sunnuntai 2. elokuuta 2015

James Bowen: Katukatti Bob


 James Bowen: Katukatti Bob
Suomentanut: Kimmo Paukku
Sivut: 268, Wsoy 2014
Alkuteos: A Street Cat Named Bob 2012

Tällä kertaa tarjolla ei ole mitään suurta kirjallista tapausta, vaan ihana kirja kissaihmisille. Kirja, jonka nappasin mukaani kirpparilta kolmen euron kohtuuhintaan ja jonka kanssa käperryin sohvannurkkaan heti kotiin päästyäni. Seuraavana päivänä kirja oli jo luettu. Hymyilytti valtavasti. 

Katukatti Bob on lämmin, viihdyttävä ja koskettava tositarina kissasta, entisen huumeriippuvaisen elämästä sekä ystävyydestä. Kun James Bowen löytää asuintalonsa rappukäytävästä kissan, ei hän osaa vielä aavistaakaan miten kissa tulee muuttamaan hänen elämänsä. Ensin James vastustelee, sillä eihän hän tiedä kenen kissa on ja vaikka kissalle ei tunnukaan löytyvän omistajaa, ei Jameskaan voi siitä huolta pitää. Hän on entinen huumeriippuvainen, joka elättää itsensä katusoittajana ja kykenee juuri ja juuri pitämään huolen itsestään. Mutta kissa löytää tien Jamesin sydämeen ja niin James päätyy huolehtimaan kissasta. Ja kissa hänestä. Kissasta saa nimekseen Bob ja jo pian se muuttaa Jamesin elämän suunnan kokonaan. Mahtipontista, mutta totta.

"Eräs asia alkoi valjeta minulle, kun kävelin illalla takaisin kotiin. Kyse ei ollut vain rahasta. En ollut vaarassa kuolla nälkään. Mutta elämäni oli nyt paljon täydempää, kun Bob oli osa sitä.
   Oli todella hienoa, että minulla oli niin loistavaa seuraa, niin loistava kumppani. Tuntui aivan kuin minulle olisi annettu tilaisuus päästä takaisin oikeille raiteille."

Katukatti Bob on helppo, nopea ja yllättävän lohduttava kirja. Kertomus Bobin kaltaisesta uskomattomasta kissasta sekä miehen ja kissan välisestä ystävyydestä lämmitti mieltäni niin paljon, että omat murheet tuntuivat katoavan. Kirja lohdutti melkein yhtä paljon kuin jos kainaloon olisi kaapannut ihan oikean kissan (mitä en kuitenkaan voinut tehdä, sillä kissani ovat tällä hetkellä mökillä kesävieraina). Kirja toi mukanaan annoksen hyvää mieltä.

Hyvän mielen lisäksi pidin siitä, miten kirja avasi entisen huumeriippuvaisen elämää. Niin sanotusti kadulle päätyneet ovat usein näkymättömiä, pohjasakkaa, joiden tarinaa kukaan ei kuuntele tai ainakaan kuule. He tuntuvat menettävän ihmisyytensä samalla kun menettävät kodin, perheen ja muut asiat, joita usein pidetään normaalin elämän perustana. James Bowen kertoo tarinaansa rehellisen oloisesti ja tuo palan elämää Lontoon kaduilta lukijan nähtäväksi. Tarina avaa silmiä.

Kirjallisessa mielessä kirja ei nouse kovin korkealle arvoasteikolla. Teksti on  yksinkertaista, paikoin kömpelöä ja turhaa toistoa löytyy. Tällaisen kirjan yhteydessä en koe sitä suureksi ongelmaksi, sillä eihän Bowen varsinaisesti ole kirjailija, vaikka kirjoittaakin omasta elämästään. Tarina välittyy ja yksinkertainen teksti on helppo lukea. Toistoon kiinnitin pari kertaa enemmän huomiota, mutta se ei onneksi ollut häiritsevää.

