maanantai 31. elokuuta 2015

Ihana, surkea, ikioma elokuuni


Syksy on aina ollut lempivuodenaikani ja etenkin elokuun päivät. Ehkä se menee juuri kuten Katja kirjoitti; omin vuodenaika on se, jolloin on syntynyt. Ainakin nyt tuntuu siltä.

Elokuussa on tapahtunut hurjasti ja sellaisiakin juttuja, joista en olisi osannut edes uneksia. Kiirettä on pitänyt ja lomailun jälkeen on pieni stressin poikanen kotiutunut luokseni, mutta siitä huolimatta kaikki on tuntunut tervetulleelta ja olen vastaanottanut syksyn hymyillen.  Olen hymyillyt aamuherätyksille, täyteen ahdetulle kalenterille, pikaisille lounaille ja suihkuille, koulujutuille, työjutuille, liian pitkille välimatkoille, jotka olen taittanut, palavereille, lähetetyille ja vastaanotetuille sähköposteille, kaveritreffeille ja kaikille uusille ihmisille. Elämä on ollut täynnä, niin täynnä. Ja se on tuntunut ihan hyvältä, kuten syksyn alku aina. 

Elokuussa olen viettänyt muutaman yön Tukholmassa ja muutaman yön maalla, jossa kerättiin ämpärikaupalla mustikoita ja tutustutettiin hollantilainen hulluun maalaiselämään. Olen aloittanut opiskelut tuutorihommilla, sähköpostivyöryillä ja pikaisilla palavereillä. Niin, ja kurssirumballa, jota en osannut odottaa. Olen tehnyt sijaisuuksia kirjastoon ja palannut mopin varteen kesäloman jälkeen. Olen viettänyt synttäreitäni ja tajunnut olevani lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä. 

Kun katselen kalenteristani elokuun alkua, tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus. Tavallaan onkin, koska sen jälkeen on ehtinyt tapahtua pienen ihmiselämän verran asioita. Onneksi nyt saan pari päivää levätä, ennen kuin alkaa ihan oikea arki rytinällä. Siihen kuuluu alkuun koulu ja kaksi työpaikkaa. Ei varmaan tarvitse sanoa, että kiire tuskin loppuu heti. 

Vaikka elokuu on ollut aika ihana, on se lukemisen kannalta ollut suorastaan surkea. Luin koko elokuun aikana kaksi ja puoli romaania sekä puolikkaan sarjakuvan. Kirjastoon palautin kasan lukemattomia lainoja, koska olin uusinut ne jo maksimimäärän. Sanoisinko, että auts. Kaltaiselleni lukutoukalle on vaikea pala purtavaksi, kun ei ehdi tai jaksa lukea. 

Elokuussa luin kokonaan James Bowen Katukatti Bobin ja Robert Galbraithin (eli J.K. Rowlingin) Silkkiäistoukka. Bob oli näistä kaltaiselleni kissaihmisille nappivalinta, mutta Silkkiäistoukka todisti jälleen sen, etteivät dekkarit tahdo upota. Kirja kuitenkin sopi kiireiselle lukijalle kepeytensä puolesta.

Tämän syksyn aikana tekeminen ei varmaan lopu ihan heti kesken, joten en uskalla lupailla sen ihmeellisempiä tänne blogin puolelle. Kovasti syyhyttäisi pistää ulkoasu uusiksi ja vinkata teille muutama hyvä elokuva, mutta katsotaan koska ehdin. Sen sijaan yhden uuden jutun uskallan luvata, sillä se on jo julkaisua vaille valmiina ja se on - tattadatattadataa - ensimmäinen juttusarja blogissa. Ensimmäinen osa ilmestyy jo tällä viikolla ja pari seuraavaa osaa on valmiina. Mistään säännöllisestä tai pitkästä jutusta ei ole kyse, mutta muutama osa on kuitenkin tulossa. Jänskättää mitä tykkäätte!

Nyt olen suuren valinnan edessä, rästipostaukset vai lukupiirikirja? HMM.

Mutta hei, ihanaa syksyä teille! Nauttikaa!

8 kommenttia:

  1. Paljon on sinulla hommaa! Minullakin noita maksimimäärän jo uusittuja kirjastolainoja alkaa taas olla, huoh. Iloista syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuota, mutta onneksi vielä tuntuu ihan hyvältä sekin asia! No, saahan ne kirjat toistekin lainaan, paremmalla ajalla.

      Kiitos samoin!

      Poista
  2. Olen kuullut jo monelta taholta, että miten syksy on niin ihanaa aikaa ja syksy on juuri se kaikkein paras vuodenaika, enkä vain ymmärrä! :D No, tulen vähän vastaan ja myönnän, että alkusyksy eli lähinnä syyskuu on aivan kivaa aikaa. Elokuu on minulle vasta loppukesää, joten siitä pidän myös. Lokakuusta eteenpäin aina kevääseen asti taas olen vuodesta toiseen ihan rättipoikki. Se on kumma, miten näihin vuodenaikoihin ei ole vieläkään tottunut!

    Pitäisi alkaa itsekin orientoitua kohti syksyn opintoja, vaikkei niitä määrällisesti olekaan paljoa luvassa. Tai toki voisi olla jos haluaisi itsensä ihan loppuun asti kuluttaa, mutta jos ainakin tuon loppusyksyn edellä mainituista syistä ottaisi vähän rauhallisemmin :) Mukavaa, vaikkakin ilmeisen kiireistä syksyä Katri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla yleensä riittää energia jouluun asti, mutta kun vuosi vaihtuu, iskee aina se järjetön kevätväsymys. En ole koskaan ymmärtänyt kevään hehkutusta, koska olen usein niin väsynyt, että tuntuu ihan pakkopullalta kahlata ne kevätkuukaudet läpi :D Että meitä on moneen junaan!

      Ei sitä kannata opinnoilla itseään uuvuttaa. Itse ainakin olen yrittänyt valikoida alkusyksyyn kursseja, jotka saan käytyä vaikka töitä onkin.

      Kiitos samoin (tosin ilman niitä kiireitä)!

      Poista
  3. Odotan malttamattomana sitä juttusarjaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, voi apua! Tällä viikolla tulee ensimmäinen osa.

      Poista
  4. Katri, ihanan tapahtumarikkaalta kuulostaa elokuusi ja tuleva syksysi. Juuri syksyllä on minustakin ihanaa, kun on uusia kuvioita, uusia töitä, uusia ihmisiä.

    Myös minä odotan juttusarjaasi jännityksellä - mitä ihmettä sieltä on tulossa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onneksi tapahtumarikkaus tuntuu vielä hyvältä. Tiedän, että jossain kohtaa myös karu totuus eli arki alkaa oikeasti painaa, mutta onneksi vielä kaikki tuntuu ihan hyvältä.

      Ja voi apua, toivottavasti tällainen ennakkomainostus ei kamalasti latista itse juttua!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.