sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kesähaaste ja kiireisen bloggaajan kuulumisia

elokuussa

Kiireinen bloggaaja täällä hei! Huh, enpä olisi uskonut, että syksyn kiireet alkavat ennen syyskuuta, mutta niin se vain on, että elokuu on mennyt hurjaa vauhtia kiireiden ja välillä pienen stressin keskellä. Pääasiassa eteeni on tupsahtanut huippuja juttuja, kuten kivoja työkuvioita, pieniä reissuja ja ihania ihmisiä, joita olen saanut tavata. Mutta on ollut muutakin, ei mitään ikävää, mutta aikaa ja energiaa vieviä hommia kuitenkin. Vaikka en vaihtaisi viimeisiä viikkoja mihinkään, niin ihan hippasen harmittaa, että en ole ehtinyt lukea enkä todellakaan päivittää blogia. Näillä näkymin sama meno jatkuu vielä tovin, sillä huomenna alkaa oikeasti arki, joka sisältää ainakin nyt alkusyksyn koulua sekä kaksi työpaikkaa. Olen innoissani, mutta tiedän, että blogini tulee uinumaan paljon tulevan syksyn ajan. En ole siis poistumassa blogikuvioista mihinkään, mutta nyt on se hetki, kun täytyy keskittyä vähän enemmän muihin puuhiin. Blogia aion päivittää, hoitaa rästipostauksetkin julkaisukelpoisiksi, mutta tahti on verkkainen.

Vastaaan nyt viimein tähän kesähaasteeseen, jonka sain tovi sitten ihanalta Kaisalta.

1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta. 
Onpa vaikea, sillä en millään muista mitä kaikkea olen jo kertonut, mutta yritetäänpä nyt. 

Olen syntynyt syksyllä ja syksy on aina ollut kesän kanssa lempivuodenaikani. Rakastan syksyisiä lämpimiä sekä sateisia säitä, sienestämistä ja marjastamista, pimeneviä iltoja ja syksyn värejä. Olen maalta kotoisin ja arvostan maaseudun hiljaisuutta ja pimeyttä. Vaikka olenkin nykyään kaupunkilainen, niin silti joskus unettomina öinä häiritsee tolkuttomasti, kun kotia ei saa yhtä pimeäksi kuin maalla. Vietinkin juuri pari yötä maalla ja nautin siitä, kun yöllä makuuhuoneessa oli niin pimeää, ettei nähnyt mitään. Pidän myös siitä, että maalla tuntuu olevan aina jotain puuhaa toisin kuin kaupungissa. Ristiriitaisesti en ole kovin sinut ötököiden kanssa, vaikka luulisi niihinkin tottuneen.

Kärsin lentopelosta, ja se on yksi syy miksi olen matkustellut niin vähän. En pidä laivoistakaan, mutta niiden suhteen kynnykseni on vuosien varrella vähän madaltunut. Minulla ei ole ajokorttia. Olen koirille lievästi allerginen, mutta en kissoille. Minulla on neljä pikkusiskoa, joiden kanssa tykkään viettää aikaa. Luen mieluummin kirjoja kuin katselen elokuvia. 

2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi? 
On ja ei. En kirjoittaisi julkista blogia, ellei lukijoilla olisi merkitystä. Kirjoitan juttuja, joiden toivon kiinnostavan muitakin ja haluan tehdä sen hyvin. En halua välittää blogini kautta vääränlaista kuvaa itsestäni tai kirjoittamistani asioista, joten mietin välillä mistä kirjoitan ja millä tavoin. Siinä mielessä mietin blogini lukijoita aika paljon. En kuitenkaan kirjoita miellyttääkseni muita. Kaikki eivät voi pitää blogistani, mielipiteistäni tai tavoistani kertoa ne. Ja se on ihan okei. Tietenkin toivon blogini löytävän lukijansa, koska on mukava olla vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa ja on hauskaa, että joku oikeasti saattaa lukea tekstejäni. Muiden mielipiteet eivät kuitenkaan vaikuta siihen, miten blogiani lopulta kirjoitan.

3. Miten blogiminä eroaa reaaliminästäsi?
Blogiminäni on vain pala itseäni. Blogiminäni kirjoittaa pääasiassa vain kirjoista ja niihin liittyvistä asioista, mutta tosielämässä olen kiinnostunut tietenkin muistakin jutuista. Blogissani esiintyy yleensä rauhallisempi ja harkitsevampi puoleni, joka sanoo melko rohkeasti mielipiteitään. Oikeasti olen välillä vähän ujo, en aina uskalla sanoa mielipiteitäni ja joskus jään sanattomaksi, kun taas täällä sellaista käy harvoin, koska on aikaa miettiä miten vastaa ja kommentoi. Toisaalta samaan aikaan räiskyvimmät  ja ehkä hauskimmat piirteeni ja kärkkäimmät mielipiteeni eivät ylety blogiini. On oikeastaan hassua ajatella, miten pienen palan täällä annan itsestäni ja miten paljon jää pimentoon. Mutta samanlainen kirjafriikki olen täällä kuin ihan oikeassakin elämässä.

