keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Haruki Murakami: 1Q84, osat 1-3.

haruki murakami 1q84 pienikirjasto

Haruki Murakami: 1Q84, osat 1-3.
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Sivut: 782 (osat 1-2) ja 446 (osa 3)
Tammi 2013
Alkuteos 1Q84 julkaistu vuosina 2009-2010


Lukiessani Murakamin pääteoksena pidettyä järkälemäistä 1Q84-trilogiaa, tulin jälleen todenneeksi, miten ristiriitainen suhde minulla tähän japanilaiseen ja monen rakastamaan kirjailijaan onkaan. Murakami on kiinnostava kirjailija, jota haluan lukea, jonka kirjoista olen pääasiassa pitänyt, mutta joka kuitenkin jättää aina toivomisen varaa. Yhtä kafkamaista poikkeusta lukuun ottamatta. Nyt ristiriita äityi siihen, että kun ensimmäisten kahden osan kohdalla teki mieli viheltää peli poikki kun ei vaan napannut (olin jo valmis kuskaamaan koko trilogian lähimpään kirjojen kierrätyspisteeseen), niin kolmatta osaa luinkin ihastuksissani pää pyörällä ja melkein harmittelin kun kirja loppui.

Lyhyesti kerrottuna kirja kertoo naisesta Aomamesta, joka tappaa väkivaltaisia miehiä sekä Tengosta, joka saa tehtäväkseen muokata erästä tekstiä ja päätyy mukaan petokseen, jonka seuraukset ovatkin odotettua suuremmat. Molempien maailma nytkähtää paikaltaan ja pian taivaalla loimottaa kaksi kuuta. Soppaan sekoittuu mukaan vielä uskonnollinen suljettu yhteisö ja ihmisiä, joilla olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla vain sivullisten roolin. Niin ja tietysti paljon Murakamille tyypillisiä outouksia, joille harvemmin löytyy selitystä. Loppujen lopuksi kaikki tuntuu liittyvän kaikkeen, tarinat limittyvät ja dekkarimainen jännitys tiivistyy loppua kohden huippuunsa.
 
 Mikä kaikki sitten ärsytti?

1. Toisto. Näin pitkässä trilogiassa, jossa tarina kuvataan useammasta näkökulmasta, toisto on tiettyyn asti perusteltua ja tarpeellistakin. Ensimmäisen kahden osan kohdalla toistoa oli kuitenkin niin paljon, että välillä mietin eikö kirjailija luota lainkaan lukijan muistiin vai eikö hän itse muista mitä on jo kirjoittanut? Näin pitkän trilogian paisuttaminen toistolla otti nuppiin.
 
2. Tissit ja tissit ja tissit. Kyllä, maailmassa on paljon tisssejä, kaiken kokoisia ja näköisia ja tuntuisia ja Murakaminkaan kirjassa niistä ei pulaa ole. Vaan mikä idea on joka paikasta esiin pomppaavilla rinnoilla? Tai seksillä? Tarinan kannalta jatkuva tissien vyöry alkoi tylsistyttää. Mikä pointti? Lukijoiden kalastelu? Voi tissi sentään...
 
3. Puhki selittäminen. Murakamin kirjoille on tyypillistä selittämättömät, usein unenomaiset jutut, joille voi yrittää löytää selityksen tai antaa suosiolla olla. Niitä piisaa tässäkin trilogiassa. Samaan aikaan osa tapahtumista tai viittauksista selitetään niin puhki, että alkaa ihan harmittaa. Kyllä lukijan älyyn voisi vähän enemmän luottaa!

No mistä sitten tykkäsin?

1. Tarina. Vaikka kerronta välillä tökki ja puudutti ja ärsytti, niin tarinassa oli vetoa ja se oli mielenkiintoinen. Pidin myös - yllättävää kyllä - kirjan dekkarimaisista piirteistä. Oli mukavaa, kun Murakamin outouksiin liittyi tällä tavoin lievää jännitystä.

