä :)

      Poista
  4. Aavepianistin ja Pikku närhen olen lukenut, Yölinjan varasin nyt kirjastosta :) Minusta Niemensivun piirustustyyli on ihana ja luin muutkin hänen sarjakuvansa. pikku närhi oli yllättävän synkkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät Yölinjasta! Se on aika erikoinen, mutta minusta sarjakuvien joukossa kivan erilainen :)

      Niemensivulla on upea tyyli ja totta, Pikku Närhi yllättää synkkyydellään. On se silti hyvä!

      Poista
  5. Ihanaa sarjakuvavinkkejä <3 Niitä tulee jotenkin luettua aina liian vähän, mutta onneksi luin tässä juuri yhden, Ghost Worldin ja se oli aikamoinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi ehdottomasti lukea enemmän sarjakuvia. Ne tuntuvat aina unohtuvan... Ghost World kiinnostaisi, ehkä pitää lukea :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.