lauantai 29. elokuuta 2015

Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta


Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta
Suomentanut englanninkielisestä laitoksesta: Jyrki Kiiskinen
Sivut: 177, Tammi 2011
Alkuteos: Hashiru Koto Ni Tsuite Kataru Toki Ni Boku No Kataru Koto 2007


Luin Haruki Murakamin omaelämäkerrallisen Mistä puhun kun puhun juoksemista jo heinäkuun puolella, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittaa kirjasta aiemmin. Murakamin pieni suuri kirja on sellainen, jota voisi suositella kaikille Murakamista, juoksemista ja/tai yleisesti kirjailijan elämästä kiinnostuneille luettavaksi. Murakami paljastaa palasia omasta elämästään samalla kun pureutuu juoksuharrastukseen sekä itsensä elättämiseen kirjoittamalla. 
 
Oma suhteeni Murakamiin kirjailijana on hieman ristiriitainen. Hänen teoksistaan Kafka rannalla oli todella hyvä, mutta muiden romaanien kanssa jokin on aina ottanut vastaan. Ne eivät ole ihan täysin istuneet makuuni ja niissä on ollut piirteitä, joista en ole pitänyt. Murakami kiinnostaa, vaikka joskus vähän hiertääkin.
 
Samantapainen suhde minulla on juoksemiseen. En ole erityisemmin liikunnan ystävä, mutta olen säännöllisen epäsäännöllinen juoksija. Olen juossut nuoresta asti kausittain. Välillä aikataulutetusti ja tavoitteellisesti, välillä fiiliksen mukaan. Joskus vain prukaakseni stressiä tai avatakseni kipeitä lihaksiani. Pidän juoksemisesta, koska sitä voi tehdä melkein missä vain, ulkoilmassa ja koska se on kokonaisvaltaista. Juokseminen on fyysistä ja psyykkistä. Tykkään, mutta joskus hankaa vastaan ja pahasti.
 
Sellainen jakso oli meneillään, kun nappasin Murakamin teoksen käteeni. Huh mikä fiilis kirjasta iski! Oli ihana lukea kirjaa juuri tästä aiheesta. Juokseminen kun on vähän sellainen aihe, josta toki puhutaan urheilijapiireissä, mutta josta kaltaiseni tavallinen pulliainen ei paljon pukahda. Nyt tuntui siltä, kuin olisi saanut vaihtaa ajatuksia toisen tavallisen pulliaisen kanssa aiheesta. Todeta, että mä niin tiedän ton. Ja nauraa yhdessä, että sitähän juokseminen on. nimittäin hullun hommaa.
 
Ja kyllä, kirjan lukemisen jälkeen laitoin lenkkarit jalkaan ja lähdin juoksemaan. Vaikka juokseminen ei olekaan vielä vakiintunut tavaksi tauon jälkeen, niin into on hiipinyt takaisin. Näen itseni jo tuolla lenkkipolulla syksyn kiireiden ja stressin kourissa. Mikä kamala, ja silti jo vähän kutkuttava ajatus!

Kirja itsessään on lyhyt ja tiivis opus, jossa kuuluu tietenkin Murakamin ääni. Murakami puhuu oman näkökulmansa kautta, joten varsinaiseksi juoksuoppaaksi kirja ei sovellu, mutta fiilistelyyn sitäkin paremmin. Oli kiinnostavaa lukea myös Murakamin elämästä, sillä en aiemmin tiennyt tuosta outojen kirjojen miehestä juuri mitään. 

Suosittelen juoksua fiilisteleville ja Murakamista kiinnostuneille.

16 kommenttia:

  1. Tämä teos on ollut monesti mielessä ja aion sen kyllä vielä joskus lukea. Rakastan liikuntaa, mutta olen enemmän ryhmäliikkuja (jumpat) ja salilla käyvä (joskin siihen pitäisi löytää uutta kipinää nyt syksyllä). Jostain syystä juoksuun minulla on kaltaisesi on-off-suhde. Keväällä halusin löytää kipinän uudelleen, kun tuntui, ettei työkiireiltä jaksa lähteä jumppaan vaan olisi helpompi vain vetäistä lenkkarit jalkaan ja lähteä hetkeksi tuulettumaan metsäpoluille ja hilata stressiäkin alas. Käytin tavoitteellista ohjelmaa ja tykästyin juoksemiseen. Alkukesälläkin vielä juoksin, mutta nyt into on taas kadonnut, kun sain ohjelman loppuun. Syksyn tullen jumpat kuitenkin alkavat kiinnostaa enemmän, ehkäpä se juoksuintokin jossain vaiheessa taas palaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikunnan suhteen minä ajattelen, että tärkeintä on tehdä mistä tykkää tai mistä innostuu. Monet liikuntamuodot ovat minulle silkkaa painajaista, mutta jostain syystä juokseminen on tuntuntu omalta. En osaa juosta oikein, enkä jaksa juosta pitkiä matkoja, mutta tärkeämpänä pidän sitä, että liikun. Vaikka en välttämättä ympäri vuoden yhtä tehokkaasit, niin yleensä kuitenkin osan vuodesta.

      Juoksun helppous sopii minulle, koska juuri se lähteminen on usein vaikeinta. Juostessa on lenkillä heti, kun on astunut ovesta ulos.

      Poista
  2. Minua ei jostain syystä (intuitio sanoo niin) kiinnosta Murakamin romaanit, mutta tämä juoksukirja hieman kiinnostelee. Itsekin juoksua harrastan ja nautin siitä. En tosin juokse tavoitteellisesti (en ole lainkaan kilpailuhenkinen), vaan ihan silkasta liikunnan riemusta. Ei siis ole aikomustakaan osallistua ikinä mihinkään maratoneille tmv. Minulle juokseminen on yksityispuhde eli haluan olla rauhassa.