2. Viittauksista ja joistain kerronnallisista ratkaisuista.
Orwell, Proust, Tšehov... Olen niitä friikkejä, jotka innostuvat aina kun kirjassa viitataan muihin teoksiin. Lisäksi Murakamilla oli kirjassa ärsyttävien kerronnallisten juttujen lisäksi myös tosi hyviä, toimivia ja jopa yllättäviä kerronnallisia ratkaisuja. Osa tuodaan ilmi melko selkeästi, mutta osa - onneksi! - vaatii lukijalta tarkkuutta ja pientä analysointia. Jes jes jes!

3. Kolmannesta osasta.
Luin koko trilogian yhtä kyytiä, sillä olin melko varma, että muuten en olisi enää myöhemmin saanut itseäni tarttumaan kolmanteen. Kahden ensimmäisen osan aiheuttama pettymys kaiversi sen verran mieltä. Vaan kolmas osa tuntui heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien jotenkin skarpimmalta, siivotummalta ja vauhdikkaammalta. 

Mutta...

Lukukokemus taittaa kuitenkin enemmän positiiviseen. Jos vähän ummistaa silmiään ja osaa karsia mielessään turhaa höttöä pois, niin kirjan ydin ja tarina on kuitenkin tosi hyvä. Oikeasti harmittaa, että niin hyvä tarina kärsii muun muassa turhasta toistosta näin paljon. Haluan myös olla kirjalle armollinen sillä luin kahta ensimmäistä osaa kesän lukumaratonilla ja tiiviissä lukutahdissa esimerkiksi toisto oli tarpeeton. Jos olisin lukenut ensimmäisiä osia rauhallisempaan tahtiin, olisi toistonon ärsyttävyys ollut varmasti vähäisempi. Kolmannen osan luin rauhassa ja siitä pidin.

Minulla on tapana pisteyttää kirjat goodreadsissa ja myös täällä. Tämä teos tuotti kyllä päänvaivaa, kun kahdessa ensimmäisessä osassa oli piirteitä, joiden takia teki mieli antaa teokselle korkeintaan kaksi tähteä, mutta samaan aikaan tarina oli niin hyvä, että olisi ansainnut neljä tähteä. Sen sijaan kolmas osa oli niin huomattavasti parempi, että vertailussa se ansaitsi ainakin neljä tähteä. Niin tai näin, päädyin lopulta alla olevaan ratkaisuun.

Tämä järkälemäinen trilogia sopii Murakamin faneille, kirjojaan hitaasti pitkässä aikavälissä lukeville sekä niille, jotka haluavat lukea jotain outoa dekkarimaisella mausteella.


(Osat 1-2)


(Osa 3)

22 kommenttia:

  1. Hyvä arvostelu!

    Harmi, että teos on "ylikirjoitettu", minuakin sellainen joskus tympäisee, joskus taas se voi olla jopa hurmaavaa. =D Tämä Murakami on kiinnostanut minua siitä asti kun se ilmestyi, nyt tuli arvostelusi myötä pikkuinen epäröinti puseroon, että joskohan sittenkään... Katsotaan. Olen lukenut Suuren lammasseikkailun (en tykännyt) ja Värittömän miehen vaellusvuodet. (Tykkäsin, mutta tunnistan juuri tuon "pitää, mutta jää toivomisen varaa, se kirja olisi voinut nimittäin olla Amazing!) Ja noiden kahden kirjan perusteella Murakamin maneerit ovat jo aika nähtyjä, että tiedä häntä sitten, onko hän pidemmän päälle minun kirjailijani. =D

    Hauskaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole itse lukenut Suurta lammasseikkailua ja minusta Värittömän miehen vaellusvuodet oli aika kesy ja vähän junnaava Murakami. Sen sijaan Kafka rannalla on oma lempparini. Murakami ei ole ihan täysin minunkaan kirjailijani, mutta jotenkin silti niin kiinnostava, että aina häntä luen ja lopulta usein päädyn hänen kirjoistaan pitämään melko paljonkin. Äh miten ristiriitaisia fiiliksiä tuo kirjailija herättääkään!