4. Mikä saa sinut nauramaan? 
Huumorintajuni on huono ja musta. Nauran monesti asioille, joita muut eivät välttämättä pidä hauskoina. Pidän tahattomasta tilannekomiikasta, muiden ihmisten höpsötyksistä ja sanaväännöksistä. (Saatan nauraa, jos joku sanoo juovansa vaikka kahvikuppinsa loppuun.) En pidä vahingonilosta tai pahantahtoisesta muille nauramisesta, sen sijaan on hyvä taito osata nauraa itselleen ja joskus vähän muillekin. Nauran aika helposti ja pidän tietynlaisesta nasevuudesta ja sarkasmista, joiden myötä usein syntyy hauskoja keskusteluja. Inhoan tärkeilyä tai liian vaikeaksi taipuvaa nasevuutta, koska ne kuollettavat hauskat jutut. Jos minun pitäisi sanoa kaksi hauskinta elokuvaa, sanoisin varmaan Little Miss Sunshine ja 50/50

5. Mitä luovuus sinulle merkitsee? 
Voi apua, mieleni täyttyy tässä kohtaa vain kaikenlaisesta filosofisesta hötöstä ja siitä ajatuksesta, että onko olemassa sellaista asiaa kuin luovuus. No joo. Minusta luovuus on taitoa nähdä ja tehdä asioita usein totutusta poikkeavalla tavalla. Pidän käytännöllisestä luovuudesta, jolla voidaan ratkoa eteen tulevia pieniä tai joskus suurempiakin ongelmia. Ehkä luovuus on jonkinlainen tapa luovia elämässä eteenpäin. Minusta luovuus ja mielikuvitus kulkevat käsi kädessä. En pidä itseäni erityisen luovana, vaikka mielikuvitukseni onkin melkoinen (niin hyvässä kuin erityisesti pahassakin). Tietenkin yhdistän luovuuden myös taiteeseen, kirjallisuuteen ja kulttuuriin.

6. Ketä läheistäsi ihailet? 
Ihailen läheisistäni heitä, jotka uskaltavat elää ja tehdä rohkeita valintoja muiden mielipiteistä välittämättä, vaikka se joskus tekisikin kipeää. Ihailen heitä, jotka osaavat olla elämäänsä tyytyväisiä, vaikka se ei aina olisikaan helppoa. Ihailen heitä, jotka ovat tehneet unelmiensa eteen töitä. Ihailen heitä, joilla on aina hyvät käytöstavat ja heitä, jotka ovat aina sanavalmiita. 

7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi? 
Taipumukseni stressata kaikesta, saamattomuuteni ja tapani jättää joskus asioita viimeiseen hetkeen. Lisäksi ajoittainen herkkyyteni provosoitua, vaikka olen oikeasti aikamoinen viilipytty. Ehkä juuri siksi ärsyttää hetket, kun tyyneyteni pettää. Myös rohkeuden puute ja hitauteni tietyissä tilanteissa. Ei ole ärsyttävämpää kuin se, että luimistelee, vaikka ei olisi syytä ja sitten myöhemmin tajuaa, miten olisi pitänyt toimia ja sanoa. 

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita? 
Hmm. Luulen, että jotkut piirteeni ihastuttavat muita ja samaan aikaan vihastuttavat toisia. Ehkä rauhallisuuteni, rohkeus olla oma itseni, nasevuuteni tai ystävällisyyteni. Luulen, että tietyissä asioissa järkähtämättömyyteni raivostuttaa muita, mutta esimerkiksi elämäntavoissani se saattaa myös ilahduttaa. Toivon myös, että avoimuuteni, suvaitsevaisuuteni ja ennakkoluulottomuuteni ihastuttaa muita. 

9. Mikä sinusta tulee isona?
Toivon mukaan onnellinen, tasapainoinen ja kirjastonhoitaja. Mielestäni elämässä vain onnellisuus on oikeasti tavoittelemisen arvoista. Täytyy kuitenkin muistaa, että onnellisuus merkitsee ihmisille erilaisia asioita ja sen voi saavuttaa monilla eri tavoilla.

10. Uskotko onnellisiin loppuihin?
Uskon kaikenlaisiin loppuihin. 


En haasta ketään, koska en ole ehtinyt myöskään kiertää blogeja, enkä tiedä ketkä kaikki ovat vastanneet jo. Mutta jos haluat tehdä tämän, niin nappaa mukaan! Haastan juuri sinut.

Ihanaa elokuun loppua!  
Palaan tai ainakin yritän pala blogini ääreen vielä tämän kuun aikana.