    Luuletko, että tällainenkin voisi saada kirjasta irti iloa ja huumaa? Sitähän ei kuitenkaan voi koskaan olla liikaa. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murakami itse osallistuu useille maratoneille ja harrastaa aika tavoitteellista liikuntaa, eli siihen kyllä keskitytään paljon. Toisaalta Murakami treenaa yksinään ja pohtii juoksemista yleisesti, eli maratonit eivät ole pääosassa. Itse en ole koskaan osallistunut tai treenannut maratonia varten, mutta pidin silti kirjasta. Tavallaan oli myös kiinnostava lukea juuri sellaisesta juoksijasta, joka harrastaa lajia eri tavalla kuin itse.

      Minuun ainakin tarttui kirjan fiilis, joten sen perusteella kannattaa ehkä kokeilla :)

      Poista
  3. Lenkkeily on mukava harrastus, ja hyvä kuntoilumuoto, jota pystyy harrastamaan miltei missä vain, ja myös yksin :)
    Olen huomannut että lenkin jälkeen on monesti virkeämpi olo kuin ennen lenkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Lenkkeilyn helppous on itsellenikin se juttu, sillä juuri lähteminen on usein vaikeinta.

      Ja kyllä! Vitsit kun pitäisikin aina muistaa, että vaikka ei millään jaksaisi lähteä lenkille, niin usein sen jälkeen on paljon parempi ja virkeämpi olo!

      Poista
  4. Kafka rannalla on edelleen ainoa Murakamin kirja jonka olen lukenut, ja se vei kyllä sydämeni mukanaan. Ainoa vaan, että juuri sen takia en ole vieläkään uskaltanut tarttua miehen muihin teoksiin, kun eiväthän ne nyt millään voi olla yhtä hyviä.... Pakostikin sitä ajattelee noin. Tämän lukeminen voisi tietysti alentaa hieman sitä muuria. Kuulostaa kiinnostavalle kirjalle, vaikken kovin suuri juoksun fani olekaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän. Itse olen lukenut sen verran monta Murakamia jo, että olen tyytynyt siihen, etteivät ne kaikki ole yhtä hyviä. Vaikka joku varmaan sanoisi, että ovat ne ;)

      Murakami kertoo juoksemisen lisäksi yleisesti omasta elämästään, että jos kiinnostaa miten Murakamista tuli kirjailija, niin siinäkin tapauksessa kirja sopii luettavaksi.

      Poista
  5. Tämä on häilynyt aika ajoin lukulistallani mutta jäänyt sitten sivuun. Kiitos, kun muistuttelit, pidän kirjan nyt paremmin mielessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tämä sai levätä pitkään hyllyssä lukemattomana, ennen kuin sain tartuttua. Kannatti!

      Poista
  6. Juoksukirja on ehdottomasti yksi suosikeistani Murakamilta. Sen jälkeen tuntee olevansa valtavan inspiroitunut - juoksemisesta, kirjoittamisesta, elämästä ylipäätään! Tekisi mieli lukea kirja jossain vaiheessa uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kirja inspiroi monellakin tavalla. Kirjan jälkeen oli ihan sellainen olo, että hitto, minustakin tulee oikea juoksija ja romaanikirjailija! ;)

      Poista
  7. Tämä on ihana, ihana kirja! Murakamilta en ole lukenut kuin tämän ja Värittömän miehen vaellusvuodet (josta en tykännyt yhtään). Hänen romaaninsa eivät hirveästi kiinnosta, mutta juoksua itsekin harrastavana tämä pikkuinen kirja tuntui todella läheiseltä. Murakami sitoo siinä juoksemisen ja kirjoittamisen kauniisti yhteen - osoittaa, miten ne tukevat toisiaan. Inspiroiva kirja kerta kaikkiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juoksijalle tämä on oiva kirja. Fiilistä ja inspiraatiota riittä. Värittömän miehen vaellusvuodet ei ole oma lempparini kirjailijalta. Minusta se on vähän sellainen, joka vaatisi jo muutaman Murakamin teoksen alle, jotta siitä saisi kiinni. Tosin se on puhtaasti oma näkemykseni. Murakamin teokset jaksavat lukijansa. Toiset tykkäävät, toiset eivät ja sitten on meitä, jotka tavallaan tykkäävät, mutta eivät ole ihan täysin vakuuttuneita.

      Poista
  8. Minuakin vielä kahden kirjan jälkeen Murakami mietityttää. Suuresta Lammasseikkailusta en pitänyt, Värittömän miehen vaellusvuodet oli taas minusta hyvä. Luulen kyllä, että lisää luen, ainakin uusi suomennos kiinnostaa, joka ilmestynee kai lähiaikoina. Tähän juoksukirjaan tuskin kuitenkaan tartun. Rakastan liikuntaa, ja olen joskus juoksennellutkin jonkin verran, mutta nykyään polvet eivät kestä. Niihin tulee ihan infernaalinen kipu, jos hölkkäilen yli parikymmentä minuuttia, ja yleensä tila pahenee myöhemmin niin että käveleminen on yhtä tuskaa. Polvet sitten kyllä paranee jo noin vuorokaudessa, mutta ei siis paljon innosta juoksennella. Kävelen mieluummin. Muutenkin tykkään lihaskuntoharjoittelusta, hyppiskästä ja hyppyharjoittelusta yms, enemmän. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tuon epäröinnin Murakamin kanssa, koska itselläni on vähän sama tilanne. Osa kirjoista viehättää, osa ei ihan niin paljon. Uusimman suomennoksen pitäisi tulla pian ja itse aion sen lukea.

      Ja ärsyttävää tuollainen polvivaiva! Onneksi muutakin voi harrastaa kuin juoksua :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.