      Kiitos samoin! :)

      Poista
  2. Ristiriitaisia fiiliksiä mullakin! Oon lukenut Suuren lammasseikkailun ja Kafkan. Niin monin tavoin kiehtovaa kerrontaa mutta sitten kuitenkin...jotenkin ei vaan ihan mulle. Haluaisin löytää sen Murakamin joka tosiaan jysähtää kunnolla, kun se hurmaantuminen tuntuu kaiken aikaa olevan niin lähellä. Tämä trilogia ja Norwegian Wood odottelevat hyllyssä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni Kafka on ollut aika lailla täydellinen, mutta vastapainoksi kaikki muut ovat jääneet sitten vaille sitä jotain. Ärsyttävää kun tavallaan potentiaalinen kirjailija ei kuitenkaan tunnu loksahtavan kohdilleen... jokin hiertää aina!

      Hauska kyllä kuulla mielipiteitäsi, jos tämän trilogian tai Norwegian lähiaikoina luet :)

      Poista
  3. Nauroin tälle :---D : "Tarinan kannalta jatkuva tissien vyöry alkoi tylsistyttää." Hyvin sanottu! Ja hyvin olet muutenkin nostanut noita negatiivisia pointteja esiin, sillä koin itsekin ne ärsyttäviksi, mutta en niin ärsyttäviksi, etteivät ensimmäiset osat olisi saaneet minulta viittä tähteä. :) Vähän vähemmän pidin kolmannesta kirjasta, vaikka lopetus olikin osaltaan erittäin paljon mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no joo, oikeasti tympäisi se tissien suuri rooli kirjassa. Vähemmälläkin olisi ymmärtänyt.

      Minusta tuntuu, että kun luin kaksi ensimmäistä osaa niin rivakasti, niin ärsyttävät piirteet nousivat niin voimakkaasti esiin. Kolmannen kohdalla kun samaa ongelmaa ei ollut. Ja hassua, että et pitänyt kolmannesta yhtä paljon kun minulla meni juuri päinvastoin!

      Poista
  4. Joskus pitäisi Murakamiin tutustua. Ja tutustunkin, sillä ensi syksynä luemme lukupiirissä hänen uutuutensa.

    1Q84 kuulostaa idealtaan mielenkiintoiselta, mutta tuntuu, että tähän pitäisi oikeasti panostaa. Luettavaa on paljon. Joskus pitäisi ottaa ihan projektiksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä kuulla mitä pidät Murakamista kun häneen tutustut.

      Onhan tässä paljon luettavaa, eikä ehkä maailman nopeiten luettava, mutta itselläni meni yhteensä noin 1,5 viikkoa koko trilogian lukemiseen. En pidä sitä pahana.

      Poista
  5. Voi että tämä trilogia kyllä kiinnostaisi ja houkuttelisi niin kovasti, mutta samalla kyllä pelottaa aloittaa. Kafka kun oli niin hyvä kirja, että vaikea kuvitella että mikään yltäisi enää samalle tasolle, ja sitten sitä melkein väkisinkin pettyy.

    Olin vähän ajatellut että seuraavan maratonin aikana kokeilisin lukea jotain tiiliskiveä, mutta valinta ei kyllä taida osua tällä kertaa siis tähän, jos se olisikin parempi lukea hieman rauhallisempaa tahtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on aika erilainen kuin Kafka ja minusta tosi erilainen kuin muut Murakamit, jos nyt ei noita toistuvia elementtejä huomioida. Jos yhtään kiinnostaa, niin kokeile. Minusta trilogia on lukemisen arvoinen, vaikka ei Kafkan tasolle yltänyt.

      En tosiaan välttämättä suosittele tätä maratonille, mutta en pidä sitä ihan mahdottomanakaan valintana. Maratonilla voisi joku Sarah Watersin kirja mennä tai ehkä Kate Morton?

      Poista
    2. No itseasiassa hyllyssä odottaisi tuo Paluu Rivertoniin, ja mietinkin jo aiemmin että olisiko se mahdollinen maraton-kirja. Voisi siis ollakin! Waterskaan ei kyllä huono idea.

      Poista
    3. Uskon, että Paluu Rivertoniin toimisi loistavasti!

