maanantai 5. lokakuuta 2015

3 luettua: Ulla-Lena Lundberg, John Green ja Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa


Ulla-Lena Lundberg: Leo
Suomentanut: Leena Vallisaari
Sivut: 405, Gummerus 2015
Alkuteos: Leo 1989

Ulla-Lena Lundbergin Leo oli syyskuun lukupiirikirjana. Olen halunnut lukea Lundbergiltä jo tovin edes jotain, mutten silti ollut kovin innoissani, sillä - nyt seuraa tunnustus - en oikein tahdo syttyä kotimaisille historiallisille romaaneille. Siitä huolimatta ihastuin Leoon enemmän kuin olisin osannut kuvitella. Liekö syynä, että kirja ei sijoitu Suomeen, vaan harmaalle alueelleni Ahvenanmaalle. Meri ja saaristo? Voi, kyllä kiitos!

Kun aloin lukea kirjaa - kiireessä, kuinkas muutenkaan - en saanut siitä otetta. Kirja eteni tekstitasolla verkkaisesti, mutta tarina hyppeli huimaa vauhtia sukupolvelta toiselle. Liian monista hahmoista ei tahtonut jäädä mieleeni yhtäkään. Ensimmäiset sivut tuntuivat pakkopullaiselta tarpomiselta tylsässä tekstimassassa ihan liian monen henkilöhahmon kanssa. 

Kunnes jokin osui kohdilleen.

Sain kirjasta otteen ja pian huomasin nauttivani kirjan kiireettömyydestä. Omien kiireiden keskellä tuntui luksukselta istua hetkeksi kirja kädessä ja lukea tekstiä, joka ei turhaan hoppuillut. Lisäksi tarina sijoittui aikaan, jolloin elämä ja ongelmat olivat aivan eri tasoa kuin omassa nykyisyydessäni. Yhtäkkiä omat murheeni tuntuivat aika pieniltä.

Leo kertoo tarinan Ahvenanmaan saariston asukkaista 1800-luvun lopulla sekä merenkäynnistä ja sen kehityksestä. Tarina on realistisen oloinen kuvaus ajasta, jolloin töitä tehtiin hengissä pysymiseksi ja lapsia syntyi vähän enemmän kuin kuoli. Melankolinen, mutta lopulta hyvän mielen jälkeensä jättävä rauhallinen teos.

 
 
 
John Green: Arvoitus nimeltä Margo
Suomentanut: Helene Bützow
Sivut: 399, Wsoy 2015
Alkuteos: Paper Town 2008
 
En koskaan suunnitellut lukevani John Greenin Arvoitus nimeltä Margoa, mutta olen harvinaisen altis kirjastojen uutuushyllyille. Sieltähän se oli pakko napata mukaan, kun tajusin, että elokuvissa pyörinyt Paper Town perustuu tähän.

Arvoitus nimeltä Margo yllätti minut myös positiivisesti. Odotin perushöttöistä nuortenkirjaa, jossa kärsitään sydänsuruista ja yritetään selvitä teinien perusangstista. Vaan ei. Käteeni osuikin jonkin sortin nuorten dekkari, joka oli oikeasti jännä ja sai jopa tällaisen varttuneemman ihon kananlihalle. Kirjan pelko hiipi iholle. Ja normaalistihan tylsistyn aikuisten dekkareiden ääressä hetkessä.

Kirjassa on tyttö Margo ja Quentin. Heillä on yhteinen historia lapsuusvuosiltaan. Teini-iässä he eivät enää vietä aikaa yhdessä, vaan Quentin tyytyy rakastamaan Margoa etäältä. Sitten tapahtuu jotain ja Margo tarvitsee Quentin apua keskellä yötä. Quentin lähtee mukaan öiselle retkelle. Yö on ikimuistoinen. Seuraavana päivänä Quentin menee kouluun odottaen jännityksellä Margon tapaamista, mutta tyttö onkin kadonnut. Eikä häntä kuulu takaisin.

Hyrr.

Suosittelen helppoa, nopeaa, mutta jännittävää lukemista kaipaaville.

 
 
 
Jen Campbell: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa
Suomentanut: Aino Partanen
Sivut: 114, Nemo 2012
Alkuteos: Weird Things Customers Say in Bookshops
 
Olen selaillut Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa -teosta useamman kerran kirjastossa, mutta jättänyt aina lainaamatta. Se on tuntunut aina vähän turhan huumoriteokselta makuuni. Mutta kun oli viettänyt muutamia tunteja kirjaston neuvontapisteessä ja saanut eteensä itsekin muutamia kummallisia kysymyksiä, niin kirja alkoi kummasti kummitella yhä useammin mielessä, kunnes lopulta lainasin sen.

Kirjaan on kerätty asiakkaiden kummallisia kysymyksiä ja tarinoita muun muassa The Edinburghin Bookshopista ja Ripping Yarns -kirjakaupasta. Lyhyet asiakaskohtaamiset vaihtelevat hulvattoman hauskoista suloisiin hetkiin sekä oudoista suorastaan raivostuttaviin. Osa tuntui tutulta. "Hei, en nyt muista kirjailijan tai kirjan nimeä, mutta siinä oli sininen kansi..."
 
Kirja on melko hauskaa luettavaa, mutta jokaiselle vähänkin enemmän asiakaspalvelutyötä tehneelle se saattaa toimia joko oivana terapiateoksena tai aiheuttaa tuskaisia muistoja. Itseäni nauratti ja hirvitti yhtä lailla. Niin hulvatonta, ja niin kamalaa. Voi ihmiset!

Kuka kokoaisi samanlaisen kirjan kummallisista kysymyksistä kirjastossa?

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kannattaa, se on aikas hauska! Varsinkin, jos itsellä on yhtään kokemusta asiakaspalvelusta :)

      Poista
  2. Ulla-Lena Lundbergin kirjat meinaavat mennä minulla sekaisin. Kaikissa on samantyylinen kansi ja ne tuntuvat kertovan merestä, saaristosta, menneisyydestä ja suvusta. No, ainakin Lundbergin kirjat on onnistuttu brändäämää jotenkin. :D Kyllähän minua joku hänen kirjasta kiinnostaisi lukea.

    Kiinnostuin nyt enemmän Arvoituksesta nimeltä Margo. Se on ainoa John Greenin kirja, jota en ole vielä lukenut. Sain aikoinaan yliannostuksen Greeniä, kun luin monta hänen kirjaansa peräkkäin, mutta siitä alkaa olla jo pari vuotta, joten ehkä pahin ähky on ehtinyt laskeutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, että Lundbergin kirjat ovat ainakin ulkoisesti tyyliltään aika samanlaisia. Etenkin uusimmat painokset. Minusta Lundberg oli ihan kiinnostava ja lainasin häneltä nyt Jään. Saa nähdä ehdinkö sen lukea koska, mutta onpahan odottamassa.

      Olen itse lukenut Greeniltä vasta kaksi kirjaa, joista toinen on tämä Margo. Ainakin se on hyvin erilainen kuin Tähtiin kirjoitettu virhe. Itse aion lukea ainakin vielä Looking for Alaskan, kunhan ehdin ja saan inspiraation lukea englanniksi.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.