Hieman pohdin kirjan uskottavuutta. Tarina tuntuu aidolta ja rosoa löytyy, vaikka kirjaa on varmasti kaunisteltukin. Kirjassa on erityisesti muutama kohta, joiden jälkeen mietin kirjailijan rehellisyyttä. Ne olivat pieniä juttuja, joiden merkitys kokonaisuuden kannalta on olematon, mutta silti. Luulen kuitenkin, että entisen huumeaddiktin tarina on sellainen, joka kaipaa väkisinkin siloittelua ja varmasti ihan kustantajatasolla on tehty ratkaisuja, joiden myötä kirja olisi hieman "myyvämpi". Lämmin ennemmin kuin karu. Kertomukset kissasta tuntuivat kaikessa uskomattomuudessakin uskottavilta. Näin kissaihmisenä kun olen tavannut melkoisen määrän kissoja ja niin erikoisia persoonia, että sanoisin kissojen kohdalla kaiken olevan mahdollista.

Yhden asian haluan vielä nostaa esiin. James on entinen heroiiniaddikti, joka on metadonihoidossa. Vaikka Bob vaikuttaa Jamesin elämään positiivisella tavalla, täytyy muistaa, ettei kissa  tai mikään lemmikki ole ratkaisu ongelmiin. Eläin ei poista ongelmia. Jos lemmikin haluaa, siitä täytyy olla valmis pitämään huolta ja huomioida, että kaikki eläimet ovat erilaisia. Jos elämä tuntuu ongelmaiselta, voi eläimestä pahimmassa tapauksessa tulla yksi ongelma lisää. James otti kissan elämäänsä ja vaikka heidän tarinansa on onnellinen, oli James selkeästi myös valmis muutokseen. Hän oli kykenevä ja halukas huolehtimaan itsestään ja kissasta. Jos on valmis huolehtimaan lemmikistä, on siitä varmasti paljon iloa. Eläinten vaikutus ihmisen mielialaan on suuri. Vaikka omaa lemmikkiä ei voisi juuri nyt ottaa, kannattaa eläinten läheisyyteen hakeutua. Varmasti lähipiiristä löytyy aina joku, joka tarvitsisi vaikka päivävahdin lemmikilleen.

Toki kirja voi herättää toisenlaisiakin pohdintoja. Onko oikein rahastaa lemmikin avulla? En kuitenkaan halua takertua siihen tai ajatella tästä ihanasta kirjasta niin. Elämässä on hyviä juttuja ja minusta tämä kirja ja sen tarina on yksi niitä. Haluan uskoa, että James Bowen jakoi tarinansa jakaakseen hyvää. Jos hän tarinallaan on saanut mainetta ja mammonaakin, se hänelle ja Bobille suotakoon. En halua pilata hyvää juttua omalla kyynisyydelläni.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille kissaihmisille ja heille, jotka haluavat lukea koskettavan tositarinan, eivätkä harmistu yksinkertaisesta kerronnasta. Sopii etenkin hetkiin, kun kaipaa kissamaista lohtua. Itse aion etsiä käsiini jatko-osan.



Toisaalla: Anna minun lukea enemmän, Nannan kirjakimara, Ullan luetut kirjat

6 kommenttia:

  1. Luin tämän kirjan jokunen aika sitten itsekin ja nyökyttelen tässä päätäni kirjoituksellesi. Minusta tuntuu, että Bowen tarkoituksellisesti valitsi olla pahemmin kertomatta "aktiivihuumevuosistaan", koska hän ei itsekään pidä siitä, millainen ja millaista se oli. Minusta ihan ymmärrettävä ratkaisu keskittyä Bobiin, jonka ympärillä koko kirja tavalla tai toisella pyörii.

    Suloinen kirja tämä kyllä on, inhimillinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan suloinen ja inhimillinen!

      Itse en jäänyt kaipaamaan parempaa selontekoa menneistä huumevuosista, mutta esimerkiksi jossain kohtaa Bowen kertoi, kuinka osa Big Issuen myyjistä oli humalassa töissä ja piti juodakseen itsensä lämpimänä. Tässä kohtaa Bowen myös paljasti juoneensa _kerran_ itsekin kun oli erittäin kylmä päivä. Pieni juttu, mutta jotenkin jäin miettimään, oliko se yksi kerta oikeasti ihan koko totuus. No, ei sillä ole väliä! Ehkä se oli ihan totta ja minä kyynisenä kyseenalaistan.