      Poista
  6. Loistava arvostelu! Vaikka minä itse olin ihan hurmaantunut kirjoista eikä mainitsemasi asiat niin vaivanneet, niin en voinut olla naureskelematta tissi vyörylle, joka on muuten ihan totta. :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha kiitos! Ja no niitä tissejä vaan oli niin paljon!

      Poista
  7. Olipas mukavaa luettavaa. Murakamin ja yleensäkin kirjojen bloggauksissa minua hieman riepoo, jos ei osata hehkutuksen lisäksi sanoa mitään negatiivista. Tuot hienosti esiin plussia ja miinuksia. Minulla on tämä vielä kokematta. Se on se omiin kirjoihin tarttumisen vaikeus. Jos ei muuten täytyy varata omien kirjojen kuukausi. Mutta kirjastoja kun rakastan haluaisin lähikirjastoani kannattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pelkät hehkutukset ovat usein vähän tylsiä, vaikka toisaalta todella hyvän kirjan kohdalla joskus vain käy niin ;)

      Minullakin on nyt kausi, että luen taas vähemmän oman hyllyn kirjoja, mutta onneksi kuitenkin jonkin verran kuten vaikka tämän. Tosin tälläkin hetkellä kirjaston kirja. Kyllähän ne oman hyllyn kirjat siellä hyllyssä pysyy, mutta kirjastossa asia voi olla eri.

      Poista
  8. Hauskasti ja hyvin kirjoitettu blogiteksti.

    Ja tissitpä hyvinkin! Tuossa muuten Murakami on aika samoilla linjoilla kuin John Irving (suosikkini hänkin), jonka kirjoja Murakami on japanintanut. Irvingillä nimittäin piisaa juttuja rinnoista niin, että joskus ärsyttää.

    Mutta kun tarina kuitenkin vetää ja on omaperäinen, niin pienen ärsytyksenkin jaksaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Jostain syystä en itse ole pahemmin ärsyyntynyt Irvingin tissi- tai seksijutuista, mutta Murakamin kohdalla, etenkin nyt, pisti ärsyttämään.

      Pienet ärsytykset kestää kun tarina on hyvä, mutta joskus ne laskevat lukukokemusta niin, että hyväkin tarina kärsii >:(

      Poista
  9. Hahaa tissit :D Tosi hyvä teksti ja paljolti olen samaa mieltä. Luin tämän joululomalla puolitoista vuotta sitten ja hetki oli sopiva murakamimaiseen päättömyyteen, toistoon ja jaaritteluun. Siksi en ollut lainkaan ärsyynytynyt vaan ihastunut, vaikka ihan totta on tuo mitä kirjoitit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että itse kiinnitin toistoon ja muihin ärsyttävyyksiin näin paljon huomiota, koska luin teoksen aika nopeaan tahtiin. Mutta vaikka Murakamin muissakin teoksissa on tissejä ja toistoa, niin en ole koskaan niiden äärellä kokenut samanlaisia tuskastumisen ja turhautumisen hetkiä, kuin tämän kanssa :D

      Poista
  10. Minä kuuntelin Kafka rannalla ja en oikein vakuuttunut. Jotakin hyvää siinä oli, mutta ei sitten kumminkaan. Ei ainakaan niin, että olisin edes harkinnut lukevani muita Murakamin kirijoja, pyyhin kaikki heti lukulistaltani. Mietin, että jäikö minulta jotakin ymmärtämättä, kun kaikki muut tuntuvat tykkäävän kirjasta kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murakami ei ole kaikkien kirjailija ja juuri tällä viikolla yksi lukupiiriläisemme sanoi, että hänestä Kafka rannalla oli kauhea kirja. Minä taas pidin kovasti ja minusta se erottui selkeästi muista lukemistani Murakameista. Minä tavallaan pidän Murakamin kirjojen päättömyydestä, mutta kuten tässäkin postauksessa kirjoitin, Murakami tuntuu jättävän aina vähän toivomisen varaa.

      Koska et pitänyt Kafka rannalla, niin ehkä kannattaa jättää Murakamit toistaiseksi. Tai kokeilla vaikka maltillista Värittömän miehen vaellusvuodet -teosta. :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.