8 kommenttia:

  1. Taidan napata haasteen, olen jonkin aikaa katsellut tätä blogeissa ja ajatellut, kuinka kivaa tähän haasteeseen olisi vastata. Olen siis tällä kertaa se juuri sinä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kivaa! Minusta näitä on hauska laittaa eteenpäin, mutta nyt olisi täytynyt tehdä melkoinen työ, että olisi selvittänyt ketkä eivät vielä ole vastanneet :)

      Poista
  2. Hienoja, pitkiä vastauksia! Pystyn samaistumaan noista aika moneen, kuten vaikka tuohon neloskohtaan. Kuva on myös upea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, oli näköjään paljon sanottavaa! Kiitos, kuvan nappasin Tukholmassa ihanana lämpöisenä iltana.

      Poista
  3. Mukavaa, että vastasit, vaikka kiirettä onkin. :-) Tunnistin vastauksistasi vaikka ja mitä yhtäläisyyksiä itseeni. Minäkin olen maalta kotoisin ja maanviljelijäperheestä, ja vaikka itsekin asun nyt kaupungissa, pystyn parhaiten latautumaan maalla ja nimenomaan omilla kotilakeuksilla. Minusta myös vuodenaikojen vaihtumisessa on enemmän taikaa maalla, esimerkiksi loppukesän pikkulintujen hiljentyminen, kurkien kokoontumishuudot ja viljan tuoksu. Oma blogini onkin ollut nyt hiljaa, koska en ole malttanut vielä lähteä takaisin kaupunkiin ja maalla en juurikaan naputtele koneella. Kuten sinäkin, minäkin olen nyt marjastanut ja auttanut viinimarjojenkin poiminnassa. Ja ottanut aurinkoa ja lukenut kirjoja, tietenkin. Ja rapsuttanut rakkaita kisujani. <3

    MInäkin ihailen heitä, jotka ovat sanavalmiita. Joskus ärsyttää, kun itse ei saa sanaa suusta ja tajuaa vasta myöhemmin, mitä olisi voinut sanoa. Vieraammassa porukassa olen ennemmin tarkkailija. Tosin en taida läheisimmille ystävillenikään tuoda aina ihan kaikkea itsestäni esiin. Kerran eräs ystäväni sanoikin, että olen sellainen, joka saattaa yhtäkkiä yllättää toiset vaikkapa jollain taidolla, jota toiset eivät ole tienneetkään minun osaavani.

    Haha, ja se vilkas mielikuvitus on kyllä yksi syy, miksi en kertaakaan elämässäni ole katsonut kauhuelokuvia. :-D

    Ihanaa elokuuta sinullekin ja tsemppiä syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin koen rentoutuvani parhaiten maalla. Kun oikein stressaa ja ahdistaa, niin jo usein muutama päivä maalla auttaa. Harmi, että aina ei pääse lähtemään! Minulla on lapsuudenkotiini useamman tunnin bussimatka (henkilöautolla pääsisi nopeammin, mutta ei ole autoa eikä ajokorttia!). Syksy on maalla niin ihana, kun pääsee keräämään sieniä ja marjoja. Viime vuonna autoin keräämään kaikki puskamarjat, missä menikin muutama päivä :D

      Yksi ärsyttävämpiä juttuja on tajuta joskus ikuisuuden päästä, että mitä jossain tilanteessa olisi voinut tai pitänyt sanoa. Argh! Mutta muuten olen melko puhelias, jos seura on yhtään tuttua. Joskus olen puhelias muutenkin. Naseva, sanoisivat eräät... :D

      Joo, minäkään en voi kauhuelokuvia katsoa. Muutaman katsonut ja niistä pitkään kärsinyt.

      Kiitos samoin!

      Poista
  4. Mukavia vastauksia. <3 Minäkin rakastan sienestämistä. Ja vaikken ole kotoisin ihan maaseudulta, vaan pikkukaupungista, rakastan maalaismaisemaa. Siellä on helppo hengittää. Siksi olenkin iloinen, että saan täällä pääkaupunkiseudullakin asua hiekkatien varrella vastapäätä pientä metsää ja vain muutaman sadan metrin päässä vehnäpellolta. Maalaismaisemissa, melkein!

    Sinusta tulee takuulla ihana kirjastonhoitaja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja!
      Minusta maalla (tai maalaismaisemissa) tuntee olevansa muutenkin aina vapaampi. Sellaiset jutut, joilla on kaupungissa merkitystä, saattavat olla siellä merkityksettömiä. Vaikka asun tyytyväisestä tällä hetkellä kaupungissa ja vieläpä lähellä keskustaa, niin tulevaisuudessa toivottavasti muualla. Ehkä maalla tai kuten te maalaismaisemissa kaupungissa.

      Toivotaan <3

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.