      Tämän kirjan pidän omanani<3

      Poista
  2. Kiitos tästä kissamaisesta vinkistä! Ehdottomasti luen tämän vielä jonain päivänä. Kissalohtu <3

    VastaaPoista
  3. Hei! Aivan ihanaa, että tuo huikea Bob on viimeinkin saatu mukaan Suomen kirjablogeihin. Kiitos!! Luin ensin jatko-osan ja sitten vasta tämän ykkösen. Ihastuin ensi hetkistä Bobiin ikihyviksi. Samaa mieltä siitä, että kirjallisestihan nämä ovat helppolukuisia ja jopa vähän kömpelöitä, mutta tarina on mieletön ja Bobhan on jo nyt legenda. Bowen on kirjoittanut (hyvän tiimin kanssa ihan varmasti) ymmärtääkseni jo kuusi kirjaa. Tai kirjoittaa parhaillaan kuudetta.
    Bobin seikkailuistahan saatiin loistavaa ainesta lasten kirjoihin. Luulen, että kaikki Bowenin huumetaustaan liittyvä häivytettiin niistä pois.
    Bobin kissauskottavuutta en epäillyt minäkään hetkeäkään, itselläkin nimittäin kämppiksenä asustelee kissa. :)
    Kissat vaan ovat niin mainioita ja käsittämättömiä, jokainen on oma persoonansa.

    Youtubesta (ja netistä muutenkin) löytyy paljon materiaalia tästä parivaljakosta. Bob on telkkarihaastatteluissakin juuri niin veikeä ja persoonallinen kuin kirjoissakin. Aika harvinainen kissatapaus kaiken kaikkiaan!

    Lukisin mielelläni lasten kirjatkin... onkohan niitä saatu suomeksi?
    Bobin ja Jamesin tarinastahan piti tulla Hollywood-leffakin, onkohan toteutumassa? En ole seurannut niin tarkasti, että tietäisin tätä.

    Minusta se, että Bowen on 'lyönyt rahoiksi' Bobin tarinan kanssa on ollut suorastaan nerokasta. Miehen katu/huumetaustan vuoksi hän on lyöttäytynyt yhteen useampienkin kansalaisjärjestöjen kanssa ja Bobin suosion vuoksi hän on pystynyt tekemään valtavasti hyvää laitapuolen väestön hyväksi. Ja sallittakoon hänelle ja kissallensa menestyksen myötä parempi elämisen laatu! Tottakai!
    Olen ymmärtänyt, että James ei nykyisin juuri pysty kävelemään kadulla Bob harteillaan ilman, että joutuu väkijoukon ympäröimäksi. Ha!
    Ja lopuksi yksi kissahörhökommentti: itse uskon vakaasti, että Bob tosiaankin valitsi James Bowenin! Koska ne kissat vaan tietää!!

    Kiitos vielä kerran, että toit tämän kirjan ja aiheen tänne!
    Terv. Cats

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentistasi! En voi kuin nyökytellä, sillä olen samaa mieltä monesta asiasta.

      Bobin ja Bowen tarina on niin hieno, että sen leviäminen ympäri maailmaa on mahtavaa. Ja toki sallittakoon kaikki menestys ja kunnia parivaljakolle. Tosipohjainen tarina lastenkirjoissakin on varmasti toimiva ja hyvä.

      Minä olen katsellut muutaman videon ja Bob kyllä vaikuttaa niissä juuri siltä, millaisen kuvan kirjoistakin saa. Enkä sitä ihmettele, sillä kissat ja lemmikit ovat ihmeellisiä. Kunhan niille annetaan tilaisuus siihen.

      Sitä en tiedä, saako lastenkirjoja suomeksi tai elokuvasta. En ole niin kiinteästi seurannut ilmiötä, sillä vasta nyt luin kirjankin.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.