sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta


Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta
Suomentanut: Marianna Kurtto
Sivut:419, Otava 2015
Alkuteos: Fallout 2014


Löysin keväällä kirjaston vaihtohyllystä ennakkokappaleen kirjasta Sadie Jones Ehkä rakkaus oli totta. Kenen (teistä?) lie ennakkokappale ollut. Nappasin kirjan mukaani ajatellen sen sopivan kevyeksi ja huolettomaksi kesäkirjaksi - pehmeäkantisen ennakkokappaleen nuhjaantuminen laukun pohjalla ei haittaisi. Ja laukun pohjalle kirja päätyi kun valitsin sen matkakirjaksi mukaani maalle.

Taisin astua kirjan kanssa samaan ansaan kuin aika moni muukin. Luulin nimittäin tarttuneeni kepeään kesäkirjaan, vaan mitä vielä. Näennäisesti Ehkä rakkaus oli totta on kevyt,  kupliva ja pehmeä. On nuoruus, rakkaus ja teatteri. Suloista viattomuutta ja naiiviutta. Mutta pinnan alla sykkii synkkyys ja kipeät kohdat. Traumoja lapsuudesta, surullisia kohtaloita ja likaista realismia.

Ehkä rakkaus oli totta kertoo neljästä nuoresta 60- ja 70-luvun melskeessä. Paul, Leigh, Luke ja Nina ovat kaikki teatterimaailman väkeä. Paul on tuottaja, Leigh on näyttämömestari, Luke kirjoittaa ja Nina näyttelee. Pienissä teatteriväen piirissä heidänkin tiensä kohtaavat työn, ystävyyden ja rakkauden merkeissä.

Luken sängyssä käy kierähtämässä melkein jokainen teatterin tyttö, mutta kun hän tapaa Ninan, hän ei näe enää muita. Nina elää kuitenkin omassa kurjassa avioliitossaan, joka tulee onnen tielle. Paul ja Leigh ovat löytäneet turvan toisistaan, mutta kompastuskiviltä hekään eivät välty. Helppoa ei aina ole, mutta nuoruuden vimmalla, intohimolla ja viattomuudella he puskevat eteenpäin.

Tarina on jännä sekoitus kepeyttä, suloista ja melkein siirappista rakkautta sekä kuvottavaa ja inhottavalta tuntuvaa realismia. Kokonaisuus muodostuu kiinnostavaksi ja aidon tuntuiseksi. Tarina on uskottava eikä se ammu liikaa yli. Neljä päähenkilöä ovat kaikki erilaisia, omalla tavallaan äärettömän ihastuttavia ja huippuun hieton raivostuttavia. Heihin kiintyy ja heidän tarinansa haluaa kuulla - vaikka välillä se tuskastuttaakin.

Pidin siitä, miten nimestään huolimatta kirja on ensisijaisesti neljän nuoren tarina, se kertoo ensin nuoruudesta ja vasta sitten rakkaudesta. Vaikka eiköhän kirja pienessä romantiikan nälässäkin maistuisi.

Mielestäni kirja on enemmän lämmin kuin karu. Kirja hymyilyttää ja valvottaa, sillä sitä ei meinaa malttaa laskea käsistään. Se koskettaa, vaikkakin välillä aika terävästi. Silti lopulta jää ihan hyvä fiilis. Toisaalta myös tunne, että jo pian tarina huuhtoutuu mielestä tai sekoittuu muihin. Kirja ei muuta maailmoja - eikä kaikkien kirjojen tarvitsekaan! - mutta sen lukee mielellään.

Lue kirja, jos teatterin, nuoruuden ja rakkauden yhdistelmä kiinnostaa tai jos kaipaat kevyempää kirjaa, mutta et kuitenkaan höttöä.

 

Toisaalla (muun muassa): Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjakaapin kummitus, Kirsin kirjanurkka, Leena Lumi, Luettua, Lumiomena, Reader, why did I marry him?, Täysien sivujen nautinto

10 kommenttia:

  1. Hienosti tiivistetty: kevyempi, muttei höttöinen. Tässä on paljon tarttumapintaa ja kiinnostavia teemoja - ja menneiden vuosikymmenten Lontoo on upea. Pidin tästä, mutta lopulta kirja on painunut osin unholaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on lukemisesta ihan hetki ja silti oli vaikeuksia kirjoittaa tästä, koska jo nyt jotain on haalistunut mielestä. Muistan toki tarinan, mutta vahvaa jälkeä tästä ei jäänyt. Kuitenkin kirja oli sen verran hyvä, että päätin jättää sen ainakin toistaiseksi omaan hyllyyni!

      Poista
  2. Oi, pidin tästä niin kovasti. Luulen, että tämä tulee säilymään hatarassa päässäni, sillä teoksessa on muutamia kohtauksia, jotka iskivät suoraan johonkin. Sitten tietysti vielä Luke.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistakin sinun pitäneen tästä kovasti. Minäkin nautin kirjan lukemisesta, mutta omalla kohdallani jotain alkaa jo haalistua... ehkä ei kuitenkaan ollut täysin kirjani, vaikka hyvä olikin. Ja Luke on käsittämättömän ihana!

      Poista
  3. Hyvin kuvailtu tuo "jännä sekoitus kepeyttä -- sekä kuvottavaa ja inhottavalta tuntuvaa realismia", samanlainen tunnelma jäi minullekin. Tartuin tähän erityisesti teatterin vuoksi (ja rakkaudenkin) ja pidin kovasti, vaikka välillä puistatti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kirjan hienous onkin se tasapainottelu kevyen ja rankan välillä. Kirja on hyvä, vaikka ihan kepeästä kesäkirjasta ei menekään. Ja teatteri oli kiinnostavaa! Tuli olo, että pitäisi lähteä teatteriin :)

      Poista
  4. Oi oi, ihana kirja, jonka myötä luulen löytäneeni Jonesista yhden uuden suosikkini. Mukavaa, että sinäkin pidit. Minulle kirjan tunnelma - se nuoruuden into ja palo! - on jäänyt hirveän vahvasti mieleen, vaikka hirveästi yksittäisiä tapahtumia en ehkä kirjasta enää muistakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä(kin) toivon, että Jonesia suomennetaan lisää, sillä sen verran vakuuttava tämä oli. Kirjan tunnelma on kyllä omalaatuinen ja hyvä, juuri se nuoruuden mukanaan tuoma intohimo. <3

      Poista
  5. Kyllä tykkäsin kovasti, ja odotan innolla, mitä kaikkea Jonesin tuotannosta vielä löytyykään. Muita suomennoksia ei tainnutkaan vielä olla, mutta voisihan sitä alkukielelläkin hyvin lukea. Jotenkin tämä kyllä kolahti, vaikkei varmaankaan sellaisella kuolemattomalla tavalla, mutta tarpeeksi kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Eikä jokaisen kirjan tarvitsekaan olla elämää suurempi, riittää, kun on tarpeeksi hyvä ;)

      Minä toivon, että Jonesia suomennetaan lisää. Kynnykseni lukea englanniksi on vielä sen verran suuri, että menisi ikuisuus, että saisin tartuttua alkukieliseen.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.