lauantai 24. lokakuuta 2015

Pauli Kallio: Noin seitsemän taidetta


Pauli Kallio: Noin seitsemän taidetta
Sivut: 77, Suuri Kurpitsa 2015

Nyt on varsinainen sarjakuvabuumi päällä! En haluaisi muuta tehdä kuin selata sarjakuvahyllyjä kirjastolla, sulloa repun täyteen uutta luettavaa ja istua kotona niiden äärellä teekuppi kädessä. Kaikki alkoi kun tutustuin Tiitu Takaloon ja jäin sille tielle. Vähän aikaa sitten tajusin, että ei taida olle enää Takaloja lukematta. Eihän tämä nyt näin voi olla. Kirjaston tietokanta auki ja hakusanoiksi Tiitu Takalo. Luettu, luettu, luettu... hetkinen, mikäs tuo on?

Se on Pauli Kallion käsikirjoittama sarjakuva-albumi Noin seitsemän taidetta, joka kokoaa yhteen seitsemän kotimaista sarjakuvataiteilijaa. Mukana lempparini Tiitu Takalo ja entuudestaan tuttu Reetta Niemensivu sekä itselleni vieraat Kati Kovács, Timppa Mäkelä, Ville Pirinen, Ville Ranta, Ninka Reittu-Kuurila. Teos on julkaistu aiemmin tänä vuonna.

Pauli Kallio on esittänyt seitsemän kysymystä ja seitsemän tarinamuotoista vastausta, joista ovat vastanneet sarjakuvataiteilijat. Kysymyksiä ovat: Kuinka Picasso opastaa orastavaa kuvataiteilijaa? Millaista on kansanmuusikkojen välinen seksi? Voiko voimaharjoittelun yhdistää teatteriin? Löytyykö punkill ja free jazzille yhteinen nimittäjä? Mitä tiernapojille tapahtuu kesällä? Vieläkö suomalaisella sarjakuvalla menee lujaa? Jalostuuko juonittelu taiteeksi? Ja kyllä, jokainen kysymys saa vastauksensa.


Tiitu Takalo: Kaikki mistä Tiina tykkää on punk

Myönnän, että minut albumin äärelle johdatti puhtaasti Takalo. Pauli Kallion käsikirjoitus hieman epäilytti, sillä Josefiina leipoo ei ollut varsinainen jymymenestys tässä taloudessa. Mutta sarjakuvat olivat hyviä, oikeasti hauskoja ja oivaltavia. Tarinat olivat kiinnostavia ja kulkivat hyvin. Yhdenkään sarjakuvan äärellä ei tarvinnut pettyä kuvitukseen, vaikka tyylit vaihtelivat tekijöidensä mukaan. 

Itseasiassa oli yllätys, miten tasalaatuinen voi olla albumi, jossa on kahdeksan eri ihmisen näpit pelissä. Toki omat lempparit löytyivät helposti. Tiitu Takalon ja Reetta Niemensivun osuudet olivat erityisesti mieleen (no kuinkas muutenkaan), ja Kati Kovács sekä Timppa Mäkelä olivat positiivisia uusia tuttavuuksia. Oli myös mukava lukea sarjakuvia tekijöiltä, jotka olisi muuten luultavimmin sivuuttanut. Vaikka kaikki tekijät eivät olekaan suorilta käsiltä sarjakuvataiteilijoita.

Sarjakuvakokoelma sopii hyvin oivaltavia ja viihdyttäviä sarjakuvia etsivälle. Kokoelman kautta pääsee myös tutustumaan useamman tekijän jälkeen, mikä oli ainakin minusta kiinnostavaa. Ja no, meneekö suomalaisella sarjakuvalla lujaa? Haahaa, en tiedä, mutta ainakin minulla menee sen verran lujaa, että tämän luettuani olen jo ehtinyt lukea kaksi kotimaista sarjakuvateosta lisää! 

  

4 kommenttia:

  1. Huh, kauheaa ajatella, että joku lukisi vain Josefiinan ja jättäisi sen takia tutustumatta Pauli Kallion muuhun tuotantoon... Kallio on käsikirjoittanut valtavan määrän teoksia, ja suurin osa on kyllä taattua laatua. Tämän albumin ostin keväällä Tampere kuplii -tapahtumasta ja sain siihen käsikirjoittajan ja viiden piirtäjän signeeraukset. Tiitu piirsi hienon "Kaikki mistä Pekka tykkää on punk" -kuvan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo nyt olen kyllä kateellinen! Minullekin kelpaisi tuollaiset signeeraukset. Ja no, vaikka Kallio ei minua tämän ääreen johdattanut, niin onneksi kuitenkin luin. Josefiina leipoo ei vain toiminut, joten siitä toki jäi ennakkoluuloja. Onneksi niitä on nyt vähän ravisteltu enkä näkisi mahdottomana lukea jatkossakin Kallion käsikirjoittamia teoksia.

      Poista
    2. No mutta, tykkäsit kuitenkin myös Ottopojista ja työläistytöistä. Kehotan unohtamaan koko Josefiinan! Selasin sen läpi tänään muistin virkistämiseksi, se edustaa minusta heikointa prosenttia (tai promillea) Kallion tuotannosta. :)

      Kati Kovácsia kannattaa lukea lisää, hän on tehnyt paljon hyvää (vaikka osa kirjoista meneekin minulta vähän yli). Ja tuli juuri mieleen, että voisit tykätä myös Johanna Rojolan eli Rojun tuotoksista, hän on suomalaisen naissarjakuvan pioneereja.

      Poista
    3. No totta! Olin jo ihan unohtanut, että sekin oli Kallion käsikirjoittama. Näiden perusteella uskon hyvin, että Josefiina leipoo ei tosiaan ole kärkikastia...

      Kovácsin jälki kyllä kiinnostaa. Täytynee vilkuilla, mitä häneltä kannattaisi lukea. Ja Roju kuulostaa tutulta... HMM. Mutta kiitos vinkistä, luen näitä varmasti! :)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.