perjantai 31. heinäkuuta 2015

Heinäkuussa kirjoja, reissuja ja kesäpuuhia



Heinäkuun reissuja ja muita kuulumisia

Heinäkuu sateineen tuntui jotenkin armottoman tylyltä ja lyhyeltä, mutta kun pohdin mitä kaikkea kuukauden aikana on tullut tehtyä, lista näyttääkin yllättävän pitkältä ja kivalta! 

Olen käynyt Helsingissä kahdesti. Alkukuun reissulla vietimme monta tuntia Suomenlinnassa ystäviemme kanssa ja kävimme parissa kivassa kahvilassa. Loppukuun visiitillä toimin amatöörimäisenä turistioppaana kiertämässä Helsingin nähtävyyksiä ja jälleen niitä kivoja kahviloita. Ensimmäistä kertaa tulin itsekin käyneeksi esimerkiksi Uspenskin katedraalissa, Tuomiokirkossa ja Vanhassa kauppahallissa. Uusia paikkoja, helppoja kohteita ja maksuttomia kokemuksia. Miksi näihin ei tule poikettua ellei mukana ole vähintään ulkomailta tullut ystävä? Nyt tuli ja olen siitä iloinen. Helsinki näytti taas uudet kasvot ja nyt tuntuu siltä, että tekisi mieli tehdä heti perään toinen reissu turisteillen. 

Helsingin lisäksi vietin yhden viikon maalla lapsuudenkodissani. Tuttuun tapaan sain viettää laatuaikaa märässä metsässä rämpien ja sukulaisia tavaten. Maalla aika tuntuu aina vähän verkkaisemmalta ja sainkin luettua siellä ihan eri tavoin kuin kaupungissa. Maalla olemisen lisäksi vietimme yhden yön saaristossa tuttavamme synttäreitä juhlimassa.

Onneksi täällä kotikaupungissakin on riittänyt tehtävää ja nähtävää kehnosta säästä huolimatta. Turun taidemuseossa on tällä hetkellä huikean hieno Riviera-näyttely, jonka kävin katsomassa ja jonka jälkeen tuli taas pohdittua, että miksi taidemuseoon tulee mentyä niin harvoin, vaikka joka perjantai pääsisi ilmaiseksi. Aion korjata tämän virheen.

Turussa oli myös Valtio+ -näyttely, joka järjestettiin Turun vanhassa lääninvankilassa. Oli mielenkiintoista päästä kurkkaamaan vanhan vankilan seinien sisäpuolelle (Tallinnassa olemme käyneet pari kertaa Patarein vankilassa, joka on ollut molemmilla kerroilla yhtä hyytävä kohde) ja toki nähdä taidettakin. Osa taideteoksista jäi lähtemättömästi mieleeni, mutta tunnustan, että vankila kiinnosti silti enemmän. 

Lisäksi on ollut ystäviä, pyöräretkiä esimerkiksi Kaarinaan, kahvilassa istuskelua, lukupiiri ja yksi ihan paras juttu - kotona loikoilu ja lukeminen. Ei mahda kotihiiri luonteelleen mitään.

Heinäkuun luettuja ja kirjaostoksia

Heinäkuussa luinkin ennätyksellisen paljon, kiitos loman ja sateisten päivien. 

Luin yhteensä 10 teosta eli 3098 sivua (!!!).
Omasta hyllystäni luin 4 teosta ja kirjastosta lainasin 6 teosta.

Luin 2 Tiitu Takalon sarjakuvaa ja 2 Haruki Murakamin kirjoittamaa teosta.

Haruki Murakami: 1Q84, osa 3. 446 s.
Kate Morton: Hylätty puutarha, 669 s. 
Salla Simukka: Punainen kuin veri, 265 s.
Tiitu Takalo: Kehä, 60 s. (sarjakuva)
Tiitu Takalo: Jää, 61 s. (sarjakuva)
Sir Arthur Conan Doyle: Punaisten kirjainten arvoitus, 199 s.
Sarah Waters: Parempaa väkeä, 595 s. (arvio tulossa) 
Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta, 419 s.
Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta, 177 s. (arvio tulossa)
Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut, 207 s. (arvio tulossa)

Vaikka heinäkuussa luin paljon, erilaisia ja eri syistä kiinnostaneita teoksia, niin kuukauden parasta teosta en osaa nimetä, koska sellaista ei oikeastaan ollut. Pidin kaikista, mutta mikään ei noussut keskivertoa paremmaksi. Takalo vakuutti sarjakuvillaan ja lainasin hänen teoksiaan lisääkin. Murakamin omaelämäkerrallinen teos oli kiinnostava ja innostava. Mortonia, Watersia ja Jonesia luki mielellään ja Haahtelan esikoinen kutkutti. Silti mikään ei noussut yli muiden. Voin suositella näistä jokaista, mutta en yhtäkään sen erityisemmin. No, paitsi Takaloa.

Heinäkuussa kirjahylly sai uutta täytettä kun ostin 6 kirjaa (älyttömän halvalla). Kirjoitin kirjaostoistani jo oman postauksen, mutta postauksen kirjojen lisäksi kirpparilta löytyi Joel Haahtelan Tule risteykseen seitsemältä hyvään kirpparihintaan 1,50 eurolla. 

Liekö syy kirjaostojen ja vai minkä, mutta loppukuusta kirjastolainojen pino on saanut maata koskemattomana (vain välillä olen verkon kautta uusinut lainoja) ja oman hyllyn lukemattomat alkaneet kiinnostaa jälleen uudella tavalla. Ehkä vielä jonain kauniina, tai vähemmän kauniina, päivänä nekin tulee luettua. Ihan jokainen.

Hauskaa viikonloppua ja ihanaa huomenna alkavaa elokuuta kaikille!

6 kommenttia:

  1. Minulla on tällä hetkellä ihan sama juttu kirjastolainojen kanssa! Omat kirjat houkuttelevat paljon enemmän ja tänään aionkin raahata jotain lainoja takaisin kirjastoon. :) Iloista heinäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minäkin palautan ainakin pari lukemattomana kirjastoon. Luen sitten, kun hetki on parempi. Mutta yritän kyllä muutaman kirjastolainankin lukea ennen palautusta. Tosin tänään ostin omaan hyllyyn Katukatti Bobin ja tekee mieli lukea se heti!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Eikös vain! Tuonne Wärtsilän (?) kukkulalle kannattaa kyllä kiivetä, näkee Turun vähän erilaiessa perspektiivissä.

      Poista
  3. Minäkin löysin Haahtelan esikoisen tänä kesänä. Jossain välissä luen sen. Olen pitänyt Haahtelan kirjoista paljon, vain Tule risteykseen seitsemältä jätti minut kylmäksi. Haahtela on minun ykkösiä kotimaisissa nykykertojissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haahtelan esikoinen oli ihan ok, mutta oman varsin vajaisen kokemukseni perusteella sanoisin hänen kehittyneen kirjailijana. Tule risteykseen seitsemältä odottaa minua hyllyssä, toivottavasti itse tykkään. Ja Haahtela vaikuttaa hyvältä!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.