maanantai 21. joulukuuta 2015

Antti Holma: Kauheimmat runot


Antti Holma: Kauheimmat runot
Sivut: 192, Otava 2015
Graafinen suunnittelu: Elina Warsta 

Muistan ensikohtaamiseni Antti Holman kanssa. Oli lämmin kesäpäivä ja olin lempikahvilassani. Olin tilannut soijalaten ja pöytään istuuduttuani kiinnitin huomiota viereisen pöydän mieheen. Tai no, oikestaan kiinnitin huomioni kirjaan, jota hän piteli kädessään. Siinä oli oranssi kansi. Antti Holman Järjestäjä. Tuolloin Holma oli minulle nimenä täysin vieras, ja vilkaistuani kirjan kantta siirsin katseeni kahvikuppiini ja unohdin koko asian.

Kunnes oranssi kansi alkoi vilkkua kirjablogeissa ja kirja kerätä kehuja. Niin Antti kuka? Järjestäjä kilahti lukulistalleni, jossa se on siitä asti roikkunut lukematta. Kyllä minä sen vielä luen. Mutta sitä ennen satuin lukemaan Antti Holman Kauheimmat runot. Uusi hype, joka alkoi kutkuttaa sen verran, että päätin tarttua teokseen vielä kun sitä voi edes etäisesti kutsua tuoreeksi.

Antti Holman Kauheimmat runot on runoteos, johon on koottu neljän vieraan, mutta silti jokseenkin tunnistettavan runoilijan runoja. On Sirsi Sunnas, Reino Leino, Edith Södermalm ja Karin Toisiks-Paraske. Heh hee - kuka tunnistaa inspiraation lähteet?

Teoksen nimen mukaisesti runot ovat kauheita - kirosanoja, härskejä vitsejä ja kaikenlaisia klimppejä ja pyllyn kaiveluita löytyy. Törkeyksien on tarkoitus naurattaa ja viihdyttää, ja kyllähän ne niin tekevätkin (vaikka vähän hävettää moinen myöntää!). Luimme tästä suuren osan poikaystäväni kanssa yhdessä ja välillä nauroimme ääneen. Joidenkin runojen vitsi upposi kuin kuuma veitsi voihin. Tosin osa oli makuuni liian pitkälle vietyjä ja osaa en vain tajunnut.

Teoksen idea oli mielestäni ihan hauska, vaikka normaalisti kierrän tällaiset "huumorijutut" kaukaa. Vitsejen yhdistäminen runouteen toi siihen kuitenkin viehätystä, joka kiinnosti. Ja olihan teosta ihan hauska lukea. Runot sopivat mainiosti joulukiireiden ja pitkien päivien sekaan luettavaksi, kun kaipasi jotain kevyttä, jonka äärellä pysähtyä.

Mutta sitten tulee se kuuluisa mutta. Vaikka viihdyin, omaksikin yllätyksekseni, teoksen äärellä ja pidän sitä omassa oudossa lajissaan nerokkaana, niin vajaan 200 sivun verran samaa vitsiä on aika paljon. Perinteisiä runoja mukailevat, perinteitä ja härskejä juttuja yhdistelevät runot ovat ihan hauska juttu, mutta ei ihan 200 sivun verran. Loppua kohden alkoi tulla ähky ja vitsin paras terä tylsyä uhkaavasti, vaikka jaoin teoksen lukemisen useaan päivään. Viimeiset sivut lähinnä silmäilin. Pienellä tiivistämisellä teos olisi ollut iskevämpi kuin mitä se nyt oli.

Minusta tämä oli kuitekin sen verran hauska, että päätyipä se joulupakettiin eräälle tuttavalle. Odotan mielenkiinnolla, mikä on hänen tuomionsa. 



6 kommenttia:

  1. Olen lukenut kirjasta varmaan jo n. puolet, mutta sieltä täältä pitkällä aikavälillä. Vielä ei ainakaan ole kyllästyttänyt, ja melkein jokainen naurattanut :) En sitten tiedä toimisiko tämä sellaisena satunnaisena päivän piristäjänä paremmin, kuin ihan alusta loppuun luettavana runokirjana, jos vitsien toisto on se mikä tökkii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en tiedä. Vaikka luin tätä useampana päivänä muiden kirjojen ohessa, niin silti loppua kohden vitsien hohto alkoi himmetä. Yksinkertaisesti niin monesti toistettuna sama idea ei vain enää aksanut naurattaa. Jutut olivat kyllä hyviä, mutta idea kärsi. Mutta toisaalta olen aika kranttu tällaiselle huumorille, joten on pieni ihme, että tykkäsin tästä näinkin paljon ;)

      Poista
  2. Juu, ei ole vaikea tunnistaa esikuvia nimistä. Minua tämä kirja kiinnostaa, mutta ei ole kiireellisyyslistalla kovin korkealla eli luen sitten joskus, kun osuu käteeni. :) Järjestäjästä olen kuullut, muttei ole mitään hajua mistä se kertoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tämä oli ihan hauska tutustuttava. Järjestäjä on tajutakseni myöskin jonkin sortin satiiri, jonka päähenkilö jättää kirjastotyön ja ryhtyy teatterin järjestäjäksi :D Näin paljon minä tiedän haha.

      Poista
  3. Minä taas yllätyin siitä, miten hyvin vitsi kesti :) Lueskelin pienissä erissä ja lopulta runoratsu teki vierailun jopa blogitekstissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi vitsien aiheet vaihtelivat, joten en minäkään heti tylsistynyt. Mutta minulla taitaa olla vitsien ja dekkareiden kanssa sama ongelma - muutaman luettuaan alkaa tuntua siltä, kuin olisi lukenut ne kaikki :D

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi!

Kommenttisi tulee näkyviin heti hyväksymisen jälkeen. Kommentien hyväksyntä on käytössäni roskapostin estämiseksi. Pyrin vastaamaan kommentteihin mahdollisimman nopeasti.